sunnuntaina, joulukuuta 31, 2017

Hyvää ja kaunista

Olen monesti miettinyt, että minkälaiset tunnelmat olisivat, jos vuosi vaihtuisikin kesällä. Olisi lämmintä ja valoisaa. Tuoko pimeys ja kylmyys vuoden muistamiseen oman kerroksensa?
Ensi vuonna olisi mukava oppia uusi taito, tai ainakin kokeilla uutta harrastusta tai asiaa. Huovuttamista ja savitöitä jo ehdotettu, mutta jätetään ne kädentaitoa enemmän omaaville ihmisille. Samaan aikaan mietin, että miksi pitää haalia ja pohtia uusia harrastuksia, kun niitä vanhoja rakkaitakin löytyy. Ehkä ensi vuonna luen taas enemmän, otan enemmän valokuvia, tapaan ihmisiä enemmän - ja ennen kaikkea ulkoilen enemmän. Happea, sitä ihminen tarvitsee!

Kiitos kuluneesta vuodesta - toivottavasti uusi tuleva tuo jokaiselle paljon hyviä hetkiä, iloa, hoksaamista ja sellaisia asioita, joista aidosti itselle tulee hyvää mieli. Paljon onnea vuoteen 2018!

torstaina, joulukuuta 28, 2017

Loppuvuosi haastaa - niisk!

Tämän vuoden loppuvuodessa on jo jotain tragikoomista. Ennen kuin meni polvi, kävin näöntarkastuksessa ja lukulasejahan sieltä suositeltiin. Kauas näen edelleen loistavasti, mutta pienemmän tekstin kanssa pitänyt siristellä ja käsihän siinä jossakin vaiheessa loppuu, jos ei hae linsseistä apua.
 En vielä ollut ehtinyt hankkimaan niitä, kun tuli eteen tuo polven miettiminen, ja nyt kun välipäivinä piti ehtiä liikkeeseen kokeilemaan pokia, niin nyt iski vielä flunssa kaupan päälle. En uskalla vitsailla tässä mitään miesflunssasta, koska se olisi asenteellista ja toiseen sukupuoleen kohdistuvaa, mutta toivon tosiaan, ettei tämä äityisi henkilöflunssaa kummemmaksi.

keskiviikkona, joulukuuta 27, 2017

Voihan polvi

Polvesta meni eturistiside itsenäisyyspäivänä. Jyrkässä rinteessä tuli ponnistettua ylämäkeen ja oikea polvi oli sitä mieltä, että liika on liikaa. Eipä siinä sitten mitään. Käsikynkässä Suomi 100 -hengessä  klenkattiin umpimetsästä ensin polulle ja polulta lopuksi taksiin. Auto vei tietysti kotiin, eikä terveyskeskukseen, koska "eihän tämä ole muuta kuin vähän venähtänyt"
No nyt sitten pohditaan. Yksityiselle pääsisi heti tammikuussa leikkaukseen ja pääsisi toipumaan ja kuntouttamaan itseään heti uuden vuoden iloksi - tai sitten odottamaan julkiselle puolelle leikkaukseen pääsyä.
Vapaa-ajan vakuutusturva on nyt hankittu.

tiistaina, joulukuuta 26, 2017

Pitkästä aikaa

Olen epätoivoisesti miettinyt nimeä uudelle blogille. Kaipaan kirjoittamista, mutta. "Pitäisi olla, entä jos, tai sitten kuitenkin..."
Onneksi on tämä. Paikka missä mennään sillä mitä on. Sillä taidetaan mennä ensi vuoteenkin.
Hyvää mieltä ja iloa ystävät vuoden viimeisille päiville!

lauantaina, toukokuuta 06, 2017

Kunto se on huonokin kunto

Aah ha ha, kuntotesti! Lempitapani viettää aikaa. Eikä siinä vielä kaikki, se oli jo toinen tällä viikolla! Kohtuudella mennään.
Olen niitä ihmisiä, jotka jämähtävät ja jäävät pyörimään ympyrää. Joskus sieltä ympyrästä pääsee pois, joskus taas ei. Viime tiistaina tapahtui ihme. Tuttu sanoi, että voi tulla seiskalta Nummelaan jumppaamaan. Sain itseni liikkeelle, kiitos ehkä kevätvalon. Perillä selvisi, että tilaisuus oli Fit Campin kuntotesti. Nauroin sisäisesti vedet silmissä, koska tiesin, että kuolo korjaisi. Ja niin se tavallaan korjasikin, vaikka elävänä kävelinkin "jumppa"niityltä takaisin. Ei olisi koskaan pitänyt lopettaa sitä hölkkäilyä.
Seuraavat päivät meni hieman tönkkönä mutta nyt lauantaina pääsin uudestaan jumppaamaan. Koska kyseessä oli toinen aloitusryhmä, niin - tehtiin taas kuntotesti! Lankutin yli minuutin huonommin kuin kolme päivää aikaisemmin. Ei hirveän nousujohteista.
Noh, kunnossa kaiken ikää - ja kunto se on huonokin kunto. Pääasia, että tuli taas tyrkkäistyä itsensä johonkin suuntaan. Joskus vain tekisi mieli pysyä paikallaan kun suunta on vain ylöspäin.


Kuntotestin viihdytysjoukot eli Vetäjät


maanantaina, toukokuuta 01, 2017

Vappuruno tulee kirjoittaen

Tulin etsimään vappurunoa. Kauan sitten kirjoitettua. Häivähti mielessä; runot eivät tule etsien, ne tulevat kirjoittaen:

Ilmassa väreilee,
kaivattu onni

Perhosen lupaus,
kieppuu,   keikkuu 
 
 Punaista, vihreää, sinistä keltaista!
hyrrässä lapsen nauru

Varjosta eilisen kuiskaus,
kuulen vain kevään ja sinut.


Hyvää vappua ja kevättä Ihmiset!


lauantaina, toukokuuta 28, 2016

Ylihuomenta vain kaikille

Luin tätä pari kertaa. En tajunnut. Luin uudestaan. En tajunnut. Tuli vain #häh?  Miksi pitää väkisin vääntää ja kikkailla?  Koska se on älykästä? Ei ole. Koska se on ikään kuin hauskaa? Ei ole sitäkään.
En tiedä kumpaa toivoisin, että tämän olisi tehnyt joku mainosalan ihminen vaiko että olisi ihan itse keksitty? Kummatkin vaihtoehdot ovat yhtä huonoja. Ihan yhtä kuin bad ja huono.

lauantaina, huhtikuuta 30, 2016

Salil vika, lähdös eka..

Lähdin salille. Viime kerrasta on; vuosia. Nyt oli pakko. Vaikka miten potkin itseäni ja haaveilin paremmasta kunnosta ja paremmista tukilihaksista, niin mitään ei tapahtunut. Näin meni vuosi, toinen..ja kolmaskin. Ainahan sitä tulee jotain tehtyä, hetkittäistä ja irrallista mutta tällaisena ei-urheilullisena ihmisenä pystyy sitä kuntoa parantavaa ja ylläpitävää liikkumista välttelemään myös helposti.
Salille siis. Lähellä on kaupungin ylläpitämä normisali, jonne pystyy ihminenkin menemään. Ruskettuneet solarium-pirkot ja haba-joonakset käyvät jossain kalleimmissa paikoissa. Eipä silti, saan kyllä hyvin oman energiani tuhlattua siihen omaan tekemiseen niin hyvin, etten hirveästi ehdi ympärilleni tuijottaa.
Pukuhuoneeseen, kamat päälle ja kuntopyörälle. Ja sykkeet tappiin - siinä ei paljoa tarvittu. Rapakunnossa on se hyvä puoli, että suunta on vain ylöspäin. Huono puoli on se rapa osuus. Sen nieleminen on tuskaista.
Pyysin avukseni personal traineria Akia. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Tämä siksi(kin), että salille olisi pakko lähteä. Kun sitä ihmettä ei ollut tapahtunut viime vuosina, ei sitä olisi tapahtunut nytkään, ellen olisi sopinut sitä ulkopuolisen kanssa.
Ensimmäisellä kerralla vedettiin kädet ja vatsa. Ihan mukavasti tuntui. Toisella kerralla jalat ja selkä. Tuntui jo vähän enemmän. Luulenpa, että huominen toukokuu otetaan vastaan tönkkösuolattuna muikkuna.
Jos mitään vinkkiä ihmisille on, niin älkää vaan lopettako, jos vähänkään liikutte. Se uudelleen aloittaminen on hirveää. Toinen vinkki on, että jos sitä takapuoltaan ei itse saa liikkumaan, niin on ihan ookoo pyytää siihen apua a.k.a ihan maksaa siitä. Kyse on omasta terveydestä. Ei ulkonäöstä, ei ihanteista, ei "liikkuvasta lifesylestä" - vaan omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.
Jännityksellä odotan missä ollaan kolmen kuukauden kuluttua. Ainoa tavoitteeni on, että liikkuminen tulisi osaksi arkea. Mutta sen vaan sanon, että vatsalihasliikkeiden tekeminen ilman vatsalihaksia on vaikeampaa mitä se tv:ssä näyttä - *puuuuuh*

sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2016

Sunnuntain lumisade

" Sunnuntain lumisade
kevään karkaava serpentiini
Mieli kahlaa eilisessä
kurjen käheässä kuiskauksessa "

keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2016

Väärä juna - oikea palvelu

Eräskin nainen(nimi muutettu) onnistui puskemaan itsensä eilen väärään junaan. Kuulutus paljastie junan olevan menossa Jyväskylään, kun taasen matkustajan piti olla matkalla Turun suuntaan. Ei auttanut itku markkinoilla, konduktöörin puheille ja tilannetta selvittämään. Maailman ystävällisin ja hymyilevin asiakaspalvelija otti asian omakseen. Kirjoitti lipun taakse selvityksen ja katsoi vaihtojunan takaisin Tikkurilasta Pasilaan. Printtasipa vielä mukaan oikean junan aikataulut vaikka selkeästi itselläänkin oli aikataulupainetta muiden hommien kanssa. Koko ajan tämä ystävällinen asiakaspalvelija jaksoi kuitenkin hymyillä töpeksineelle asiakkaalle. Kiitokset ja peukku Jaakolle!
Takaisin Pasilaan ja ostamaan uutta lippua. Mutta mitä kummaa, Pasilan asemalla ei olekaan enää palvelupistettä! Vielä viime vuoden lopulla siellä tuli vierailtua.
Oikeassa junassa mutta tuntia myöhemmin. Eräskin nainen etsi konduktöörit ja esitti vanhentuneen lippunsa ja kertoi käyneensä hakemassa vauhtia Jyväskylän junassa. Hetkellisen hämmennyksen jälkeen he nyökkäsivät ymmärtäväisesti ja kehoittivat siirtymään peremmälle. Kun lipun tarkastuksen aika tuli, sama ystävällinen kommunikointi jatkui. Vaikka varmasti ammattilaisen päässä liikkui, että miten ihmeessä joku voi olla niin tunari, että sekoittaa kaksi junaa keskenään, se ei silti tihkunut läpi, vaan empatia oli asiakkaan puolella. Riittipä vielä vitsailua siitä miten tällaista voi jo kutsua elämysmatkailuksi.
Juuri nämä ihmiset ovat olleet aina VR:n vahvuus. Näiden työntekijöiden vuoksi moni on valmis käyttämään junaa sen halvemman Omnibussin vuoksi. Kun nämä ihmiset laitetaan pihalle, mitä jää? Valtavat bonukset johtajille?

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...