Viikonloppumatka suuntaa taas Varsinais-Suomen ja Loimaan suuntaan. Tällä kertaa olisi tarkoitus ehtiä käydä tervehtimässä myös vuosia täyttänyttä Kummitätiä, ja tietysti alkuperäisnorppia eli isoäitiä ja äitiä. Isäpuolen uusi kello talon
seinässä(huom.) on myös varmastikin vilkaiseminen arvoinen.Koska olen poissa muutaman päivän, epäilen että orkidea saattaa olla jo kukassa kun saavun takaisin kotiin. Silmut ovat kasvaneet nupuiksi huimaa vauhtia ja niitä on matkan varrella tullut jopa lisää.
Mutta vaikka tänäkin äitienpäivänä toivotan maailman parhainta ja ihaninta äitienpäivää kaikille, en voi olla ajattelematta niitä äitejä jotka ovat lapsensa menettäneet. Päivän täytyy olla äärinmäisen surullinen vaikka siinä saattaa olla häivähdyksenomaisesti iloa siitä mitä kuitenkin on saanut kokea.
...Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti