lauantaina, toukokuuta 31, 2008

Onnea valmistuneille!



Ihanaa ja riemukasta valmistumispäivää kaikille! Kun työpaikalla vastavalmistunut pohti tuntojaan alkoi itseäkin muistot hymyilyttää. Etenkin kun aikoinaan laskentatoimen opettaja laittoi kokeen taakse pienen viestin: Ilmiselvästi lahjasi ovat muualla mutta meillä on tässä opistossa kriteerejä jotka jokaisen opiskelijan pitää saavuttaa. Näin jälkeen päin ajatellen varsin oleellinen huomautus. Ja kun valmistumispäivä tuli, muistan olleeni hieman pöllöhtänyt. " Siis että tässäkö tämä nyt oli ". Talousmatematiikka hiersi loppuun saakka mutta vaikka rima heilui, yli mentiin!
Aurinko paistoi, päässä oli merkonomihattu. Lama oli pahimmillaan mutta tulevaisuus ei huolettanut.

keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008

Vuosipäivää

Vuosipäivä on yleensä iloinen asia. Juhlia voi lasta, lemmikkiä, häitä, syntymäpäiviä, uutta työpaikkaa, uutta kotia, paranemista... mitä vain minkä päivän muistaa, että hei "nyt siitä on tasan vuosi kun..".
Tänään tulee tasan vuosi siitä kun menetin ystävän. Moni muukin menetti. Hyvän ystävän. Samalla menetys koski perhettä, työpaikkaa, pelikavereita, tuttuja - ja montaa sellaista joka tulevina vuosina olisi tullut vasta tutuksi.
Vuosi on pitkä aika. Siinä ehtii tapahtumaan paljon. Neljä vuodenaikaa. Kesälomat, talvilomat..Arkea ja juhlaa.
Omaa surua on surrut paloittain. Se on tarvinnut aikaa ja tilaa. Alku oli vaikeaa. Kaikki tunnetilat tuli käytyä läpi mitä oppikirjoissa äkillisen menetyksen yhteydessä mainitaan. Järkytys, itsesyytökset, viha, järjetön jossittelu ja tietysti suuri suru sekä ikävä. Jossain vaiheessa iski myös väsymys.
Asiat pyörivät päässä. Syyt, seuraukset, tapahtumat, ajat ja paikat. Samat asiat, monen mielessä. "Mitä jos..Entä jos..Jos olisin..Olisiko.." jne. Välillä taas ylitse vyöryi niin suuri suru ja ikävä, että tuntui että sen alle musertuu.
Eri vuoden ajat toivat eri muistoja. Jossain vaiheessa piti katsoa valokuvia ja jossain vaiheessa halusi vain ohittaa ne. Ei oikein pystynyt. Vaikka muistot nostivat aina hymyn huulille, kouristi silti palleassa usein.
Vuosi ei ole silti ollut pelkkää menetystä, jotain on tullut myös tilalle. Jotain on opittu. Toisten ihmisten kohtaamista. Surun jakamista. Ehkä jopa se, ettei kaikki ole aivan niin miltä näyttää, tai että joskus kaiken kiireen keskellä kannattaa vain pysähtyä ja keskittyä siihen mikä oikeasti on tärkeää. Samalla kiitos kaikille jotka kuluneen vuoden aikana olette olleet matkalla mukana. Ilman sitä vuosi olisi ollut paljon pimeämpää.
Vaikka vielä joutuu nieleskelemään niin edessä on uusi kesä.
photo: jve

maanantaina, toukokuuta 26, 2008

Hyvähän siitä tuli

Heti toisella kerralla oikein. Kaappi löysi värinsä ja paikkansa. Eikä mennyt edes hermot. Ei ollut edes lähellä. Yllättävää. Mutta nyt on kaikki tarpeellinen maalattu hetkeksi.
Illalla pääsi vielä lenkille. Hyvälle lenkille. Tunnin reipas hölkkäily teki hyvää vaikka kurkkukipu vaanii taustalla. Pelastavana ajatuksena oli, että jos kuitenkin tulee kipeäksi niin on sitten ainakin lenkki juostu alle. (oikeastaan aika älytöntä logiikkaa tuokin) Ja jopa itse Törmänen pääsi paikalle. Ehkä sadannen "hengessä mukana" viestin jälkeen on vain helpompi yksinkertaisesti osallistua. Mukavaa oli. Itsestä tuntui että vauhti oli ihan ookoo mutta pikaisen laskutoimituksen jälkeen joutui taas nöyrästi toteamaan, ettei se mitään ookoo ollut. Ihan sitä perushölkkää mitä aina mutta ehkä tasaisempaa, jos nyt väkisin yrittää jotain kultareunaa pilveen hakea. Mutta koska välillä keskittyminen on pahasti herpaantunut jo ensimmäisen puolituntisen jälkeen, oli nyt hyvä juosta koko tunti pitkästä aikaa täyteen. Siinä ajassa ei silti ihan oppinut vielä mikä kampi mihinkin keskiöön kiinnitetään, ja mikä olikaan se ainut osa joka vaati erikoistyökaluja..

Ja sitä seuraava potilas


Tänään oli aika palata kodintarpeiston kunnostuksen ääreen.
Ja koska astiakaapista tuli sen näköinen, että joku olisi oksentanut pehmistä sen päälle, piti mennä tyynesti rautakauppaan ja ostaa seuraava vaihtoehto. Silloin kun tekeminen on vapaaehtoista ja virhevalinnat täysin itsestä johtuneita, on helppo ottaa iisisti. Ei muuta kuin kaappi uudestaan tuuletusparvekkeelle(loistava huonekalujen hiontapaikka muuten) ja hiekkapaperia käteen. Hieman liian pieni maalipurkki auki, ja homma uusiksi.
Apumestari Kuismastakin oli iso ilo. Kaappia ei olisi pystynyt liikuttamaan itsekseen, ja minusta on kehkeytymässä loistava työnjäljen valvoja. (idolini on gordon ramsey) Homma oli kolmessa tunnissa viups vaups -valmis, ja koska on kyse omasta kaapista, ja ilmiselvästi en tule sitä missään myymään vaan korkeintaan lahjoitan sen jonnekin, tuli kaappi sellaiseksi jonka kanssa pystyn arkea elämään.
Lisäksi vinkki myös ruokapuolelle. Soijasuikaleet. Aivan todella hyvä keksintö. En ollut aiemmin kokeillut, ja pussi oli odottanut kaapissa jo tovin. Eilen hetkeen tarttujana, päätin irrotella ja kokeilla. Makuelämys oli valmis!
Kätevää. Jauhelihaa tai kanaa tarvitsee säilyttää kylmässä ja käyttää tuoreena. Soijasta saa proteiinia, sitä voi säilyttää normaali kaapissa, ja eri mausteilla siitä saa eri makuista(yllis). Tosin, soijasuikaleet näyttävät hieman epäilyttävästi minusta kielisuikaleilta mutta jos en ajattele sitä niin pärjään aivan hyvin. Eihän eläimenkään liha raakana ole visuaalisesti unelmien täyttymys. Suikaleet imevät myös tosi hyvin mausteita ja ovat kuitenkin ruokaisampi vaihtoehto mitä pelkkä kasviskastike. Keveys kyllä häipyy kun lisää siihen kookosmaitoa niin kuin tänään tämän ruoka-artikkelin kirjoittaja.

Vilustumista ilmassa

Miten on mahdollista, että lauantain ja sunnuntain aamuina herää tikkana kahdeksalta, ja maanantai aamuna voisi nukkua puoleen päivään? Mistä eri ruumiinjäsenet voivat tietää että " ahaa, nyt yritetään lähteä pyörittämään kansantaloutta ja tehdä uutta tuottavaa viikkoa - no, siinähän yrität - me ei ainakaan nousta "  Ja sitten siihen itsensä ylös kampeamiseen saa kulumaan nelisenkymmentä minuuttia, joka parina aikaisempana aamuna on tapahtunut neljässä minuutissa. 
Mutta käsi ylös, moniko vilustutti itsensä eilen? Aamulla saldo oli jo neljä ihmistä, ja ymmärsin itsekin näin käyneen kun pääsin kotiin Meikun kallioilta. Aurinko paistoi, kyllä, mutta tuuli oli varsin..reipas.

lauantaina, toukokuuta 24, 2008

Norpan pihakirppis

Pihakirppis muutti yllättäen suuntaa perjantai-illalla kun kävin läpi hienomuotoisen ajatusketjun. Pakatessani kirppistavaroita ajattelin, että vien loput myymättömät sitten vieressä olevalle hyväntekeväisyyskirpputorille. Sekunnin päästä tästä tajusin, että olin ensin myymässä ns. parempaa tavaraa itse, ja sitten viemässä hyväntekijöille tavaraa, joka ei muille kelpaisi. Nopea ryhtiliike, ja ymmärsin, että voin olla hieman fiksumpi ja viedä kaiken suoraan Samariaan. En kuitenkaan olisi rikastunut myymilläni tavaroilla, enkä itseasiassa tätä menoa koskaan millään tapaa muutenkaan. Lopputulos oli kuitenkin sama. Pääsisin tavaroistani eroon, ja tavara lähtisi kiertoon. Ja ehkä jopa saattaisi jollakin tavalla hyödyttää jotakuta muuta.
Luonnollisesti kuitenkin tuin oman pihani kirpputorimyyjiä ja kävin ostamassa heiltä lampun. Raha virtasi taas kodista ulospäin mutta mieli on hyvä.

perjantaina, toukokuuta 23, 2008

Kesällä voi treenata koirakkona

Kannatti herätä tänäänkin. Aina oppii uusia asioita. Enolta tuli linkkivinkki ja ehdotus uudesta harrastuksesta, koirajuoksusta. (ulkomailla lajia kutsustaan canicrossiksi). Hyvä puoli lajissa kerrotaan olevan, että aloituskynnys on huomattavasti pienempi kuin koirahiihdossa, jossa pitäisi sitten olla jo tekniikka hallussa. Hyvä homma, hiihtotekniikan hiominen jäikin vähän vähille tänä talvena..
Mutta siis yllättäen ruudulle lähvähtäneeseen koirajuoksuun:
#koirakko etenee radalla pääasiassa sitä vauhtia kuin mitä juoksija koiran perässä pystyy ylläpitämään. Kaikki koirarodut chihuahuasta alkaen pystyvät juoksemaan vähintäänkin samaa vauhtia kuin ihminen, joten tervetuloa kokeilemaan ennakkoluulottomasti uutta lajia kaikki koiraharrastajat, koiran rodusta tai roduttomuudesta piittaamatta.#

Enolla tosin ei ole chihuahuata, vaan bordercollie, ja bordercollie ei ikinä juokse hiljaa. Ikinä.
No ensin tietysti hymyilytti. Vähän aikaa piti miettiä noita sivuja katsoessa että "kuka hiihtää koiransa kanssa kilpaa.."
Mutta ehkä juuri bordercollien tyylinen koira voisi olla hyvinkin onnellinen siitä koska kaikki kiva yhdessä tekeminen on bordercollien mielestä superhauskaa ja vauhti vain lisää muutenkin niin topissa olevaa innostusta. Veikkaanpa että ensimmäisistä harjoituksista saadaan koomisia kuvia.

photo: ian kelman

torstaina, toukokuuta 22, 2008

Pihakirppis Vallilassa la 24.5.

Tiedoksi ja  lauantain ohjelmaksi: - 
 supersympaattinen ja kiva Nelikulman pihakirppis järjestetään Vallilassa lauantaina 24.5. alkaen kello 10.00.  Sturenkatu 37.
  Iso sisäpiha ja helppo tulla!  Bussi nro 70 tulee aivan eteen, raitiovaunut 7B ja 6 sekä 8 tulevat viiden minuutin kävelyn säteelle. 
Myytävänä esim. puinen 6 hengen pöytä tuoleineen, sekä paljon ihania löytöjä. Sympaattiset myyjät.  :)

keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

Virkistystä rautakaupasta

Eilen oli taas hymyssä pitelemistä kun sain apua peilin seinään poraukseen ja sijoittamiseen. Yleisöstä huolimatta, päätyi peili äänin 3-1  valitsemaani paikkaan. Demokraattisesti kuuntelin kaikkien mielipidettä ja itsevaltiaasti päätin lopputuloksesta. Erittäin toimiva malli. Kiitos etu-töölölle joka kävi taas jelppaamassa. Eihän siihen tarvittu kuin pora, tyttöjen vasara, teippiä, työpaikalta löydettyjä ruuveja ja proppuja sekä 38 nokkelaa ilmettä ja saman verran käteviä lausahduksia. Ja hyvä tuli. (etenkin sen jälkeen kun vatupassilla tarkistettiin, että se on kuin onkin peili joka on vinossa, eikä seinä..)
Koska kaappini odottaa vielä fiksausta, piti hakea rautakaupasta lisää hiontapaperia. Siitäkin huolimatta että "ainoa oikea tapa" poistaa alusmaalia tai lakkaa on kuumailmahionta (mitä siinä nyt voisi sattua) tai maalinpoistoaine + kaapiminen. Eli siis hionnalla mennään.
Rautakappias ei ollut juonut vielä aamukahvikuppostaan ja joutui laskemaan viiteen kysymysteni välillä. " Haittaako jos maalaa seinämaalilla kalusteita? "  " Tarviiko lakka eri siveltimenkin?" Onko petsiä valkoisena? " 
Ilmeisesti hän ei kokenut pihalla oloani sympaattiseksi, ehkä pikemminkin ahdistavaksi mutta loppujen lopuksi väittäisin että hän suli koska oli tarjoamassa kutsumiaan pullasuteja kaupanpäälle. 
Menin rautakauppaan ostamaan hiekkapaperia. Tulin ulos vaalean puolihimmeän sävytetyn lakan ja lakkapensselin kanssa. Virkistävää. 

maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Ja seuraava potilas

Maltillisena ja kohtuuden ihmisenä päätin odottaa seuraavaan päivään spreyatakseni seuraavan huonekaluni. Tämä ns. "ei niin rakas tv-kaappi" odotti jo pääsyä autuaimmille kaappimaille mutta peilin onnistuessa "siitähän se idea sitten lähti". Sitäpaitsi tyypillisenä innostujana ja alulle laittajana, olen äärinmäisen kiinnostunut aina näkemään myös lopputuloksen kun lumipallon laittaa kierimään pitkin rinnettä.Tämä koskee myös maalipurkin avaamista kotona.. Parastahan tässä on värivalikoima, joka on vaaleanharmaa ja vähän harmaampi harmaa. Pirteää ja räiskyvää kesää siis.
Suurin nurkassa irvistelijä a.k.a. astiakaappi, säästyi kuin ihmeen kaupalla. Sen pelasti kodinpikkunikkarit (sorry, pintanikkarit) - sivusto, jossa harvinaisen asiantuntevin neuvoin kehoitettiin poistamaan lakka tai maali maalinpoistoaineella. Harmittaa että tulikin klikattua heikkona hetkenä interwebbiä, järkeviä neuvojan sieltä löytyi. Nyt olisi kaappi jo maalattu.
Kyllähän sitä voisi kaiken tehdä oikeinkin. Esim. olisi ennen toimeen ryhtymistä lukenut huonekalujen maalausoppaan, käynyt huonekalumaalauskurssin, sen jälkeen ihastellut eri värisävyjä maalikaupassa kuusi tuntia, leikellyt pari kivaa sapluunaa, ostanut pensseleitä, tupsuttimia, teippirullia,, kalustemaalia, maalinpoistoainetta, kuumailmapuhaltimen ja lastat, vuokrannut puuha-askearteluhuoneen, hankkinut hiussuojan..ja.. (tässä kohdassa listaa uuvahdin) - ja jättänyt koko homman tekemättä. Nyt kun kävi tuumasta toimeen, maalia on mukavasti jo ympäriinsä, ja sitä seuraavaa kertaa varten voi aina nyt jälkeen päin opiskella lisää.
Pintanikkarit

Odotukset korkealla


Niin kuin aina ajoissa, tuli vihdoin varattua liput Kenneth Kvanströmin No-No -esitykseen. Viimeinen esitys tänään.
Olen todella innoissani ja odotukset ovat korkealla. Mutta arvostelut lupaavat, että ne saattavat myös täyttyä. 

I love my brakes

Pyörähankinta oli paras koko talvena.  Dirtti on ollut ihan ykkönen. Fillarointini on saanut uutta vauhtia, ja kun on kunnon pyörä niin eivät kelitkään haittaa. Tai omat inhokkini, ylämäet. Kunnon pyörässä parasta, ainakin tänään, ovat kunnon jarrut.
Norppa Roadpizza oli aamulla lähellä. Liian lähellä. Mutta jollakin tavalla aavistin ettei oikealle kääntyvä, laiskahkosti päätään kääntänyt, harmaa pakettiauto nähnyt minua.  
Joka aamu ajan Hämeentien pyörätietä alamäkeä, jossa vihreiden valojen aikaan oikealle kääntyvät autot joutuvat ylittämään pyörätien, ja monelle autoilijalle tuottaa suunnatonta vaikeutta muistaa että mäkeä pitkin huristaa pyöräilijöitä, joilla valo on vihreä. Ja kun sitten osuimme risteykseen hyvinkin samaan aikaan, ymmärsin, että kaveri ihan oikeasti aikoo tulla syliin.
Ja sitten jarrutettiin. Vahvasti. Ensin minä, sitten autoilija. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta. 
Turvallista liikenneviikkoa kaikille!

sunnuntaina, toukokuuta 18, 2008

Sunnuntain puuhastelua

Koska lauantai meni hieman harakoille, kiitos Jääkärinkadun kesänavauksen (mistä kuitenkin lämmin kiitos emännälle ja isännälle) piti puuhastelu aloittaa sunnuntaina. Loppujen lopuksi pyhäpäivän saldo oli aivan ookoo. Kuisman avustuksella sain vielä pitkään maalausta odottaneen peilini vaihtamaan väriä, mikä oli yllättävän helppo ja nopea projekti. Miksei koulussa opeteta huonekalujen maalausta ja kunnostusta? En minä tiedä mitä eroa eri maaleilla on, tai petsillä, tai miksi joitakin asioita hiotaan ja joitakin ei mutta varmasti siihen oltaisiin voitu käyttää vaikka muutama kotitaloustunti. Porkkanaraastetta voi onnistua tekemään opettamattakin.Tosin en tiedä olisiko se auttanut kohdallani. Joudun tunnustamaan että olen aika surkea maalari. Eikä se ole tahdosta tai viitsimisestä kiinni. Jäljestä vain ei tule tasaista. Sama juttu joululahjojen paketoinnissa. Niistä näkee että minä olen käärinyt ne. Mutta eipä silti, olen kauan sitten ohittanut sen iän jolloin "aivan kaikki pitää tehdä itse", joten pystyin myös nielemään omavaraisuuteni ja pyytämään etu-töölöä poramaan maalatun kapistuksen seinään. Uskon että olisin varmasti onnistunut siinä itsekin, mutta myös siinä tapauksessa jälki olisi ollut sen näköistä.
Talonyhtiömme pihalle oli tuotu myös roskalava. Ilmeisesti muutkin taloyhtiöt harrastavat sitä mutta koska omalle kohdalleni tämä sattui ensimmäistä kertaa, tuntuu se käsittämättömän hyvältä idealta. Valitettavasti itselläni ei ollut tällä kertaa lavalle käyttöä mutta nopeasti se tuli täyteen vaikka täyttäjiä ei näkynyt missään. Veikkaanpa että öiset tontut ovat tyhjennelleet kellarikomeroita. Fillaria, suksia, mattoja..jne.

Lisää asiakaspalvelusta

Postimyyntipalvelut ovat olleet itselläni tovin unohduksissa. Ehkä osittain siksi, että täällä pääkaupunkiseudulla on ollut melko hyvin saatavissa mitä tarvitsee. Enemmänkin. Ehkä vielä muutonaikainen tavarasta eroon pääseminen on myös osittain hillinnyt kaikenlaisia lisähankintoja.
Mutta nyt kun ensimmäinen puoli vuotta uudessa kodissa on tulossa täyteen, ja yksi huonekalukierros huoneissa on käyty läpi, oli syytä tehdä päätös sohvankin kanssa. Punainen kausi alkaa olla ohi, eikä vaihtopäällistä tähän malliin ole enää saatavissa. (tässä vinkki Ikean sohvan omistaville, kannattaa ostaa varastoon toinen päällinen, jos runko on pysynyt kunnossa mutta sohvaan tullut elämisen jälkiä, niin uusi päällinen on helppo ja freesiratkaisu)
Jollakin tavalla päädyin tämän ongelman kanssa Elloksen sivuille, ja siellähän niitä oli. Aivan kohtuullisen näköisiä sohvanpäällisiä. Mutta tilaaminen ei ollutkaan aivan niin helppoa. Sähköinen järjestelmä ilmoitti koko ajan ettei tilauksen varmistusta voida tehdä. Tässä kohdassa oli pinnassa pitelemistä. Etenkin kun muutaman kokeilukerran jälkeen, tekee mieli räjäyttää koko systeemi. Etenkin kun asiallisesti ymmärsin yrittää tilausta eri selaimilla, tietäen että joskus palveluongelmat ovat vain kiinni siitä. Samoin kokeilin tilausta eri päivinä, ja mielestäni ylitin jo kuluttajan normaalin kärsivällisyyden ostotapahtumaa kohtaan.
Soitto asiakaspalveluun. Tosin epäilin, että onko palvelua pyhäpäivänä. Mutta nopean yhdistämisen jälkeen, selkeästi virolaisruotsalaistyyppinen ääni vastasi ja palveli minua hyvinkin reippaasti. Ellen sanoisi jopa tehokkaasti, ja se on paljon se, koska yleensä ehdin laskemaan kymmeneen asiakaspalvelijoiden lauseiden välillä.
Asiakaspalvelija totesi, että 70 euron päällinen on aika kallis, joten etsitään minulle jokin alennus, ja hän löysikin minulle jostakin 10 prosentin alennuksen. Samoin hän ehdotti että paketti toimitettaisiin R:lle, josta saisin sen keskiviikkona, ettei minun tarvitsisi odottaa kahta viikkoa.
Itselleni mukava lisä, koska R-kioski on vieressä, ja postiin joutuisi varta vasten menemään.
Kaiken kaikkiaan puhelintilaus oli nopea, kannattava ja palveleva. Kyllä, muistin kiittää hyvästä palvelusta. Hyvä Ellos.

lauantaina, toukokuuta 17, 2008

Uusimpia löytöjä

Heti kun käy vieraassa ruokakaupassa, tekee uusia löytöjä. Sen vuoksi jaksankin kävellä aina isoon markettiin päästessäni silmät ympyriäisenä ihmetellen tarjontaa kun oman alueen pikku kaupoissa tarjonta keskittyy lähinnä perustuotteisiin. Mutta ennen vappua vierailla maustehyllyillä piipahtaessani tuli tehtyä heräteostoksia. Ihan uudeksi suosikkilöydöksi on nousemassa wasabi/sesam. Suosittelen! Myös tulinen Afrikka -sekoitus on testauksessa. Viime kesän hitti oli sisilia. Myllyt ovat muutenkin käteviä ottaa esim. ulkoruokailuun mukaan.

torstaina, toukokuuta 15, 2008

Tulihan sitä tästäkin viikosta jotain

No niin, saatiinhan tälläkin viikolla yksi ihan hyödyllinen päivä kasaan.
huonekalupiirileikki on toistaiseksi ratkennut, virtaa norppalassa energia paremmin. Myös esteettistä kauneutta ja hyvää mieltä tuovaKaappi löysi eilen illalla paikkansa. Toistaiseksi. Pihakirppis on edelleen mukana vaihtoehdoissa mutta nyt näyttää jo paremmalta. Yö kaapin vieressä ei vain toiminut. Ei puisenkaan. Mutta nyt kun orkidea näyttää jatkavan kohti yhä kasvavaa kukoistustaan. (kyllä, saattaa olla että lopetan kukastani jauhamisen jo ensi viikolla mutta ei, en menisi vielä vetoa lyömään asiasta kuvat: torstai ja perjantai)
Ehdin pitkästä aikaan myös mukaan yhteiskunnalliseen pohdintaan. Kunnallisvaalirivejä kootaan, ohjelmia hiotaan ja puheenjohtaja spekulaatiot ovat ilmassa. Kiinnostavaa, josko tästä jaksaisi jo innostua itsekin.. Jos diggaa vaalikoneita, voi käydä testaamassa kenet näkisi itse sdp:n johdossa täältä. (ei, ei tarvitse olla puolueenjäsen tehdääksen testin)
Ja plussaksi tuli käytyä myös lenkillä. Kätevästi vaatteet vaihtoon Carusellin vessassa, reppuselkään ja Anderssonin & Kuisman kanssa lenkille. Anderssonilla on menossa ilmainen "viiden lenkin kokeilupaketti". Sen jälkeen voi itse päättää, josko ikinä enää haluaa juosta mutta nämä viisi ensimmäistä kertaa saa käyttää vapaaehtoisesti..öö..vahvalla suosituksella. (eli lenkkiaikaa ja päivää ehdotetaan kysymättä). Ja hyvin se meni tälläkin kertaa. Olen ylpeä A:sta vaikka alku varmasti onkin vähän tuskaista. Etenkin ne kohdat kun ponnarimimmit juoksevat ohitse mutta se nyt vaan on hinta joka tässä alkuvaiheessa on maksettava.
Mistä tulikin mieleeni, että voi kun joku maksaisi siitä että voisin järjestää oikeille aloittelijoille kuntoilu- ja juoksuryhmiä. Olen varma että psyykkaus/kannustuspuolella olisin todella pätevä, ja että päinvastoin kuin esim. koululiikunnassa, metodini ruokkisi liikuntainnostusta, ei tukahduttaisi sitä koko loppuelämäksi.
Omaa innostustani lisäsi myös viime aikoina minimaalisesti kohonnut hapenottokyky. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä(vaikka haluaisinkin jo puhua alkukesästä) pystyin juoksemaan loppulenkin vapaaehtoisesti hieman lujempaa, ja ehkä jopa pieni innostus/toiveikkuus nosti päätään. " Kun ei nyt sitten vaan sattuisi mitään ".

ps.
Huomenna lauantaina SDP:n puheenjohtaja ehdokkaat klo 13.30 -14.45 Kolmen Sepänpatsaalla tapaamassa helsinkiläisiä.

keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008

Lukeminen tekee kesän

Olen lukenut häpeällisen vähän kirjoja. Viime vuosina lukemiseni on painottunut selkeästi kesäaikaan. Vaikka talvisin tekisi hyvää "rentoutua hyvien kirjojen parissa", oikeastaan vasta auringon kunnolla paistaessa tulee otettua aikaa ja jäätyä yleensä ulos rauhassa tekstin pariin.
Äitienpäivä -viikonloppuna ängetessäni iltamyöhään kylään entisen luokkakaverini Pulinan luokse, sain kävijälahjaksi lainaksi pokkarin. Pulinalla on loistava tapa jakaa muutenkin asioita. Tuntuu kuin keskustelumme olisi yhtä jättimäistä (tietysti vähän fiksumpaa)naistenlehteä, nikseineen, arvioineen, tapahtumineen, vertailuineen ja kaiken maailman asioineen.
Mutta lukemiseen. Anna Gavaldan Kimpassa pokkari oli hyvä veto. Kaipasin jotain viihdyttävää mutten tyhjänpäiväistä. Jos teksti itsessään ei ole kiinnostavaa, on aivan sama kuka murhaa kenet, tai kenen serkku menee kenen perijättären kanssa naimisiin, en vain saa pakotettua itseäni lukemaan. Mutta Gavaldan tekstiä luin reipasta vauhtia. Puolessatoista tunnissa hujahti ensimmäiset parisataa sivua, ja loppukirja piti lukea seuraavana iltana.
Ja nyt vasta kaivaessani linkkiä niin luin että julkisilla liikkuville hänen tekstinsä on osittain kirjoitettukin:
Kirjoitan jotta ihmiset eivät kyllästyisi julkisessa joukkoliikenteessä. Jotta tavallisesta tulisi erityistä. Yritän kirjoittaa lyhyesti, jotta matkustajat eivät myöhästyisi jatkoyhteyksistään.”
- Anna Gavalda
Minä en kyllästynyt. Anna Gavaldan Kimpassa oli hyvää, sujuvaa ja viihdyttävää tekstiä. Hänellä on oiva kyky kevyeen ja mukaansa tempaavaan kerrontaan, silti silottamatta ja kiillottamatta liikaa. Ihmiset voivat olla rumia ja kauniita. Musta ja valkoinen eivät ole ainoat värit.
Siinä linja-autossa istuessani ja lukiessani jäin ajattelemaan ettei pitäisi kirjoittaa huonoa tekstiä, jos voi kirjoittaa hyvääkin. Jos taas ei voi, niin ei siinä mitään. Eivät kaikki ole hyviä uimareitakaan. Mutta jos voi kirjoittaa hyvin, niin ei pitäisi kirjoittaa huonosti.
(jk. alunperin tämän kirjoituksen pointtina oli kertoa, miten maanantaina lukiessani kirjaa kotona televisio kiinni, tuli kesäinen olo, ja tästä ymmärrys että pitäisi lukea muinakin vuodenaikoina enemmän, vain sulkea televisio ja puhelin, ja käyttää aikaa tekstin kanssa, ja vähän ihmetyskin siitä, miksei niin tule tehtyä)

tiistaina, toukokuuta 13, 2008

Kimppakivaa Seuriksessa

Taas yksi onnellinen ryhmäliikuntatapahtuma takana. Koska Länsiväylä sujui niin kivasti ja vähillä marinoilla niin oli enemmän kuin suotavaa tehdä kaunis kimppalenkki Seurasaareen näin rantakelejä odotellessa. Eikä tarvinnut kuin aika ilmoittaa niin porukka oli jo sitomassa tossunnauhojaan!
Ja hyvinhän se menikin. Joutsenet eivät tulleet ärhentelemään, eikä yksikään häiriintynyt kesyvilliorava kiivennyt kilahtaneena lahjetta pitkin. (ei, minusta kaupunkialueella eläviä eläimiä ei pitäisi ruokkimalla kannustaa häiriökäyttäytymiseen)
Tällä kertaa pisteet kotiin veti tosin ns. ensikertalaisempi Andersson, joka sykemittari punaisella ja piipaten veti mahtavan tunnin ja kymmenen minuutin puristuksen. Jaksoi matkalla esitellä vielä suomenruotsalaista vivahdetta juoksutyylissä ja hellyyttävän sinisilmäisesti uskoi, "että ne kovemmin juoksijat vielä odottaisivat seuraavan mutkan takana". Älä huoli Andersson, täältä noustaan vielä. Torstaina treenit Töölönlahdella. Ja tähtäinhän on syksyllä täällä. Espoossa.(mitä en kokonaan ihan vieläkään tajua)

maanantaina, toukokuuta 12, 2008

Tetristä huonekaluilla

En sitten aamulla vielä tiennyt, että illan puuhastaluksi sekoittaisin asuntoni. Kätevää mutta nopeaa. Sain jostain mieleni sopukoista selkeän näyn että kaappi jota olen käyttänyt ns. astiakaappina keittiössä, sopisi myös muuallekin kuin nykyiseen sijaintiinsa. Tästä loogisena jatkumona ymmärsin, että toisessa huoneessa ollut pöytä pitänee myös siirtää, samoin ehkä sohva ja kolmas pöytä.. ja mukava iltapuhde olikin valmis. Lisätään tähän vielä astiakaapin tyhjentäminen ja täyttäminen. Kirjojen siirtäminen ja pinoaminen(koska niillehän nyt vielä ei ole enää paikkaa), sekä lievä epätietoisuus oliko idea sittenkään se mitä prosessin alussa lopputulokseksi lähdettiin hakemaan. Mutta tänään ratkaisu ei kuitenkaan vielä ollut aivan riehakkaan täydellinen. Vanha kunnon riippukeinu -paikoilleen kaipaus iski myös. Kevät on maailman ihananinta riippukeinu aikaa, ja huonekalutetrikseni keskellä yritin myös vilkuilla mahdollista paikkaa riipparille..
Mutta koska kaupungin hienon ja kaunein ja hauskin - sekä paras PIHAKIRPPIS on lauantaina 24.5. (merkitkää kalentereihin) niin jos kaapille ei löydy paikkaa, voi ylimääräisen tavarat viedä omalle kotipihalle löytämään uuden onnellisen omistajan. Noh, huomenna sitten vielä uusi yritys.

Ja niin kukkii myös Vallilassa

Myönnän viikonlopun aikana ajatelleeni että "jokohan se orkidea on alkanut kukkia" - ja ensimmäiseksi päästyäni takaisin kotiin ja kynnyksen yli, piti kurouttatua vilkaisemaan ikkunalaudalle tilannetta, joka kuitenkin oli vielä pysynyt puhkeamattomana.
Mutta yhteiselomme on jo hitsaantunut niihin mittoihinsa että Kukka O päätti odottaa asuinkumppaniaan kotiin ja kukkia vasta sitten. Huomaavaista.
Alempi kuva vasemmalta: kello 7.30
Kaksi muuta: 17.15

perjantaina, toukokuuta 09, 2008

Äitienpäivää odotellessa

Viikonloppumatka suuntaa taas Varsinais-Suomen ja Loimaan suuntaan. Tällä kertaa olisi tarkoitus ehtiä käydä tervehtimässä myös vuosia täyttänyttä Kummitätiä, ja tietysti alkuperäisnorppia eli isoäitiä ja äitiä. Isäpuolen uusi kello talon seinässä(huom.) on myös varmastikin vilkaiseminen arvoinen.
Koska olen poissa muutaman päivän, epäilen että orkidea saattaa olla jo kukassa kun saavun takaisin kotiin. Silmut ovat kasvaneet nupuiksi huimaa vauhtia ja niitä on matkan varrella tullut jopa lisää.
Mutta vaikka tänäkin äitienpäivänä toivotan maailman parhainta ja ihaninta äitienpäivää kaikille, en voi olla ajattelematta niitä äitejä jotka ovat lapsensa menettäneet. Päivän täytyy olla äärinmäisen surullinen vaikka siinä saattaa olla häivähdyksenomaisesti iloa siitä mitä kuitenkin on saanut kokea.
...Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme...

torstaina, toukokuuta 08, 2008

Näinkö oikein?

HYVÄNEN AIKA, mitä tänään näinkään! Nuoren lenkkeilijä miehen joka odotti toisella puolella tietä turvallista  ylitystä, ja kun auton pysähtyivä ja kaveri oli hölkkäämässä yli, poimi nuori mies aivan viime hetkeltä maasta lätätyn tölkin käteensä. Mitä upeaa viitseliäisyyttä ja huomaivaisuutta! 
Roska päivässä, ihmiset, roska päivässä! Tuetaan tätä viitseliästä ja esimerkillistä nuorta miestä ja kannetaan oma kortemme kekoon! Hienoa. Alkaisinko taas uskoa ihmisyyteen.

keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008

Ihanin leijonapelaaja

Koska olen asiakaspalautteen puolestapuhuja, yritän nyt toteuttaa toista topikkia jonka perään tänään kysyttiin. Ystävällinen lukija Herttoniemestä halusi tietää miksei blogissani ole käsitelty aihetta: " Kuka on ihanin Leijonapelaaja? "
Ei tehdä nyt vielä liian hätäisiä johtopäätöksiä mutta spekuloisin esim. Mikko Lehtosen, Mikko Koivun ja vaikkapa Ville Koistisen välillä.
Olettaisin että aiheen framille nostaja ei vaadi aiheen perusteellista käsittelemistä vaan tyytynee pinnallisempaan arviointiin "ihanimman Leijonapelaajan" suhteen. Mutta kaupungilla liikkuu kaikenlaisia tosi tarinoita, ja kukaan näistä kolmesta ei ole tässä tarinassa. Aitiosta saattaa siis puskea vielä yllättäjä valokeilaan.
Avaan keskustelun.

Kaksipäisen kotkan varjossa

Venäjän demokraattinen kehitys on puksuttanut Putinin ajan ruostuneilla kiskoilla. Nyt venäjällä on tapahtunut presidentin-, jos ei niinkään vallanvaihdos. Venäjällä ei odoteta suuria linjanmuutoksia mutta ns. tandemliitosttoon voi tietysti aina tulla matkan varrella mutkia matkaan. Mutta varmaankin Medevedistä tulee näin aluksi Venäjän tunteiden tulkki ulkomaiden suuntaan ja Putin jatkaa vahvojen sisäpoliittisten linjaustensa ja näkemystensä toteuttamista pääministerinä.
Maailmalla ennakoidaan ettei ystävysten vallanjako välttämättä suju kitkattomasti. Kuka kamppaa ja kenet, ja minkälaista valtataistelua kremlin takahuoneissa käydään? Minkälaiseksi Medevedin tukijoukko tulee muodostumaan ja kun yhden valtakeskuksen sijaan Venäjällä tulee nyt olemaan niitä kaksi, tuleeko liitto sujumaan sulassa yhteisymmärryksessä, vai tuleeko Medeved kokeilemaan myös omien siipiensä kantavuutta?
Oli miten oli mutta kun oppositio ei pidätysten pelossa voi kokoontua, kertoo se minkälaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa uusi presidentti on tänään naapurissamme noussut valtaansa.

tiistaina, toukokuuta 06, 2008

Sokeria suomeksi

Olin aamupäivän ihan onnistuneessa seminaarissa, jossa kehotettiin kuuntelemaan asiakasta. Tästä ehkä myöhemmin lisää mutta kun taas toisen linkin kautta päädyin www.suomensokeri.fi sivuille, särähti kiinni ettei sivuston olla ajateltu palvelevan suomeksi.
Kieliversioiden tekeminen sivuille ei ole kallista, ja se onnistuu pienemmiltäkin toimijoita. Näin ollen lähetin Daniscolle sähköpostia kysyäkseni ovatko missään vaiheessa miettiineet palveluidensa tarjoamista suomeksi. Osaammehan me suomalaiset laittaa heidän sokeriaan kahviimmekin, miksemme siis klikata heidän portaaliaan. Vastausta odotellessa.

maanantaina, toukokuuta 05, 2008

Odotusta ilmassa

Kevät tarttuu Vallilassa myös muihin muuttaneisiin. Kauan synkempää kautta elänyt orkideani on vihdoin heittänyt vaihteen vapaammalle ja päättänyt osallistua kevään ylistykseen. Muuttaessani vuoden vaihteessa, ja kääriessäni rakasta kasviani sanomalehtipaperiin, auttamassa ollut ystäväni Elkki tirskahteli hyvinkin rienaavasti kukkani suuntaan, ja oli vahvasti sitä mieltä että lähin roskakori olisi ollut oikeampi osoite kaverille. Myönnettäköön ettei kukkansa tiputtanut tikkukasa saata tietämättömän silmiin näyttää kovinkaan esteettiseltä.
Itsekin kyllä olin epävarma kukkani virkoamisesta koska kukkiminen ja kaiken maailman silmujen luominen oli pitkään jo ollut Näin ollen pelkäsin, että muutto olisi viimeinen niitti yhteiseloomme mutta ei - usko palkittiin ja nyt on näkyvillä jo ilmiselviä nuppuja.

sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008

Kasvavaa energisyyttä

Valon mieletön lisääntyminen tekee myös sen että saa noin 50% enemmän asioita tehdyksi myös kotona. Petauspatja joka tavallaan oli 20 cm liian leveä kaventui kalanperkaussaksilla nopeasti oikeaan kokoonsa, patjan imurointi, vuodevaatteet koneeseen(pesu pesupähkinöillä), sänky kuntoon, uusi päiväpeitto päälle ja hoplaa - taas on norppalassa piirun verran ihmismäisemmän näköistä.
Taulut seinälläkin, eivätkä lattian rajassa irrallaan niin kuin yleensä, ovat tuoneet mukavaa ryhtiä. Oli myös vähällä ettei perjantaina kaupungilta jäänyt käteen kahta uutta taulua, "kun sulo vilenmäisesti olisi halvalla saanut" mutta onneksi jarrupoljin löytyi ajoissa. Samaan aikaan kun haaveilen myös uudesta sykemittarista. Jos isolle lenkille treenaaminen alkaa tosissaan, se saattaa kiilata "to buy" -listan kärkeen. Olen saanut jo Juden printtaamaan ohjelman yöpöydälleen, niin toivoa on. Espoon vieraat taas onnistuvat pakenemaan Åreen tuolloin mutta Kuismakin on luvannut alkaa treenaamisen "noin niinku seuraksi" niin saattaapa olla että tästä tulee kuin tuleekin juoksukesä.
Kävimme vanhemmillasi kylässä. Oli pitänyt mennä jo pitkän aikaa. Välillä yritimme sopia yhteistä aikaakin mutta sitten se kaatui taas siihe.
Edellispäivänä päätin että huomenna. Laitoin isällesi viestin ja kysyin olisvatko he kotona.
Ostin kimpun keltaisia ruusuja. Ne näyttivät kauniilta ja valoisilta.
Melkein tasan vuosi sitten istuimme saman pöydän ääressä. Kaikki näytti edelleen samalta. Mikään ei ollut muuttunut, sinä ole edelleen poissa.

Ikävä ei ole vuodessa hävinnyt minnekään mutta nyt sen kanssa pystyy jo elämään. Aika vain tekee tehtävänsä. On myös tapahtunut muita asioita, joiden kohtaamisen on osannut paremmin sinun menettämisesti jälkeen. Mutta et sinä ole unohtunut, miten voisitkaan. Sinä olit liian iso, jätit pysyvät jäljet ja elät joka päivä sydämissämme. Tulet mieleen joka viikko ja puhumme sinusta usein. Aiheita riittää, siitä pidit kyllä huolen.
Vuodessa oppii ymmärtämään, hyväksymiseen meni kauemmin. Sinä olisit tarvinnut apua. Et jaksanut yksin, etkä sinä sitä saanut, ja sitä en ole aina meinannut kestää.

Laitoin soimaan Vesa-Matin Loirin Kun olet poissa... se nostaa vieläkin muistoja alkushokista, rajusta, heittelevästä menetyksestä ja ravistavasta ikävästä.
Vaikka kysymyksiä on enää vähemmän, silti kaiken alta jaksaa vieläkin ajatus siitä, että asioiden ei olisi pitänyt mennä näin.. Sinun pitäisi olla täällä.
Katsoin lomakuviasi vanhemmillasi. En ollut nähnyt näitä aiemmin. Vielä 2003 näytät rauhalliselta, tasapainoiselta, lämpimältä itseltäsi. Katsoessani mietin että neljän vuoden päästä sinua ei enää olisi, ja mietin että mitä tapahtui..
Nyt Sinä olet poissa, ja meillä kaikilla on ikävä. Niin kovin ikävä.

lauantaina, toukokuuta 03, 2008

Lenkkii, lenkkii

Kyllä se vain niin on ettei se juoksemattomuus ole pelkästään viitseliäisyydestä kiinni. Terveenä ja pirteänä lenkille lähteminen on a) järkevämpää ja b) huomattavasti miellyttävämpää - ja c) varmasti kaikin puolin muutenkin hyödyllisempää.
Tänä herran(ja rouvan) aurinkoisena lauantai aamupäivänä oli ensimmäinen kerta piiiiitkästä aikaa kun oli miellyttävä hölkkäillä. Keli oli lenkille täydellinen. Auringon paistetta ja sopivasti virkistävää tuulta. Kierros Arabianrannassa sujui mukavasti. Alus oli pehmeä, maisemat uusia, eikä sykemittarikaan huutanut punaisella aivan koko aikaa. Vaikka olen töissä Arabianrannassa, päiväaika kuluu hyvin alueen toisella puolella, ja merenranta kävelyt ovat vähissä. Työmatkan aikana on ehtinyt rekisteröimään valtavaa vauhtia nousseet uudet kerrostalot mutta nyt tuli tarkistettua mitä kuuluu rannan puolelle. Osa alueesta on vielä valtaisana työmaa alueena, osa jo kauniin vihertävää puisto/ranta-aluetta. (ja osa aivan helvetillistä vieri viereen rakennettua kerrostaloasumista)
Pientä katkosta lenkkii tuli kuvien nappailusta mutta siinäkin oli vapauden tuntua. Omalla lenkillään saa pysähtyä viideksi sekunniksi jos haluaa. "Kyllä, minä harrastan lenkkikuvailua".
Helsingin kaupunkialueella ei ole hassumpi asua. Kymmenessä minuutissa hölkkäilee kallioille, metsäalueille, merenrantaan tai vaikka vanhalle koskelle. Rauhaisaa, kaunista ja vielä hyvät mahdollisuudet liikkumiseen tai virkistyskalastukseen.

torstaina, toukokuuta 01, 2008

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...