maanantaina, tammikuuta 15, 2007

Mikrosiru otsaan ja baaritiskille

Olin kirjoittamassa urheasta lenkkeilystä lievähkössä länsituulessa neulanpistoilta tuntuvien räntäsadepisaroiden hyväillessä kasvoja... mutta jäin tuijottamaan TV1:n mikrosiruohjelmaa. Luulin että kyse oli tulevaisuus-scifi-visiosta mutta eheei, se olikin jo täyttä totta, katsoja taas vaan niiin jälkijunassa.
Aihe oli tietysti kiinnostava. Yökerho. Bailaavia ihmisiä sekä raha. Ja mikrosirut.
Rotterdamilaisella klubilla et tarvitse luottokorttia, vain olkavartesi skannaus riittää.
Toiset joutuvat maksamaan käteisellä (hui kuinka vanhanaikaista), mutta vipit vain ojentavat hyvin treenatun käsivartensa.. ja maksu tapahtuu kätevästi ihon alle istutetulla mikrosirulla. Luonnollisesti.
Ennen kuin pääset klubin jäseneksi, käyt vain lääkärillä, ja lääkäri sujauttaa tuon riisinjyvän kokoisen metallinpalasen ihosi alle. Se pysyy kehossasi koko elämän, ellei sitä poisteta kirurgisesti. JOS kaikki sujuu hyvin, et huomaa sirua. Jos käy pikku kämmi niin lihaksesi saattaa vaurioitua ja tunnet sirun liikkuessasi.
Mutta miksi olkavarsi, miksei otsa..tai pakara..tai rintalasta..tai esim keskisormi.. Jollakin tavalla niiiin hirveen tylsää miten noinkin moderni ja häikäisevä teknologinen keksintö on valjastettu niin arkisesti. Onhan sitä nyt mielenkiintoisempiakin paikkoja ihmisellä skannattavaksi kuin olkavarsi..
Siruteknologia voitaneen valjastaa myöhemmin vielä hyödylliseenkin käyttöön.
Rikollisten valvontaan joissakin tapauksissa.. kadonneen lemmikin löytämiseen..saatika lapsensa löytämiseen maassa jossa niiden varastaminen on miljoonien dollarien business.. Mutta koska yksityisyys ja valvonta ovat yhteiskunnan peruspilareita ravistuttavaa, muutosta ja kehitystä toivottavasti harkitaan hetkinen ennen kuin meillä kaikilla sirut otsassa.
Mutta mitä kun Niko laittaa kotiin viestiä että "jäätiin nukkumaan tänne Mikalle", ja kotona lyödään luuria korvaan kun siru paikannin näyttää että Mikan asunto onkin yllättävästi yläkerran Heidin..

Tulevaisuudessa ei ole mahdollisuutta piiloutua tai paeta. Mutta onko ihmisellä siihen tarvetta. Onko perustarpeemme piiloutua vai tuleeko pakenemisen tarve vasta jostakin sellaisesta mitä ei pitäisikään suojella?

Kuvakulmaa laajentamaan aiheesta tästä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Demolition man -elokuvahan on tositapahtumiin perustuva.

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...