perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Joululahjalistaa

Paperin säästämiseksi, ehdotan että joululahjatoiveitaan voi kirjoittaa tällekin foorumille. Joulupukki osaa nimittäin lukea sähköistä mediaa.
Elkkihän piirsi viime vuonna oikein hienon kuvan toiveistaan, joista suurin osa oli vielä ihan tunnistettavia. Myös piirrokset ovat siis tervetulleita. Tai jos haluat lähettää vaikka kuvan joululahjatoiveestasi loimaannorppa@gmail.com, sekin on tervetullut.
No niin naiset ja miehet; mitä haluaisitte joululahjaksi? Kerrankin saa ihan suoraan sanoa. Anonyymit voisivat laittaa vaikka iän ja sukupuolen, sekä oman ihmistyyppinsä tiedoksi.
Pesupähkinöitä, kosinta, harvinainen postimerkki, X-box kolmonen, virveli, keijupuku, laatikollinen sikareita, housukoirankanto-laukki or what..?

Ei mainittavia tapahtumia tänään taivaalla

Jospa itsellä on joskus, jokin tavara vähän hukassa, niin ei se ole astronauteillakaan
helppoa pitää tavaroitaan käsissä.

Astronautin bägiä voi kiikaroida taivaalta

Ursa tiedottaa myös:

Perjantai 28.11.2008

Taivaan tapahtumat tänään:Ei mainittavia tapahtumia

Kuu tänään (klo 14)Vaihe: 0%uusikuuIkä 0 päivää
Juliaaninen pvm (klo 14) = 2 454 799

torstaina, marraskuuta 27, 2008

Mäestä päivää

Yksi elämän dilemmoista on hauskuus ja kurjuus. Niiden kanssa pitäisi tasapainotella. Olisi vielä paras, jos hauskat asiat kompensoisivat kurjat asiat, ja kurjien asioiden vallitessa, muistuisi mieleen hauskat asiat.
Tämä aasinsiltana siihen, että olin eilen aikeissa riemuita kirjallisesti mäkeen suoriutumisestani. Mutta kotiin päästyäni koneeni ei suostunut käynnistymään, ja tappiomieliala iski(suomen kielessä tälle on myös kansanomainen sanonta). Mikään ei ole turhempaa kuin laite tai kone ei toimi. Muistin kyllä että edellisenä iltana oli tapahtunut tämä " you should check one of your discs tms." tyyppinen komentosarja, joka jäi paikoilleen junnaamaan mutta järkevästi ajattelin, että sulkemalla koneen ja menemällä nukkumaan, asia olisi seuraavana päivänä kunnossa. Ei ollut. Koneellani on luonnollisesti vielä parisen tuhatta valokuvaa ja muita palasia, täysin hyödyttömyyksiä, mutta itselleni tärkeitä asioita.
Minne edes soitetaan, jos kotikone jämähtää?! Omo-infoon? Tämän vuoksihan hyvistä kuvista teetetään paperikopiot ja ne laitetaan muistojenalbumiin ihasteltaviksi. Ei ole tilattu, eikä laitettu.
Toiseksi eniten harmitti, että olin todellakin ylittänyt itseni raahautumalla Vihtiin. Helsingissä Tehtaankadulla satoi vettä töiden jälkeen aivan kunnolla. Kadut lainehtivat vettä ja sohjoa, fiilis oli kaikkea muuta kuin Talvimäkinen. Tietysti oli myös väsymys ja lounas oli jäänyt välistä, joten vesisateisessa pikku mäessä uiminen ei kiinnostanut. Mutta puhelimella asiat selviävät. Vihdistä vakuutettiin että maisema siellä oli joulupostikorttimainen, joten Lohihampurilaisen kautta mäkeen, ja totta se oli! Ja kun sai kamat päälle ja laudan kiinni, ja sujahteli ylös-alas parisen tuntia, tuntui taas olevansa jokseenkin elossa. Ja on ikävää, että toisesta tekemisestä riemu, jää toisen alle. Mutta on vaikea hihkua, kun hedelmäsalaatin jälkeen tarjotaan kalanmaksaöljyä..

tiistaina, marraskuuta 25, 2008

Hittimittari takaisin

Olen varma, että osa suomalaisten yhteisöllisyydestä hiipui kun kansaa yhdistävä ja kansallista jännitystä ylläpitävä Hittimittari loppui. Siinä oli koko suomi mukana. Timo T.A. Mikkonen veti nuorekasta ohjelmaa, jossa nuorekkaat alueraatilaiset päättivät minkä kappaleen kaikki suomalaiset kuulisivat sinä iltana. " Keski-Suomen alueraati Valkealasta antaa numerolle 1. 22 pistettä, numerolle 2. 15 pistettä jne."Ja voittajaksi selviytyi: Siberian Älä sano että rakastat mua!!
Herkkää.
Sitten oli vielä ne superhitit. Koska ei voitu kuukausi kaupalla renkuttaa pelkästään samoja biisejä, oli pakko siirrättää kappaleet välillä ns. Superhittien joukkoon. Esim. kolmen kuukauden jälkeen Eppu Normaalin Pimeyden tango siirrettiin superhittien joukkoon pisteillä 531. "joskus vielä toiveet täyttyy, eivätkä valot karta mua..siihen asti pimeässä kaipaan sua".
(pääsi sinne Riki Sorsan na na naakin)

Timo TA Mikkonen juontaa kevään -85 uusimmat kotimaiset hitit ja alueraadit
arvioivat. Mukana mm. Kaija Koo, Dingo, Matti Pellonpää, Belaboris, Leevi &
the Leavings, Sig, Tarja Jykylä ja Eppu Normaali

Tiistaina 25.11.2008 klo 21.50, uusinta pe klo 15.35 ja su klo 8.40

sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Tosikkoehdoton kirjoittaa


Päätin tältä istumalta alkaa taas kirjoittaa päiväkirjaa. Ihan oikeaa päiväkirjaa. Löysin nimittäin siivoamastani laatikosta n. 10 vuotta sitten kirjoitettuja sivuja, ja huomasin etten ole kehittynyt sitten tipan tippaa. Mahtavaa! Olen silloin mielestäni ollut ehdoton, tosikkomainen, lyhyt pinnainen sekä suoraviivainen. Hymyilytti. Mielestäni täytän nuo kyseiset kriteerit edelleenkin. Olen myös todennut järkevästi kirjoittamilla sivuillani, että voisin opetella vähän hellittämään sekä ottaa vähän rennommin. Allekirjoitan edelleen, ja suosittelen muillekin! Olenpa ollut fiksu jo vuonna 1999.
Kaikkien pitäisi kirjoittaa päiväkirjaa, ja myös säilyttää ne. Itsekirjoitetuista lauseista voi ja ei voi seurata millaista rataa pitkin oma elämä on vuosien varrella pompahdellut. Näkemyshän on täysin subjektiivinen. Mutta nyt kynä käteen ja raapustamaan edes jokaiselta kuukaudelta yksi tapahtuma ja siihen liittyvät tunteet. Joulun pyhinä voi vetäistä kasaan koko vuoden saldon. Tämän tehtyään muutaman kerran on mukava katsoa 10 vuoden kuluttua, että pitkälti sitä murheet ja ilot ovat samoja kuin ennenkin.
Vuonna 2000 tuli selvittyä eräskin elämän perusasia, kun eräskin kaveri lähetti tekstiviestin, jossa kysyttiin:

Mitä eroa on eroottisella ja perverssillä seksillä?
- Kun käyttää höyhentä, se on eroottista, mutta jos käyttää koko lintua, se on perverssiä.

Kuva päiväkirjan kannesta, taiteilijana Quinta Buchholz. Se oli silloin mielestäni -hauska-. On edelleenkin. Pitääkin laittaa linkki eräällekin Työpsykologian appron kurssikaverilleni, jonka mielestä kuva oli lievästi sanottuna outo. Terveisiä Kaarinaan!

lauantaina, marraskuuta 22, 2008

Joululahjat ostettu!

Ihmeiden aika ei ole ohi! En olisi, ikinä, ikinä - ikinä uskonut, että joskus ostan joululahjani a) etukäteen b) marraskuun puolella! Nyt vielä joulukortit jollain ihmeellä kasaan, ja kerrankin joulu voi puolestani ihan oikein luvan kanssa tulla.
Ehkä viime vuosien "viime tipassa" ostokset ovat käyneet jo niin voimille, ettei nyt yksinkertaisesti enää pysty/kestä. Lahjojen hankkiminenhan on aivan huippukivaa, ainoastaan monen ihmisen muistaminen samaan aikaan käy hieman voimille. Edelleenkin kannatan sitäkin, että esim. aikuisten ystävien kanssa voi ostaa vaikka keskellä vuotta "ihan muuten vaan lahjan", jonka nähdessään heti tietää kenelle se sopisi.
Mutta huippua oli myös käydä ostoksilla autolla. Valitettavasti ja onneksi mutta niin se vain on. Aivan luksusta, koska ei ole vielä tottunut siihen. Kaikki sanoivat ennen auton hankintaa, että auto on ihan hemmetinmoinen riesa ja rahareikä, mutta kukaan ei muistuttanut, siitä miten järjettömän kätevä ja oikeasti helppo se on. Hyppäys autoon, 10 minuutissa Itikseen, kamat kasaan saman katon alta, kassit autoon, koukkaus frendien kautta ja takaisin kotiin parkkiin melkein kotiovelle. Luksusta.

perjantaina, marraskuuta 21, 2008

Lisää siitä metsästyskortista

Sain tekstiviestin, jossa sanottiin, että olen yllätysten nainen. (Ei, valitettavasti tähän ei liittynyt mitään tajuntaa räjäyttävää Hellyyden Ehdoilla -yötä.) Yllätys oli tullut kun ystäväni oli lukenut täältä osallistumisestani metsästyskurssille.
Yllätys se oli itsellenikin. En edes tiennyt, että metsästystä varten pitää suorittaa kortti. Enkä tiennyt missä, miten jne. Mutta maanantaina selviää humpsahtaako lupa norpan kirjastokortin seuraksi vai ei.
Tällä viikolla tuli käytyä istumassa kaksi iltaa metsästyksen parissa, ja kolmaskin olisi vielä kiinnostanut mutta se meni harmillisesti päällekäin.
Kiinnostavaa on ollut yleistiedollisesti oppia uusia ja kerrata vanhoja luontoon sekä eläimiin liittyviä asioita. Häpeäkseni täytyy tunnustaa(ja minähän aina tunnustan), että lajitunnistukseni on osaamiseni häntäpäässä. " Nopeasti kesäpuvussaan ohi sujahtava näätä, kärppä tai lumikko saattaisivat helposti mennä sekaisin(paitsi jos yksi niistä olisi Late). Mutta erityisen heikoilla sitä tuntee olevansa vesilintujen kohdalla. (Mutta minähän olenkin kasvanut sisämaassa, alueella jolla huomaavaisesti vesistö on korvattu savisella peltomaalla..) Eipä silti hätää, tässä on koko viikonloppu aikaa erottaa sotka, lapasotka ja punasotka toisistaan. Isokoskeloa ja tukkakoskeloa unohtamatta.. Jos pätkääkään tunnen itseäni niin istun kurssikirja kädessä lähijunassa maanantaina ja yritän viime minuuteilla tankata sepelkyyhkyn ja uuttukyyhkyn eroa..
Mitä sitten olen oppinut tähän mennessä?
Tiedän mikä on riistakolmiolaskenta, milloin täytyy pitää hirvikoirat kiinni ja milloin saa kaataa haapoja peuroille.
Moni asia on ollut järjellä pääteltävissa mutta ei kannata turhaan yleistää. Etenkään kun keskipenkistä kaveri inttämällä inttää "milloin naapurin kissan saa laillisesti ampua..".
Kurssilla kerrotaan varmuuden vuoksi, ettei mistään moottoriajoneuvosta saa metsästää, eikä tieltä tai tielle saa ampua. Ei ole sallittua myöskään käytää valonheittäjiä, äänilaitteita tai dynamiittia metsästäessään. Moneen kertaan painotetaan myös sitä milloin hirvet on jätettävä rauhaan, ja tiedän myös ettei käsiaseilla metsästetä.
Mitä minä sitten aion metsästää? Ja miten? En minä tiedä.Vielä. Eikä tarvikaan tietää. Metsästysvideota katsellessa en tuntenut alkukantaisen metsästyviettini heräävän. Tunteisiin vetoavin puoli ovat olleet metsäkoirat, niiden kouluttaminen ja niiden kanssa metsästys. Ymmärrän hyvin, että koira on metsästäjän paras kaveri. Se etsii, hätistää, ajaa, noutaa, pelastaa - ja pitää vielä kaverina seuraa. Puolihuolimattomasti jo mietin, miten saisin enoni ja hänen koiransa innostumaan asiasta.
Ymmärrän kuitenkin, että hirvi- ja peurakannan järkevä ja tarpeellinen harvennus on melko pienen porukan harteilla. Eikä kyse ole pelkästään hirvistä ja peuroista, minkä vähentämisestä moni tiellä liikkuja on varmasti kiitollinen. Esim. supikoira on pirullinen vihollinen, ja muu kuin ihminen ei pysty pitämään sen leviämistä aisoissa.
Jokatapauksessa osa tästä nykyisestä porukasta on jo ikääntynyttä tai leipääntynyttä, eikä varmasti muutenkaan olisi pahitteeksi saada joukkoon - jos sallitte - ns. uutta verta.
Entä se ampuminen siten? ; kaikki haluavat tietää.
No, jos ollaan aivan realistisen rehellisiä niin ennemmin minä söisin ammuttua riistaa kuin kanalassa kitunutta kanaa tai tuhansia kilometrejä ja useita kuukausia kitunutta tuotantolihaa.
Ei muukaan ihmisen ruoka menehdy vanhuuteen tai kuole kutittelemalla, joten siihen verrattuna ampuminen ei ole julmempi tapa kuolla. Minä nyt vain en satu syömään lihaa. Mutta jos söisin, todennäköisesti söisin riistaa. Se on puhtaampaa ja eläimet saavat elää oikeassa elinympäristössään.
Jokaisessa lajissa on harrastajia joilla menee yli, ja jotka eivät ole lajilleen eduksi. Jokaisen kohdalla toivon, etteivät polkumme kohtaa. Näin myös tämän lajin kohdalla.

Paljonko itse tiedät? Koukuttava Metsästys-peli.

Nopea viikko

Siitäkö sen tietää, että on tulossa vanhaksi kun aika menee nopesti? Arkiviikko on hujahtanut ohitse niin ettei ole ehtinyt edes pölyjä pyyhkimään(ha). En enää edes muista, mitä tapahtui maanantaina mutta ti ja ke menivät metsästyskurssilla Tapanilassa, eilinen Minkkien lentopallopelissä ja VIP-tilaisuudesa Korsossa, ja nyt onkin jo perjantai.
Koko viikon taustalla vaaninut yskä alkaa nostamaan päätään, väsy on järjetön ja vielä pitäisi innovoida "jotakin uutta talveen". Ensi viikon oikeasti kokeilen, millaista on jos menisi nukkumaan esim. kello 21.00 hujakoilla, eikä vasta tulisi kotiin 22. aikoihin.. Paitsi, luntahan tässä odotetaan ja se saa riittää talvi-innovoinnin ja harrastusten osalta.
Eilisessä lentopallo-ottelussa kannustaminen ei myöskään edistänyt äänenkehitystä. Muutaman pelaajan äiti jopa ratkesi hymyilemään säälittävää hihkumistani, ja naapuri kommentoi että Mynthon-mainokselle olevan tilausta. Masentavaa. Kyseistä joukkuetta sen sijaan on vieraankin helppo kannustaa. Jokaisen selässä lukee Lehtonen. Ei niin haittaa vaikkei pelaajan etunimi olisikaan selvillä. Lähetetäänpä muuten samalla terveisiä Noran äidille Karkkilaan, oli hauska tavata ja mukava että käyt lukemassa blogiani. :)

keskiviikkona, marraskuuta 19, 2008

Koira ja kettu

Yksi interwebin parhaita ominaisuuksia on valistuksen helppous ja tiedon levittäminen. Sama koskee blogeja. Tänään tuli tietooni epäkohta, johon haluaisin tarjota apua. Nimittäin koiran ja ketun erottamiseen.
On nimittäin ihmisiä jotka eivät erota kettua suomen pystykorvasta.
Mutta tässä oivat harjoituskohteet. Oheisista kuvia voi ensin etsiä vaikka kolme eroavaisuutta, sen jälkeen neljä, jne.

Kuva 1. = suomen pystykorva



Kuva 2. = kettu (luonto.org)


Kimmoke tähän havainnollistamiseen löytyi täältä

Läpi repaleisen lokakuun..


Se on kuulkaa marraskuu. Ja marraskuussa suomessa on välillä vähän - innotonta. Meillä on vähän valoa, vettä tulee ja kuherruskuukausi syksyn kanssa on ohitse. Ei enää kauniin kuulaita ruskapäiviä. Vain tuulta, vettä, harmaata ja lopulta pimeää. Aamulla väsyttää. Päivällä väsyttää. Illalla väsyttää - ja yöllä väsyttää mutta ei nukuta. On vaikeaa. Mutta niin on monella muullakin. Ihmiset alkavat näyttää kalpeammilta. Kesällä hankittu hyvä ryhti ja terve päivetys ovat kaikonneet jo viikkoja sitten, ja jäljellä on vain koomassa kumarassa vaeltavia suorittajia.

Mutta ei kannata lannistua. Kyllä se tästä. Jos vaan haluaa tehdä tästä harmillisesta kuukaudesta vähän helpompaa, tankkaa vitamiineja, ulkoilee väkisin, menee aiemmin nukkumaan ja hereillä olo aikana huijaa aivojaan kirkasvalolampulla! Marraskuu menee ohitse. On aina mennyt, ja lumen tultua alkaa edes jo näyttää kauniimmalta. Joskus toimii ihan yhtä hyvin, että luovuttaa vähäksi aikaa, kytkee pakkotekemisen hetkeksi manuaalille ja on vain ihan tyytyväinen itseensä.

tiistaina, marraskuuta 18, 2008

Riistanhoitoa ja metsästystä

Enpä vielä arvannut vielä muutamia viikkoja sitten että tämäkin tulisi eteen. Mutta nyt se on sitten metsästyskurssin ensimmäinen ilta ohitse. Tiesitkö, että jos kaikki suomen metsästäjät laitettaisiin metrin välein riviin, se ylettyisi Helsingistä Jyväskylään? Minä en tiennyt.
Tänään selvisi muutakin. Esim. että suomessa on 34 metsästettävää nisäkästä, ja 26 lintua. (varmasti näistä en pysty tunnistamaan ehkä yhtäkään). Illan aluksi näimme sympaattisen lyhytfilmin. Siinä kiteytyi miten suomalainen toteuttaa luontaista esiaikaista viettiään metsästäessä, on yhtä luonnon kanssa, ja tasaa työpaineita. Ottaa järkevän hyödyn irti luonnosta. Pidin tuosta järkevä sanasta. Luonnosta hyödyn irti ottaminen kuullostaa muuten Itämeren viihdekäytöltä.
Mietin kylläkin että erätulilla voi istua ilman haulikkoakin..mutta lintukoirat näyttivät sympaattisilta, ja muutenkin koira/nouto-puoli tuntui melko kiinnostavalta. Ja metsästystä ajatellessa on hyvä miettiä etteivät ne jäniksetkään vanhuuteen luonnossa kuole.
Opettajana oli tietysti työhistoriansa puolustusvoimissa suorittanut herrashenkilö. Parin kuukauden päästä tulee 50 vuotta täyteen metsästyksen parissa. Vain kerran on kysytty lupa. Naisihmisten hän kehoitti olevan erittäin tarkkaavaisia kun puhutaan pyssyistä. Opettajallamme on kuulemma myös nollatoleranssi. Tutkinnontarkastajana hän suorittaa virkavelvollisuutta, eikä näin ollen katso mitään läpi sormien. Näen jo itseni keväällä hänen kanssaan ampuradalla. Se on kuitenkin naisihmisen hyvä käydä kokeilemassa jos ei ole paljoa haulikolla ampunut.
Eteisessä oli täytetty peura. Hyllyillä täytettyjä lintuja. Asiallinen meininki.
Huomenna lisää.

ps. Käy kokeilemasi tietosi

Oikein! Siirry seuraavaan tehtävään.
Kaikista vastauksistasi oikein 97%.
Ensimmäisellä yrityksellä oikeiden vastausten määrä (max 20 pist.)19/20

sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008

Paluu autonrattiin

Hankin viime maanantaina puolikkaan auton. Kaikki tapahtui taas vähän äkkiä. Nyt minulla on puolikas autoa, puolikas autovakuutuksesta, kokonainen asukaspysäköintilupa, sekä vapaus käydä paikoissa, jotka eivät ole raitiovaunulinjan varrella. Autokuumeesta en kärsinyt mutta ilmeisesti kysyntä ja tarjonta kohtasi. Muutaman päivän miettiminen, lyhyt koeajo, ja homma oli siinä. Now or never.
Lähipiiri on ottanut uutisen vastaan kohteliaasti. Olen saanut kuulla olevani "samanlainen kun kaikki muutkin", "ei-autoihminen", ja muutamilla on ollut vaikeuksia edes kuvitella minua ajamassa autoa.(Tässä vaiheessa on ollut pakko vetää lapsellinen " mullahan on kuorma-autokortti" -ässä hihasta.) No ikäväähän se on, jos oma ympäristönpelastus on ollut ainoastaan minun autottomuuteni varassa. Ja kyllä, Helsingissä asuva itsellinen nainen voi myös haluta liikkua yksityisautolla.
Aina hauska Isoäitinorppa otti hyvän näkökulman ostokseen. Hän kommentoi tuoreeltaan asiaa, että "ei sulla sitä kauaa kuitenkaan ole, kun se varastetaan". Täytyy ilmeisesti käydä ostamassa erillinen rattilukko.. GrandOldLady ilmeisesti muistelee vielä sitä kun edellinen autoni varastettiin kolme kertaa..
Mutta taidan olla sujut tämän epäekologisen teon kanssa. Voin vielä vaikka sopia luonnon kanssa, että en aloita lihan syöntiä muutamaan vuoteen. Sekin tasaa puntteja, että tällä vältän tämän talven lentomatkan, joten näin ollen saatan jäädä jopa plussalle hiilijalanjälkeni kanssa.
Viimeisen 10 vuotta olen käyttänyt ahkerasti julkisia tai kimppakyytejä. Tai sitten olen yksinkertaisesti ollut menemättä tai tekemättä jotakin, koska esim. aikataulut ovat olleet mahdottomia yhdistää julkisiin. Nyt olen siinä iässä, että on virkistävää kokeilla miltä tuntuu kun voi itse päättää lähtöajoistaan ja reiteistään.
Mitenkään ylisekaisin en ole auton(puolikkaan) hankkimisesta. Luonnollisesti ensimmäisenä viikkona tuli ajettua ylimääräistä, vain siitä ilosta, että se oli mahdollista. Taisin tällä viikolla tehdä myös ensimmäisen farkku-taskuparkkeerauksenkin. Kukaan ei vahingoittunut.

perjantaina, marraskuuta 14, 2008

Alastomia miehiä nurkan takaa

Mihinkään ei tässä maailmassa voi enää luottaa! Ei edes siihen ettei töihin mennessä törmäisi ryhmään juoksevia alastomia miehiä! Sitä vain tulee viattomin, turmeltumattomin mielin kohti työpaikkaansa, ja siinä silmänräpäyksessä ohitse(luojan kiitos) hyökkää lauma alastomia uroita.
Tai siis alastomia ja alastomia. Olihan poliisi ilmoittanut, että sukka pitää olla. (Ja naisilla alushousut - vaad??!)Vaikka yritin välttää tämän veren seisauttavan näkymän palamista verkkokalvoilleni, niin väkisinkin huomasin, että osalla kavereista olitosiaan sentään RedHotchillip-mäisesti tennissukka päällä ja muutama kaveri oli omaperäisesti pukeutunut vaippoihin. Voi tuota hassua suomalasimiestä kun se hulluttulee!
Mutta näky riitti siirtämään ajatusta lounaasta tovin verran.. Kesästä on jo aikaa, ja muutamilla myös edellisestä kuntoilukerrasta..

Homman nimi

torstaina, marraskuuta 13, 2008

Tyttöjen kesken sotaan

No niin. Jos ehdinkin jo melkein potemaan huonoa omaatuntoa siitä, että olen "pakottamassa" poikia tanssitaiteen pariin, tuli loistava vastaveto tänään. Lupauduin aiemmin viikolla lähteä ystävättäreni kanssa katsomaan esitystä, josta hän lupasi lisätietoja. Tänään selvisi, että esitys on Sota - absurdi tragedia. Hyvin lupaava nimi, ja saattaa olla että olisi mennyt ihan itseltä ohi... Nyt voin rauhassa nauttia huomisesta. Jotain haastavampaakin on tulossa.

Sota - absurdi tragedia ronkkii sodan irvokkuutta ajassa, missä myös rauhanajan
kieli on täynnä sotapuhetta. Esitys on karnevalistinen matka sodan käytäntöihin,
jotka ovat paitsi kauhistuttavia, myös koomisia. Tässä esityksessä sankarit
putoilevat jalustoilta ja vihollisia uhataan homopommilla.

keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008

Poikien kanssa murhabalettiin

Olen odottanut ensi perjantaita jo monta viikkoa. Odotan, että pääsen katsomaan Kansallisbalettiin Pohjoista ulottuvuutta. Olen innostuja, minkäs teet. Haluaisin sanoa, että rakastan balettia mutta se tuntuu vähän suureelliselta. Olen siis downsifting innostuja. Pitää laittaa rakkaudelle ehdot. " ei huonoa - hyvää kyllä". Ettei vaan kukaan luule, että kaikki käy.
Ilta on melkein poikien ilta. Melkein, koska olen itse mukana. Oikeastaan hassua. Yleensähän sanotaan että tytöt käyvät "tyttöporukalla" "kaikissa kulttuurijutuissa" mutta tällä kertaa näin. Saattaa tosin olla, että vaikka perjantain ohjelma olisi ollut keilausta - sekin olisi käynyt. Täytyy muistaa itsekin pitää mieli avoimena.
En ole sukupuolirajoitteinen ihminen. Toivottavasti. Elämä on opettanut, että "väärää" sukupuolta oleva ei koskaan voi olla "yksi pojista", eikä "yksi tytöistä". Miksi pitäisikään. Tärkeintä, ja parasta on että, löytää elämäänsä ihmisiä jotka pitävät samoista asioista, tai ovat edes kiinnostuneista näkemään ja kokeilemaan asioita joista itse nauttii. Korjaus; tärkeintä on itse ensin löytää, niitä asioita joista on kiinnostunut, ja sen jälkeen on parhautta, että voi jakaa niitä toisten saman henkisten kanssa.
Mutta nykytanssi-innostus ja odotukset ovat korkealla. Ehkä se on tämä syksy. Vahvojen värien ja suurten tunteiden aikaa. Vähemmän valoa, enemmän liikettä. Kolmen koreografia, kolme erilaista teosta. Valkama EloInger. Pohjoista ulottuvuutta, herkkyyttä ja huumoria, näyttävää visuaalisuutta, murhabalettia..musiikkina Psykoa, Vertigoa tai Apulannan Tonin tilaussäveltämää tai Ravelin boleroa.
Jälkiruuaksi Eliteen.

Mutta käykää katsomassa; Oopperasta löytyy kaikkea ihanaa!
esim. Puhuva rumpu tai Taikahuilu tai lauantai-matineaa

maanantaina, marraskuuta 10, 2008

Kyllä suomalainen osaa viestiä


Olin tulossa pimeässä, tuulisessa vesisateessa kotiin. Ulko-ovesta löytyi viesti.
En hetkeäkään epäillyt, että se oli minulle mutta silti se sai minut hymyilemään. Ihmiset osaavat edelleen kertoa tunteistaan!

lauantaina, marraskuuta 08, 2008

Ei vieläkään mitään - (ja sitten)

Näin on käynyt ennenkin. Tyhjä blogin kirjoituslaatikko on kuin puhdas A4:nen. Ajatuksia olisi, mielipiteitä vielä enemmän, tuputettavaksi asti, mutta sanat puuttuvat. Kokonaisista lauseista puhumattakaan.
Olen ollut koko viikon melko huonella tuulella. Korvieni välissä on asunut v-mäinen ämmä, joka kuitenkin on pysynyt melko kivasti siellä korvien välissä. Suu ei ole lähtenyt toistamaan, aivosynapsien muodostamia kielikuvia, ja niinpä olen pysynyt melko turvallisilla vesillä. Pinnani on ollut muiden ihmisten virheiden kanssa lyhyt. Sehän vain tarkoittaa sitä, että oma henkinen kasvu hakee vauhdinottopaikkaa. Oma epätäydellisyys syö naista. Tavoitteet ja odotukset ovat taas suuremmat kuin saappaat. Pinnan alla kuohuu, ja silloin ikävää olla oman itsensä kaveri. Itse hakee itselle parempaa seuraa.
Tässä ohella olen myös halunnut pitkään kompata Annantalon nuorten taideprojektia ja käskeä kaikkia jeesustelijoita painumaan hevonkuuseen. Yksi ratkottu nalle, ei tee kenestäkään koulusurmaajaa mutta moneksi vuodeksi huomaamatta jättäminen tekee.
Missä ovat nuo kaikki yleisönosastokirjoittajat silloin kun pitäisi kommentoida taidekursseja joita ei järjestetä nuorille. Ainakin omista tuttavistani on melko suuri osa niitä vähemmän kultturelleja, jotka eivät ole lapsena tai nuorena osallistuneet minkäänlaiseen taidekasvatusprojektiin. Tämä näkyy myös aikuisiän taidekulutuksessa. Näille taide edustaa lähinnä sitä "kerran vuodessa teatteriin"- reissua tai museoihin säilöttyjä "jotain tauluja". Kukaan heistä ei niinkään yhdistä tunteita ja taidetta keskenään, enkä tiedä mitä silloin voi lapselleenkaan opettaa taiteesta, saatika tuottaa elämyksiä sen avulla.
Mutta Annantalon kauhutaide -kurssi tuntuu sytyttäneen pienen roihun. Hyvä. Aiheeseen kiinnitetään huomiota. Jäi vain ikävä sivumaku, että olisi helvetillinen kasa aikuisia ihmisiä, jopa ihan vanhempia, jotka eivät tee mitään kulttuuriin tai taiteeseen liittyvää lastensa kanssa, ja kun joku sitten tekee - ja se poikkeaa siitä mitä ei olla itse edes siihen mennessä vaivauduttu ajattelemaan - alkaa itku ja poru.
Taide on välillä rumaa. Se voi olla armotonta, raakaa, rösöistä, epämiellyttävää ja häiritsevää. Taide voi herättää tunteita tai ajatuksia joita ei halua ajatella. Se voi välittää tunteita joiden tulkkina itse ei halua olla. Mutta se voi myös tarjota nuorelle tai aikuiselle, väylän sellaisten asioiden käsittelemiseen, mihin ihmisellä ei löydy muuta kanavaa.
Mietitäänpä mitä yhdeksäsluokkainen on nähnyt pienen elämänsä aikana. Minkälaisia elokuvia, minkälaisia uutisia, minkälaisia pelejä tai minkälaista keskustelua tässä yhteiskunnassa käydään, välittämättä kuka tai minkä ikäinen, kuulee tai näkee.
Esim. pelkästään joka paikassa silmille hyppivät lööpit ovat oksettavia. Ne eivät ole taidetta, eivätkä ne ole turvallisia. Silpomista, tappamista, hengiltä polttamista, huoraamista, surmaamista, itsemurhia, joukkomuria..väkivallalla ja surulla mässäilyä. Siihen verrattuna ryhmässä nallen silpominen, ja siitä kertominen - todellakin voi olla terapeuttista ja turvallista.
Nuori ei välttämättä pysty tässä yhteiskunnassa purkamaan pelkojaan ja kertomaan tunteistaan pelkästään kukkatauluja maalaamalla. Joillekin sekin sopii. Ei taidekasvatuksen pidäkään olla pelkkää sotkemista ja silpomista mutta osa siitä voi olla sitä.
En ole perehtynyt aiheen ympärillä hysteerisenä vellovaan keskusteluun tarkemmin. Lapsettomana ihmisenä minunhan on mahdotonta edes ymmärtää mistä puhun mutta lukemissani kirjoituksissa ei missään osunut silmiin, mikä muoto olisi sitten parempi.
Paljon on vaatijia, mutta vähän konkreettisia ehdotuksia.
Hops. Noin! Tulihan niitä sanoja ja lauseita näemmä kun vähän potki! Olin alkuperäisesti kirjoittamassa siitä miten tänään, 8. marraskuuta, meillä oli Loimaan perheen kanssa autossa matkamusiikkina jouluCD.. mutta parempi näin.

perjantaina, marraskuuta 07, 2008

Lainatut sanat

Kun ei ole itsellä mitään sanottavaa, voi aina lainata muilta:


Sinä etsit kukkaa ja löysit hedelmän.
Sinä etsit lähdettä ja löysit meren.
Sinä etsit naista ja löysit sielun - olet pettynyt.

Edith Södergran

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Ilmainen sisustuvinkki


Tämän vinkin saadakseen, ei tarvitse tilata Avotakkaa tai Dekoa, eikä myöskään katsoa puuduttavaa T.i.l.a. ohjelmaa.
Lyhyesti. Sisustaa vois myös seinille. Vaikka suomalaisten kotien suosikit ovat tyhjät, maalarinvalkoiset seinät niin kaamosaikana voi kokeilla myös muita vaihtoehtoja.
Jos ei ole varaa/halukkuutta/osaamista yms.arvotaiteen ostamiseen. Voi aloittaa vaikka julisteilla. Niitä voi tilata helposti myös internetistä.
Esim:

Allposters.com tai Eerik Brunilta

CloseUp.de
tai suosituimpia ruotsista

Art.com

Kuvat pitää myös tietysti kehystää. Hyvä kehys on hintansa arvoinen. Se tuo kuvan kuin kuvan esiin aivan eri tavalla. Säästää kuvaa kaikenlaisilta vahingoilta, ja kestää hyvin muuttamisenkin.

Miksi kannattaa kehystää?

Ja, siis nämäkö ovat Tyylikkään eroottisia?

tiistaina, marraskuuta 04, 2008

Lukemisesta ja kirjoittamisesta

Luin viime yönä Viikkoja, kuukausia. Sivuja oli alle 200 ja teksti oli helppolukuista, joten ei ollut yllättävää että niin kävi. Kirja ei ollut raskas. Se oli surullinen. Hävitty taistelu. Tuska. Epäreiluus. Arki. Inhimillisyys. Viha. Suru. Epätoivo. Toivo. Ja kaikki siltä väliltä.

Yöllä lukiessani yksi kirkkaimmista kohdista oli:

" Kirjailija haluaa että teksti julkaistaan(..) Toinen syy on se, että uskon tämän tekstin todistusvoimaan ja tärkeyteen. (..) Kun ihminen yrittää mahdollisimman tarkasti sanoilla kertoa toiselle ihmiselle sen mitä hän tuntee ja mikä on hänelle totta, se on mielestäni korkein kommunikaation muoto. Sanojenkin välityksellä voimme päästä niin lähelle toisiamme, että aistimme toistemme toiveet, pelot, uskomukset, rakkaudem. Kun sanat muuttuvat tuntemuksiksi, se on kirjallisuutta".

Olen iloinen, että kirjailijalla oli banaali tarve julkaisemiseen, niinkuin Reko Lundán asian itse ilmaisi. Eilisessä tekstissä oli taas paljon kohtia, jotka ymmärsi. Kun sanoo asioita ääneen, ne tulevat kuulluiksi. On yllättävää kuinka samojen murheiden kanssa me ihmiset painimme.

maanantaina, marraskuuta 03, 2008

Päivän kirjat


Nyt kun olen taas muutamia kertoja käyttänyt julkisia kulkuneuvoja töihin päästäkseni, olen löytänyt myös työmatkalukemisen. Puolessa tunnissa ehtii lukemaan yllättävän paljon, ja sama tuttu reitti hujahtaa ohi nopeammin kuin aivoilla on muutakin tekemistä kuin koomassa ikkunasta ulos tuijottaminen. Se myös helpottaa kynnystä lukemisen aloittamiseen. On rasittavaa aloittaa kirja kun tietää "ettei kuitenkaan ole aikaa" lukea sitä mutta jos joka päivä on ainakin tunti lukemiseen, kynnys madaltuu.
Kävin tänään palauttamassa 7 päivän lainassa olleen; Kiitos ei, kieltäytymisen kulttuurihistoriasta. Aivan loistava teos! Siinä on aihetta useampaankin pöytäkeskusteluun. Kirjassa käydään läpi kieltäytymistä esim. alkoholista, toimeentulotuesta, ruuasta, vallasta tai vanhenemisesta. Kirjan artikkelien kirjoittajat ovat löytäneet mielenkiintoisia näkökulmia, miksi esim. kieltäytyä seksistä, viinasta ja rahasta. Siitä nyt vain mars kirjastoon niin päästään keskustelemaan!
Mutta tänään Vallilan kotikirjastosta eksyi mukaan Dan Rhodesin; Pieni valkoinen auto, Reko ja Tina Lundánin; Viikkoja, kuukausia sekä Merete Mazzarellan; Illalla pelataan Afrikan tähteä.
Pienen valkoisen auton valitsin siksi, että kesällä luin Dan Rhodesin kaksi muuta kirjaa. Halusin tietää minkälainen, ja olin siihen mennessessä tietäen tai tietämättäni lukenut enimmäkseen naisten kirjoittamia kirjoja. Reko ja Tina Lundánin kirja oli viime vuonna lainatuin kirja pääkaupunkiseudulla, se ei ollut syy lainata teos tänään mutta ei se ole haitaksikaan, jos pystyy keskustelemaan kirjoista muiden lukijoiden kanssa. Mutta olin ajatellut lukea Tina Lundanin Ensimmäisen kesän, ja sitä ennen alle heidän yhteisen kirjansa. Merete Mazzarella puolestaan keikkuu jokaisella listalla, ja törmään tuohon kirjaan mielestäni aina ja joka paikassa, niin arvelen pääseväni vähemmällä kun hoidan sen pois alta. Se on vielä Besseller-hyllyssä, eli laina-aikaa on vain 7 päivää, joten kirjaan ei edes voi jumittua ylipitkäksi aikaa.

Tiesitkö tämän?
Helsingin kaupungin kirjastoon kuuluu 50 kirjastoa ja 2 kirjastoautoa, valikoimassa

1 827 926 kirjaa
157 316 musiikkiäänitettä
29 063 videota
7 431 CD-rom -levyä
8 793 DVD-levyä

sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008

Pöydän ympärillä

Yksi parhaimpia tapoja viettää aikaa, on tehdä se pöydän ympärillä. Fiilistä nostaa vielä mikäli pöydän ympärillä on muitakin ihmisiä. Ystävien kanssa parasta aikaa on ruokapöydän ympärillä kokoontuminen. Hauskuutta lisää se että, tuttavapiirini on melko kirjava. On aina ollut. Jokaisella on jotain sanottavaa ja jaettavaa asioista, joista toisilla ei ehkä ole kokemusta. Ihmisiin voi tutustua niin monenlaisissa paikoissa ja tilanteissa. Aidot ystävät eivät tule ainoastaan päiväkodista, vaan onneksi aikuisiälläkin voi tutustua ihmisiin, jotka jäävät loppuelämäksi rikastuttamaan elämää.
Sain perjantaina vieraita kun Minkki P kutsui itsensä kylään. Samaan kutsuun sisältyi myös avec, jonka omatunto olen. Avec ei ollutkaan koskaan käynyt norppalassa kylässä, ja oli sitä mieltä asunto joka on varmasti puolet pienempi kuin omansa, oli tilava. Myös naapurustossa asuva Törmänen sai kutsun koska järkevästi kieltäytyi tiistain kutsusta liittyä seuraamme, ja Kuisma sai kutsun koska ei ymmärtänyt tiistaina kieltäytyä kutsusta. Prepe ja Fogues taas liittyivät seuraamme koska Prepe ei ymmärtänyt mitään.
Tilan lisäksi kotini sai muitakin kommentteja. Toinen vieraskutsui kotiani kulttuurikodiksi. Tosin tästä on vaikea vetää johtopäätöksiä, koska sama henkilö myös sanoi että "mikkeli on kiva kesäkaupunki"; tarkoittaen että niin sanotaan kuin ei ole mitään muuta sanottavaa. Kuten myös että " täällähän on kodikasta". Samainen vieras oli myös melko kättelyssä sanomassa että " olen menettänyt jotakin.." mutta äänekäs keskeytys muiden puolelta esti häntä sanomasta lausettaan loppuun. Pojat ovat solidaarisia toisiaan kohtaan. Jos toinen on hyppäämässä pää edellä railoon niin napataan henkseleistä kiinni. Sääli, koska olisi ollut supermielenkiintoista kuulla mitä tällä kertaa olen vailla..
Ruokien valintaan vaikutti perjantain muu ohjelma. Kävin aamulla pienessä operaatiossa, enkä tiennyt missä kunnossa tulisin olemaan, joten ruuan piti olla helposti valmistettavaa mutta hyvää. Valitsin keiton, salaatin, ruisnappeja ja "suolapalaa". Jälkiruuaksi Kuisma teki siis suklaakakun ja vieraat hoitivat juomat.
Olen iloinen ruuan onnistumisesta. Viimeksi kun ystävät tulivat pöytäilemään niin ruuasta tuli vähän "plääh". Mutta nyt tomaattikookoskeitto oli juuri sellaista kun sen pitääkin. Hetken pelkäsin, että reippaalla kädellä annosteltu dijon olisi ollut liian pyöristävä ja pistävä . Eräskin ei kasvisruokaa syövä otti keittoa lisää, joten jo se palkitsi vaivan. Myös siika oli todella hyvää. Sitä pitää saada lisää. En ole ollut aina hirveän innostunut savukalasta mutta siika saattaa olla uusi suosikki.
Salaatistakin tuli hyvää. Salaatin valinnassa pitää olla tarkka. Jos ei salaatti ole kaupassa hyvää, ei se ainakaan kotiin kantamalla parane. Ja jos lehdet ovat vähänkään nihkeitä, tulee myös ruokailukokemus olemaan nihkeä. Olen myös ymmärtänyt, että kannattaa ostaa eri salaattilajikkeita, jolloin vihreässäkin maistuvat eri sävyt.
Keiton kanssa olisi sopinut patonki mutta päädyin ruisnappeihin. Vaaleaa leipä on helposti helposti hepposta, ja rukiin puhdas maku miellyttää minua tällä hetkellä.
Ruisnapeista tulee myös puuhasteltavaa. Pöydän ääressä on mukava viettää aikaa, ja kun pahin nälkä on tainnutettu, on hyvä että pöydässä on vielä "kaikkea pientä" mitä voi seurustelun lomassa nappailla. Smetana, siitakesienet, silli, vuohenjuusto, tonnikalatahna, kananmunat.
Parasta ovat aina keskustelut. Ovat ne minkä tasoisia tahansa. Ja yleensähän taso saattaa saman tunnin sisällä vaihdella suurestikin. Perjantaina käytiin läpi maailman taloustilannetta, poliittista aktiivisuutta, seksuaalivähemmistöistä, arvattiin Minkki P:n Dingo levyn esiintyjiä, todettiin että nykyajan nuorisobändit ovat aivan skeidaa (päinvastoin tietysti kuin meidän aikainen nuorisobändimme), Tahkon reissusta, eräänkin perheen tulevasta parisuhdematkasta(yleisö äänesti voittajaksi Köpiksen ja kielsi varaamasta matkaa Tallinnaan), 16-vuotiaiden judopoikien viinaratsiasta, kakluunin sytyttämisestä (ei sytytetty), feng suista, kalastuksesta yms. yms. Kerrattiin useaan otteeseen myös kellon tuntemus ja suoran viestimisen tärkeys. Nykyään ei enää riitä jos ilmoittaa kellon ajan milloin paikalla pitää olla. Aikuiselle ihmiselle pitää myös ilmoittaa miksi paikalla pitäisi muka tulla silloin kun on sovittu.

Feng sui neuvoja aloittelijoille

Ovikello soi

Ovikello soi yllättäen harvoin. Piti oikein ovisilmästä kurkata, että kukas siellä oikein soittelee. Vieraalta näyttivät mutta avasin oven.
Siellä oli kaksi sananlevittäjää. Rouva ja herra. Pitkästä aikaa. Edellisellä asunnolla kävi kaksi rouvaa aina silloin tällöin vaikka kerroinkin että Vartiotornien saantini on jo turvattu, koska isäpuoleni ystävällisesti lähettelee niitä postitse.
Tällä kertaa jouduin keskeyttämään rouvan puhetulvan. En jaksanut kuunnella litaniaa loppuun asti. Olin toki kohtelias ja sanoin ystävällisesti ei kiitos. Etkö varmasti halua tutustua näihin; kysyi rouva julistukset käsissään. En halunnut. He toivottivat hyvää päivänjatkoa. Samaa toivottelin heille.
Mutta arvostan heidän vaivannäköään. Ei ole helppoa kiertää ovelta ovelle tarjoamassa sanomaa. Palaute ja vastaanotto on varmasti melko tylyhköä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...