lauantaina, joulukuuta 16, 2006

ihana päivä, ihana päivä..


"Rentoutuminen on vaan niin vaikeaa jos siihen ei ehdi ja pysty keskittymään. "

Päätin ryhdistäytyä. Halusin olla hyvä ja järkevä elämänhallitsija ja tehdä suositusten mukaan. Jos kerran ulospäin on viestittynyt, että saattaisin olla hieman lepäämisen tarpeessa, päätin olla (kerrankin) esimerkillinen rentoutuja. Peruin jo myöhemmäksi varatun aikani ja varasin day spa ajan tänään kymmeneksi, "jotta ehtisin tekemään sitten mahdollisimman paljon vielä loppupäivänä". (näin siis ajattelee ihminen joka on vain haaveillut kolmenkymmenenkahdeksan tunnin yöunista ja siitä että talviunille voisi oikeasti mennä vaatekaappiin..)

Rentoutumiseni alkoi epäsuotuisissa merkeissä. Olin myöhässä(yllis) ja hyvässä alkavassa flunssassa. Pulssini oli kohoamassa hyvää vauhtia lähelle sataayhdeksääkymmentä mutta päättämällä päätin väkisin että pysyn rentona vaikka myöhästyisin viikon. Kuumissani, punaisena, hengästyneenä ja ehkä vähän "einiinläsnähetkessä" pöllähdin sisään ds:han, ja minua kehoitettiin siirtymään suoraan yläkertaan hoidettavaksi.. Harppoessani reipasta vauhtia rappusia ylös ehdin toki sivusilmällä reksiteröimään esteettiset orkideat ja ruusunterälehdet ja tervetulleeksi toivottavat kynttilät.. Tiskillä yritin olla jo harmoonisen ja rentoutuneen näköinen ja sanoa nimeni rauhallisesti henkeäni turhaan haukkomatta..Onnistuin surkeasti. En saanut kuitenkaan toruja vaan ohjauksen pukuhuoneeseen ja kainalooni tossut ja kylpytakin. (kylpytakki on niiiin jees. toim.huom.)
Intialaiset kyllä ovat tajunneet jutun, ja mistä hommassa on kysymys. Otetaan ihan vaan rauhassa ja iisisti, öljytään vartalo, sekä painellaan ja hierotaan keho auki niin kyllä rentoutuu.
Ja jännä miten sitä rentoutuukin kun käsi väännetään selän taakse ja painetaan terävästi lapaluusta. On vaikea ajatella muuta kuin rentoutumista kun hieroja makaa puolittain päällä ja vpainaa koko kyynärvarsillaan kaulimen tavoin kohti kylkiä. Aloitimme muutamalla painalluksella ja hengittämisellä, ja olisin voinut jo itkeä siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran häiväydyksen omaisesti ymmärsin että oikeasti rentoudun, enkä vain pakkosuorita rentoutumista, mikä olisi myös se toinen suosittu vaihtoehto.
En ole kiitollisin yleisö mitä tulee hierontaan. En pidä lääppimisestä, enkä "sinne päin" hieronnasta. Vaivaannun ja tuskastun huonosta hieronnasta, olen siis järkyttävän kranttu hierottava. Kaikki eivät vain osaa hieroa, mikä on mielestäni hyvin normaalia. Eiväthän kaikki osaa laulaa tai uidakaan. Mutta olen myös äärettömän kiitollinen yleisö hyvälle hieronnalle. Tässä yhteydessä arvostan täydellistä teknistä suoritusta.(palataan tähän vielä musiikin ja valokuvauksen yhteydessä). Olin siis sanomattoman onnellinen koska olin päässyt paikkaan jossa hieroja tiesi mitä teki, ja oli oikeassa ammatissa.
Kun hierojan kädet hieroivat öljyttyä vartaloani(anteeksi kielikuva), mieleeni palautui kehon huollon ja hoidon tärkeys. Yleensäkin koko itsensä hoitaminen, fyysisyys, käsien ja jalkojen merkitys, ja läheisyyden ja kosketuksen merkitys kulttuurissamme.
Olisin voinut itkeä vain siitä syystä, että aivoihin pääsi happea, pystyin hengittämään ja kroonisesti koholla oleva pulssini hidastui. Tuntui pitkästä aikaa että olin laskeutumassa kehooni ja pääsemässä kiinni hetkeen missä olin.
Olen aina ollut sitä mieltä että suomalaisessa kulttuurissa pitäisi koskettaa enemmän. Kädenpuristukset, halailu, ystävällinen ja toverillinen töniminen, tai ihan mikä tahansa hyvää tarkoittava fyysinen kontakti tekisi meille hyvää.
Ihan alkuvaiheessa H(=hieroja) hieroi selkääni, siirtyi käsiin ja piti risti omat sormensa omien sormieni lomaan ja odotti hetken. Se oli hätkähdyttävä hetki. Jos hyvä ystäväni ei olisi pitänyt minua kädestä hetkisen muutama päivä sitten, olisin hätkähtänyt vielä enemmän. Se hetki auttoi ymmärtämään koskettamisen ja kädestä pitämisen merkityksen. Kun pidät toista kädestä, et pääse karkuun. Olet väistämättä samassa hetkessä. (hei ihmiset, kulkekaa enemmän käsi kädessä)
Koko käsien hieronta sai tajuamaan, että kädet välillä unohtaa. Juostessa on ymmärtänyt, jalkojen merkityksen. Pääset minne vain jos jalat kantavat. Jos jalat eivät kramppaa, mene rikki tai vain lopeta sopimustaan niin maaliin päästään, ei ehkä nopeasti mutta varmasti. Kesän treenauksen tiukimpina aikoina jopa kehuin jalkojani(ääneen -mitä en tietenkään ikinä tunnusta), jotta ne vielä haluaisivat tehdä yhteistyötä paljon pienemmällä energialla toimivien aivojeni kanssa.
Mutta siis kädet. Käsiä ei useinkaan muista. Baletissa ne tulevat tavallaan "vain muun kehon jatkokoristeena ja tasapainottajana" ja muutenkin kädet vain jotenkin ovat kädet. Tenniksessäkin tuntuu olevan itsestään selvää että käsien kuuluu tehdä niin kuin niiden kuuluu tehdä, sen sijaan jaloista on kiinni oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan tekemässä sitä. Paitsi että useinmiten eräskin nainen on väärässä paikassa väärään aikaan tekemässä ihan väärää asiaa juuri korvien välissä olevan keskittymiskyvyn vuoksi..


Takaisin DS:han. Miellyttävä ääni pyytää minua kääntymään selälleni ja valoja himmennetään. Taustalla soi edelleen kaunis intialainen musiikki.
-"Saako hieroa kasvoja?" -"öö..onks tää kompa", miettii hierottava. Vastaan että mielellään kiitos ja mietin että en ole niitä ihmisiä joiden pitäisi surra että nyt aamulla niin huolellisesti vaivalla tehty kevyt päivämeikki tärveltyy jos siihen lapataan öljyä päälle.
Kasvojani hierotaan ja painellaan.. päästäni otetaan kiinni ja sitä väännellään ja kaularankani ja rintakehäni avataan.
Olen rentoutunut ja pystyn hengittämään.
Ehdin olemaan ajattelematta ja ajattelemaan paljon hoidon aikana.
Jos olisi uudenvuodenaatto, lupaisin pitää itsestäni parempaa huolta.. Lupaisin venytellä, rasvata, viilata, öljytä, hieroa, hoitaa ja kylvettää iteseäni (tähtisateessa). Lupaisin juosta alasti pakkasessa, helteessä, sateessa ja kasteessa, sekä lupaisin lukea tarkemmin naisten lehtiä ja jopa noudattaa niitä käsittämättömiä kotihoito-ohjeita, jotka varmasti ovat tehoavia, sillä edellytyksellä että niitä tehdään. Lupaisin myös hengittää ja keskittyä. No, se nyt olisi jo liikaa lupailtu mutta eikö uutena vuotena juuri kuulukin laittaa vähän astetta viime vuosia paremmaksi.

Aikani on ohi ja H hakee minulle juotavaa. Hän laittaa huomaavaisesti tossukat jalkaani vielä ollessani hierontapöydällä ja auttaa kylpytakin päälleni. Olen niiiin sinut itseni ja kehoni kanssa että voisin hätkähtämättä kävellä täyden hartwall areman lavan läpi ja suoda ehkä yleisölle hyvän tahtoisen nyökkäyksen. Kiitän häntä lämpimästi ja vaihdamme muutaman ystävällisen smalla talk-lausahduksen, emmekä hyvänen aika sentään, vaivu edes toivottelemaan vielä onnellisia joulun päiviä..
H on pyörtymäisillään ajatuksesta että "miten sä et tiedä kuka ajan on varannut, ihan ku jostain elokuvasta". "siiiiis iiiiihanaaaa" ja "Voiiiii eeetttäääää" *ja huokailua*
Naiset ovat hyviä osallistumaan. Naiset osaavat huokailun ja "ooooooooo:t" ja "eiiiiiiikäääääh:t".

"Jos käyt täällä suihkussa niin varo sitten etten liukastu ja kaadu(ai mut kotona kaatuminen onkin sitten jo ookoo)", muistuttaa H ja pahoittelee että tarjoamansa juoma on kylmää vaikka juuri on kehoittanut juomaan haaleita juomia, koska keho on nyt niin sitmuloitunut.
Siirrän stimuloituneen kehoni rentoutumisaulaan lepotuolille ja kaivaudun viltin alle. Asiaa. On aivan järjettömän täydellistä että hieronnan jälkeen ei ole kiire. On muutenkin järjettömän täydellistä. Edes viereen rantautuva onnellisen näköinen ulkkaripariskunta, ei pysty aiheuttamaan kateudenpistosta ja pilaamaan zenimäistä autuutta.
Aulassa soi pianomusiikki ja tajuan miten ikävä minulla on pianomusiikkia, josta tulee mieleen että minulla on ikävä myös huilumusiikkia, ja ymmärrän että nyt olen taas syvillä vesillä, ja päätän keskittyä läsnäolevaan esteettiseen ympäristöön. Nillkani ovat hienosti ojennettuna ja mielestäni olen oikeassa paikassa. Jopa yrttitee, josta joskus tulee vitsailtua kevyehkösti, maistuu, ja kilkauttelen lusikkaa kupin reunaan rentouttavasti sekottaen. Luultavasti näytän vain kilahtaneelta..


Päätin ottaa riskin ja käydä suihkussa vaikka öljyisenä vaatteisiin sujahtaminen houkuttelikin. Kyllähän siinä voilevi-mainoksessakin nainen saa vaatteensa päällä sutjakammin kun on rasvatumpi alusta..
Pukuhuone oli hiljainen ja rauhallinen. Hiljaisuus oli luksusta. Vaikka tilaa oli saman verran kuin keskiverto jumppapaikan pukkarissa, juuri kiirettöömyys ja äänettömyys tekivät käynnistä täydellistä. Oli ihanaa kun kukaan ei puhunut, ei ollut kiire, et ollut kenenkään tiellä, kenenkään kyynärpäähän ei törmännyt.
Tossuissa ja kylpytakissa ympäriinsä haahuileminen toimi. Seesteinen Zen-lähestyminen toi kasvoille(todella subjektiivinen tulkinta) rauhallisen ja viisaan ilmeen, jota saattoi vilkuilla muka huomaamattomasti lähipeileistä.
Kaikkien korkealentoisten ajatusten ja hyvien päätösten jälkeen, rasvasinko vartaloni tarjolla olevalla kosteusvoiteella..? No enpä tietenkään. Rajansa zeniläisyydelläkin.
Mutta edelleen olen sanaton.


Original Ayurveda Naisille
Intialaiseen lääketieteeseen perustuva kokonaisvaltainen hoito, jonka tekniikat spesialistimme on opiskellut Intian Keralassa. Kuumaöljyhieronta stimuloi sisäelinten toimintaa, mikä edistää kuona-aineiden poistumista. Tässä voimakkaasti elinvoimaan vaikuttavassa käsittelyssä virkistyy sekä keho että mieli.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan tässä rentoutuu jo lukiessakin, kuulostaa tosi ihanalta.......


pulina

Anonyymi kirjoitti...

Niin se on, pääasia että käsi käy.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...