maanantaina, toukokuuta 31, 2010

Ihanaa aktivismia


Olen miettinyt pitkään ja hartaasti millä tavalla ratkaista asumismuoto-ongelmani. Kerrostalossa kasvanut maalainen asuu nyt kaupungissa kerrostalossa mutta haluaisi olla maalla, tai edes pihalla ja ulkona. Tähän liittyy luonnollisesti vielä toive saada kasvattaa puhtaita yrttejä ja salaatteja, jos nyt kaikki ruoka ei olisikaan itse tuotettua.
Tänään aamulla otin suurella ilolla vastaan informaation läheisestä sähkökaapista. Dodolaiset ovat aloittaneet tontinvaltauksen. Lähikujalla on siisti tyhjätontti, johon ryhmittymä perustaa hyötyviljelmä. Miten kaikki alkoi, sujuu ja toimii - siitä aivan varmasti vielä myöhemmin mutta lisää tällaista. Hyvä ihmiset!

perjantaina, toukokuuta 28, 2010

Vesille mieleni tekevi


Ensimmäinen leima norpan purjehduspassissa on nyt siinä, hyväksytystti suoritettu peruskurssi. Viking Amorellalle on turha vielä laittaa hakupapereita mutta kyllä perusteissakin riitti yhdelle viikolle läpikäymistä. Täydet viisi tuntia päivittäin töiden jälkeen oli melkoinen savotta. Mutta saivatpa aivot happea ja uutta työstettävää.
Löysin Kesäpurje Oy:n kurssit netistä tuurilla.Katsoin vain, että kurssit ovat Lauttasaaressa, vapaa paikka löytyi ja koulu on Suomen purjehdusliiton auktorisoima.
Viime viikko oli kyllä yksi parhaista käydyistä tiiviskursseista. Kouluttajat olivat ammattitaitoisia ja mukavia. Opetus oli tiivistä ja osallistavaa heti alusta asti. Turvallisuutta painotettiin jatkuvalla syötöllä ja myös oppimista tarkkailtiin. Mika Piiroiselle ja Jakke Aaltoselle täydet pisteet. Myös muut kurssilaiset tuntuivat todella tyytyväisiä.
Samaan aikaan kouluttautui myös muutama perämies- ja päällikkökurssilainen, jonka "miehistöksi" me peruskurssilaiset pääsimme loppuviikosta. Huomasin, että suomalaiselle tekee hyvää harjoitella "käskyttämistä". Selkeiden ja kuuluvien ohjeiden antaminen tuntuu olevan yllättävän vaikeaa monelle. Mutiseminen ei ole pelkästään teinien ongelma.
Hetken aikaa päässä kaikuvat vielä knaapit, klyyssit, fokat, vendat ja jiipit melkoisessa pyörityksessä kun aivokapasiteetti työstää lepotilassa opittua. Mutta uskoisin, että kun loma lähenee ja kelit paranevat tulee hinku jollakin tavalla saada köydet käteen ja suunnattua keula kohti uusia seikkailuita. Ehkäpä saan Kuisman houkuteltua viemään minut Viklalla Helsingin edustalle harjoittelemaan nopeaa poistumista Isojen Laivojen reitiltä...Syksyllä voisin ottaa jo järjen käteen ja käydä opettelmassa merimerkit ja navigaation perusteet.
ps. sannalle kiitos kuvasta. :)

28. toukokuuta...

Tämä on sinun päiväsi. Päivä jonka pysäytit. Pysäytit monen ihmisen päivän. Toukokuun 28. päivä. Tällä viikolla olen kuullut sinusta muistuttavaa ääntä usein. Muistan sen päivän illasta kuinka istuimme ystäviesi kanssa Tervasaaressa ja laitureihin kiinnittyneet purjeveneet ja niiden fallit kilkattivat mastoja vasten voimakkaassa iltatuulessa. Tuntui kuin olisit viestittänyt niiden kautta meille viimeisiä hyvästejäsi.
Minulla on sinua ikävä. Ikävä. Tämä on se päivä jolloin sen voi sanoa. Miksei olisi? Olit kuitenkin niin läheinen ja tärkeä. Sieluntoveri.
Meillä kaikilla on sinua ikävä. Ymmärrätkö? Ikävä. Se on hinta, joka jäi meidän maksettavaksemme siitä ilosta, että polkumme kohtasivat. Maksan sen mielelläni. Korkoineen. Ehdit opettamaan monta asiaa, ja muistoillahan ei ole hintaa.
Mutta tiedätkö, ei tämä hauskaa ole. Tämä ikävä. Se nostaa kyyneleet silmiin, saa palan kurkkuun ja saa kuitenkin toivomaan, että asiat olisivat toisin. "Jos vain..."
Mutta olen minä iloinenkin. Me kaikki olemme. Niin suurisydämistä lahjaa kuin sinä olit, eivät kaikki saa edes kerran elämässään. Meistä moni pääsi nauttimaan kaikista puolistasi lukuisia kertoja. Ihailen vieläkin tapaasi kohdata ihmisiä. Sait aina ystäviä, eikä siinä katsottu passia ei hammasharjaa... Kunpa vain..
Mutta aikakin on tehnyt tehtäväänsä. Saat meidät myös hymyilemään, edelleen. Ilo, nauru ja elämisen riemu ja rikkaus--ne ovat myös osa sinun päivääsi.

torstaina, toukokuuta 27, 2010

Tervetuloa kotiin - kai



Välillä tuntuu, ettei ylläty helposti koska "kaikenlaista on nähnyt". Nämäkään ratkaisut kotirappukäytävässä ja -ovella eivät jaksaneet enää hätkähdyttää kun energia oli jo monta tuntia sitten jääneet Lauttasaaren edustalle.

tiistaina, toukokuuta 25, 2010

Ilo pitkästä itkusta


Toinen kurssipäivä ja elämälle kiitos. Vaikka eiliseltä päivältä jäi hieman horkkamainen olotila, ja kylmyys tuntui nivelissä vielä päivälläkin - oli tämän päivän opettelu jo yhtä juhlaa.
Iso purje nousi ja laski. Köydet alkoivat liikkua jo välillä oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä mutta tunnin välein piti vain olla itsekseen kiitollinen kelistä.
Huomenna näihin norpan uusiin purjehduskuvioihin tulee mukaan etupurje, sekä suklaakeksit. Tärkeä lisä, sillä eilinen päivä oli hyvä muistutus kouluttajillekin. Kun energiat ovat vähissä, alkaa jengikin toimia sen mukaan. Kun ahkeraalle oppilaalle heittää pari keksiä silloin tällöin niin köydet pysyvät paremmassa järjestyksessä, eikä norppakaan yritä pulahdella laiturilta..

maanantaina, toukokuuta 24, 2010

Samassa veneessä

Ensimmäinen kurssi-ilta ohi. Vettä tuli melkein koko ajan ja puuskittaiset tuulet olivat sellaista 10m/sekunnissa. Viime viikon hellekelit olivat sekoittaneen sen verran arvostelukykyäni, että arvelin pärjääväni hiihtohousuilla. Virhe. Hampaat alkoivat kalista jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Ja kun vielä hanskat kastuivat läpimäriksi, alkoi tuleva kesä olla kuin kaukainen muisto.
Kummasti sitä ihminen kestää kun on pakko. En olisi uskonut. Ehkä elimistöllä on tosiaan erilaisia keinoja puolustautua ns. hätätilanteissa. Toisen tunnin jälkeen jalkojeni jo huomaamattani täristessä, ihmettelin vain että "onpa kuitenkin suht lämmin olo", seisoessani veneen nokassa ja näyttäessäni ajajalle metrejä poijulle. En myöskään valittanut, mutta ilmeisesti olotilani oli näkynyt ulospäin koska yksi kurssilainen kehui viikinkimäisyyttäni siirtyessämme vähäksi aikaa kuivattelemaan. Sekin oli virhe. Sisältä takaisin tuuleen ja sateeseen siirtyminen tuntui vielä pahemmalta, jos mahdollista. Aivoni olivat niin jäässä, että pelkäsin keikahtavani mereen pelkkää tönkköisyyttäni. En keikahtanut.
Aivokatkos tulikin vasta siinä vaiheessa kun piti hypätä laiturille kiinnitysköysien kanssa. Hyppäsin. Unohdin vain ottaa köyden mukaan. Tosin sen jälkeen meinasinkin jo lentää veteen. Toinen jalka kävikin siellä. Vene raskas, laituri liukas. Pelkästä säälistä en joutunut punnertamaan 30 kertaa.
Kotona maailman kuuminta kylpyä ulkoisesti, ja ainakin suomen kuuminta kesäkeittoa sisäisesti. Aamulla täytyy herätä tuntia aikaisemmin kuivattamaan hanskoja illaksi hiustenkuivaajalla.

sunnuntaina, toukokuuta 23, 2010

Onks täällä lammas? Vai vuohi? Vai kana..


Maaseudulla tulee kiinnitettyä huomiota eläinten ääniin. Erityisesti kun muita ääniä ei kuulu. Lauantain ja sunnuntain aikana puuhastelin taas hullaantuneen pihan kimpussa ja huomio kiinnittyi uusiin äänimaisemiin. Hermoille käyvän hyttysten(ja niitä oli paljon) ininän lisäksi sentään hyvässä vedossa oli mm. käki, jolla epäilin levyn hirttäneen kiinni. Kaveri kukkui niin mahtipontisesti perä perään, ettei kenellekään voinut jäädä selväksi kuka metsikössä asusteli. Eivätkä hirveän huonosti kilvassa menestyneet pihapuissa kilvan idols-karsintoja pitäneet kirjosieppo ja talitinttikään.
Maaseutuelämän paras kohta tuli kun aloin höristellä korviani. Jostain kuului lampaan tapaista määkinää. Ensin se tuntui kuuluvan lähipellolta tai tieltä mutta yhtäkkiä taas toisesta suunnasta. Lopulta tyhmänä katsahdin taivaalle. Se oli Taivaanvuohi! Ällistyttävää, että moinen fakta on jostain edes jäänyt päähäni. Lintujen tunnistaminen ei ole aiemmin kuulunut erityiskykyihini.
Toinen ehkä yhtä ällistyttävä bongaus oli pihapuussa patsastellut kana. Vaahterassa...

torstaina, toukokuuta 20, 2010

Kauneus on katsojan silmissä

Olen valitettavan tumpelo käden töissä. Tai näin olen ainakin oppinut hahmottamaan itseni käytyäni suomalaisen peruskoulun. Onneksi geenien mukana on tullut  hieman "so not"-asennetta ja ymmärrystä, että jokaisen meistä on ensisijaisesti elettävä itsemme kanssa. Jos itse tekee, niin itsensä näköistä tulee.
Tästä rohkaistuneena olen viime vuosina tarttunut reippaasti siveltimiin ja maalipurkkeihin. Keskimääräisesti on tullut ihan sen näköistä jälkeä, että itse olen pystynyt tuotosten kanssa elämään, ja "ohhoh" -tapauksista on taas selvitty hiomalla ja uudestaan maalaamalla. Ei se niin vaarallista ole. Pahempaa olisi jättää innostumatta ja jättää kokeilematta koska "ei siitä kuitenkaan mitään tule".
Löysin talvella maalta vanhat hylätyt tuolit. Joku oli sorvannut ne kauniisti mutta aika oli ottanut koville. Mielestäni ne tarvitsivat vain hieman  hiontaa ja petsauksen.
Lopputulos on kaunis. Tuolit eivät kestäisi ammattilaisen tarkastelua, eivätkä monen muunkaan mutta ne tulevat tulevina vuosina vielä ilahduttamaan minua useasti.



Enstisöintivinkkejä suomi24
Hiomalla puunpinta esiin - Kodin kääntöpiiri
Huonekalujen perinteinen entisöinti - T.I.L.A

Musta vai punainen?

keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

Ja seuraavana aamuna..

Olenkin jo tovin ihmetellyt, kun en ole viime aikoina varsinaisesti tonttuillut mitään. Siis sen jälkeen kun pari kuukautta sitten heitin pankkikorttini roskakoriin.(kyllä, vahingossa) Tänään sitten aukaisin oven ja astahdin keskelle vastamaalattua neliötä. Juurihan tästä oli eilen puhe.. Mutta nyt oli hieman kiire, ja kulkusuunta oli merkitty seinään. Eikun vauhdilla ovesta ulos ja kengänpohjat läiskähtäen tuoreeseen maaliin. Rappukäytävässä kajahti reipas suomalainen p***le.

tiistaina, toukokuuta 18, 2010

Kulkusuunta kotiovelta

Talossamme on hyvä palvelu. Asukkaille on merkitty lattiaan oikea kulkusuunta, jos itsellä on silmät sikkurassa ja ajatus hitaampi aamutuimaan niin kirjallisista ohjeista saa tukea reitilleen.
Rappukäytävä remontti alkaa, ehkä, olla loppusuoralla. Maalausvaiheessa on käytävän lattia. Radion soidessa ja kesätuulen puhaltaessa sisään maalaushomma näytti niin leppoisalta, että olisi itsekin tehnyt mieli jäädä sudin kanssa käytävälle istuskelemaan.

maanantaina, toukokuuta 17, 2010

Ennemmin tuhkaa taivaalle kuin öljyä mereen.

Islantilainen tulivuori suihkusi tuhkaa taivaalle ja sekoitti lentoliikenteemme hetkeksi mutta Meksikonlahdella öljyä valutetaan mereen kuukausi kaupalla. Energian eliksiiriä ja talouden polttonestettä pulppuaa mereen  päivittäin yli 10 miljoonaa litraa. Tänään, huomenna, ylihuomenna - koko ensi viikon. Sitä riittää. Vuotavassa öljytaskussa sitä arvioidaan olevan kahdeksan miljardia litraa.
Voi olla, että olen mummon mökin ihailija ja viherpiipertäjä mutta uhanalaiset linnut ja meressä elävät, elämää ylläpitävät, pieneliöt kuullostavat tärkeämmiltä kuin raskasteollisuuden voitot. Jos öljy-yhtiöt olisivat syytäneet samat miljardit  öljyvahinkojen ehkäisyn kehittämiseen, mitä päästölakien estämiseen tai ilmastonmuutoksen peittelyyn on kulutettu - voi olla että BP:llä olisi paremmat keinot tilanteen hoitamiseen. Tai edes jokin keino katastrofin hillitsemiseen.

Öljyvuodon leviäminen kartta

National Geographic: Meksikonlahdelle voi tulla kuollut vyöhyke

Vakavimmat öljyonnettomuudet Suomenlahden alueella

Ei takkia, ei sukkia

Tuntui hassulta lähteä töihin ilman takkia ja sukkia. Myös työkaverit näyttivät pöytiensä ääressä erilaisilta kuin viimeksi nähdessämme. T-paitaa, sandaaleita, capri-housuja ja päivittyneitä kasvoja. Vaikka vapaan viettoon tuli lähdettyä keskiviikkona, tuntui kun olisi ollut poissa kuukauden ja tupsahtanut keskelle eri vuodenaikaa. Myös kotipuihin oli muutamassa päivässä ilmestyneet lehdet.

sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010

Kantapään kautta










Viime syksyn jälkeen olen selaillut muutaman puutarhakirjan ja -lehden. Voin kaikkien iloksi tiivistää niiden sisällön: Suunnitelu ja pohjatyöt ovat 2/3 puutarhanhoitoon sisältyvistä töistä. Suunnitelu kannattaa teettää ammattilaisella jos itse ei osaa. Kannattaa myös tehdä puutarhasta sellainen mikä maaperään sopii, ei sellainen mistä itse pitää. Kasvien istuttaminen on se hauskin osuus, sitä vaan ei kannata tehdä, jos ei ensin ole raatanut päiväkausia pohjatöiden kimpussa.
Olen valinnut kultaisen keskitien. Muka.
Vapaapäivät hujahtivat nopeasti juurakoita kiskoen ja oksia kärräten.  Samaan syssyyn tuli istutettua muutamat maanpeittokasvit, tehtyä avokylvö(lue: pitkin pihaa heitellyt siemenet) apiloille, sekä kylvettyä suomalaisia piha- ja niittykukkia, jotka kukkivat vasta ensi vuonna. On siinäkin lyhytjännitteiselle kaupunkilaiselle kannustin: "Kylvä nämä siemenet, niin ehkä ensi vuonna näet jo kättesi jäljen".
No homma on täysin vapaaehtoista, ja ehkä se juuri viehättääkin koko projektissa. Alunperin täysin hullantunut, eikun villiintynyt, piha-alue ei voi ainakaan mennä pahemmin metsään, ja kuvittelen, että nyt vähän aherrettuani alue pysyykin helpommin kunnossa tulevina vuosina.
Isoäitinorppa ilmaisi myös kiinnostuksensa saada erääseen multa/maakasaan kurpitsan. Nyt niitä siemeniä sitten on itämässä. Halloweenina tavataan. 

Maatiaiskasveihin erikoistuneita liikkeitä

perjantaina, toukokuuta 14, 2010

Talviturkki kastettu!
















Ei tietenkään minun. Veden lämpötilan pitää olla mielellään yli kahdenkymmenen ja jalkojen alla kaakelia, jotta todella voin nauttia uimisesta mutta kaksi isompi turkkisempaa ui koiraa minunkin puolestani. Erityisen otettu olin paksumpi turkkisen Viton 13 v. näyttävistä loikista laiturilta veteen.

keskiviikkona, toukokuuta 12, 2010

Sähköä puhelimesta

Puhelinmyyjä soitti. Hyvään hetkeen. Olin juuri käynyt joogassa ja aurinko paistoi. Yleensäkin nykyään suhtaudun myötämielisesti puhelinmyyjiin. Ei se ole minun elämästäni paljoakaan pois, jos joku haluaa tarjota minulle uskomattoman häikäisevän erikoispalkintotarjouksen, vaikkakin siitä joudun kieltäytymään. Inttäminen loppuu vielä myös siihen kun kerron työpaikalleni tulevan kaikki lehdet mitä ikinä vain ehdin lukemaan.
Tällä kertaa kaveri myi sähköä. Turusta. Tai itseasiassa pörssistä. "Kiinnostaisiko alhaisempi sähkölasku?" -tyyliin. Mikään, mitä  myydään puhelimitse, ei yleensä kiinnosta mutta kiinnostuin konseptista. Kaikki uusi  kiinnostaa, eikä minulle ole vielä koskaan myyty sähköä puhelimitse. Nyt myytiin, ja näillä argumenteilla:

- kuluttaja ei ole voinut ostaa aiemmin pörssisähköä
- heiltä ekosähköä tukkuhintaan (tuuli, vesi, bio)
- Helsingin Energia on korottamassa hintojaan 6.57 centtiin
- Market Energian vuoden keskihinta oli viime vuonna 5.51
- sopimuksen voi irtisanoa milloin vain, ja harkinta-aikaa on vielä 14 päivää
- itse ei tarvitse tehdä mitään, vaan kaikki hoituu tällä yhdellä soitolla.

Ei tullut kauppoja tällä kertaa mutta jään seuraamaan yritystä ja miten muut sähköä myyvät yritykset vastaavat tähnän puhelinkampanjointiin. Kiinnostavaa.

www.marketenergia.fi
Asiasta vihdin uutisissa

maanantaina, toukokuuta 10, 2010

Tervetuloa Mikael Junger!

Melkein tässä  mediamielenkiinnon pyöriessä Mertalan vähäisen näkymisen ympärillä, on jäänyt kommentoimatta huomattavasti kiinnostavampi asia; Mikael Jungerin pyrkiminen sosiaalidemokraattien puoluesihteeriksi.
Koska monelle ystävälleni tunnun edustavan sosiaalidemokraattista puoluetta, tuon näkökantani tässä nyt esiin ja toivotan Mikael Jungerin lämpimästi tervetulleeksi puolueemme puoluesihteeriksi.
Asia toki pitää vielä pyöräyttää puoluekokouksen kautta mutta varsin piristävää, että Urpilainen sai Jungerin kelkkaansa. Erittäin tervetullutta uutta verta demareille, eikä välttämättä yhtään huonoon aikaan.

perjantaina, toukokuuta 07, 2010

Kirkon käytävää pitkin

Tuli sitten sekin päivä, että piti harjoitella miehen kanssa kirkonkäytävää pitkin kulkemista. Seisoimme Tuomiokirkon käytävän päässä hiljaisina ja katselimme ympärillemme. Odotimme että toiset pääsivät paikoilleen ja kävelisimme alttarille ja takaisin.
Otimme luottavaisina toisiamme kädestä ja kuiskasin hänelle, että häät ovat iloiset juhlat ja ettei turhaan kannata jännittää. Ympärillä olisi paljon tuttuja kasvoja, joten siitä tulisi hauskaa.
Kävelimme rauhaisasti pitkin käytävää. Tuomiokirkon juhlavuus ympärillä hiljensi meidätkin. Emme turhaan hosuneet vaan etenimme askel kerrallaan. Perillä kertasimme vielä missä kuka seisoisi missäkin, ja totesimme homman olevan hallussa. Vielä viimeinen vilkaisu, urut, kukat, virsitaulut, penkkirivit, alttari..
Lopuksi kävimme vielä sytyttässä lähetystyön kynttilän ja lähdimme kaveljeerini kanssa pillimehulle. Sulhaspoikana toimiminen on vastuullinen työ, eikä siitä pelkällä vedellä selviä. Mutta sen verran oli kuitenkin energiaa vielä jäljellä, että heti pihalle päästyään piti sankarin esittää ruutuhyppytaitojaan. Vakuuttavaa, ei yhdenkään viivan päälle.

torstaina, toukokuuta 06, 2010

Ensimmäinen siemaus olutta

Olon tökkiessä, tökkii kaikki muukin. Unta joutuu odottamaan ja aika olisi hyvä käyttää niistämisten välillä lukemalla. 
Seisoin illalla kirjahyllykköni edessä kädet puuskassa. "Ei täällä mitään ole" -mentaliteetilla. Hieman kuin eräät vaatekaapilla: "Tätä nyt ei ainakaan, eikä tätä - eikä nyt ainakaan tätä - eikä varsinkaan tätä, vaikka ei olisi yhtään mitään muuta" "Liian vanha, liian uusi, ei vain sovi, nähty, nähty, nähty."  Ei siis mitään luettavaa.
Mutta jostain syystä ennen marttyyrirotkoon heittäytymistäni  katsoin vielä yhden kirjan selkämystä, ja kulmiani kohotellen suostuin kuin suostuinkin ottamaan sen hyllystä. Onneksi.
Olin saanut tuon kirjan jo aikoja sitten luettavaksi. Viehättävä ihminen nimeltään Maija oli arvannut tekstin olevan tyyppistäni, ja kuinka oikeassa naiset intuitionsa kanssa niin usein ovatkaan. Eikä aikaakaan kun Phillippe Delermin lyhyet tarinat saivat minut hymyilmään.
Kirja on kokoelma pieniä, yksityiskohtaisia kertomuksia. Takakansi kuvaa tarkemmin niitä herkin aistein hahmotetuiksi tuokiokuviksi.
Viehätyin. Dynamon äänestä ajettaessa syksyisellä pyörätiellä, sherryn muodista mennyt makeudesta, sunnuntai aamun leivoslaatikosta tai vaikkapa juuri tuosta ensimmäisestä siemauksesta olutta. Maailman harmauteni suli, tai sitten finrex alkoi vaikuttaa mutta alkoi taas tuntua, että elämä sittenkin oli ainakin nukkumisen arvoista.

keskiviikkona, toukokuuta 05, 2010

Köhää pukkaa

Nyt ei tarvitse mitään homeita haistella, sen verran on nenä tukossa ja kevätflunssaa parhaimmillaan. Ehdinkin jo epäillä, että vaisuuteni johtui vanhenemisesta mutta se olikin vain baketeerien taistoa yhä niin notkeassa kehossani.
Kipeänä ei ole kivaa mutta eniten harmittaa maanantaina alkanut purjehduskurssi. Onnistuin saamaan peruutuspaikan muuten niin täysille kursseille mutta eihän sinne voinut räkäpäissään mennä köysiin kompastelemaan. Olin kyllä jo pakannut varusteet valmiiksi mutta järjen pieni kajastus voitti. Ensinnäkin kaiken uuden opettelusta ja ulkona olemisesta pitäisi nauttia, ja toiseksi kuka idiootti lähtee flunssassa ja yskässä kylmälle merelle vesisateeseen? En onneksi edes minä. Nyt sitten odotellaan löytyykö sitä seuraavaa peruutuspaikkaa vai meneekö tämäkin kesä lähinnä soutamiseksi ja huopaamiseksi...

sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010

Haista home?

Yksi ystävistäni on juuri pelastautunut homeasunnosta. Homehommat ovat muutenkin olleet nyt tapetilla, joten voin maallikkona naputtaa muutaman rivin asumisterveydestä. Tai aiheen voi yhdistää myös työntekoterveyteen, sillä lukiessa erilaisia kertomuksia sairastujista, saa helposti käsityksen, että puolet suomen kouluista ja virastoista on rakennettu niin että jos ei muilla ole ollut juhlaa, niin homeitiöillä sitä on ollut kaikkien edestä.
Ei tarvitse montakaan linkkiä klikata kun alkaa tuntua, ettei ikinä enää uskalla myydä tai ostaa mitään. Jos myyt niin seuraava ostaja löytää kuitenkin jonkun piilovian kylpyhuoneestasi, ja joudut maksumieheksi. Jos taas ostat niin ensimmäisen kaakelin alta löytyy vaaniva homerihmasto.
Eikä edes kuntotarkastus tee hullua hurskaammaksi. Kun kuntotarkastus tehdään rakenteita rikkomatta, pitää ostajan arvata, mitäköhän rakenteen alla on. On kai normaalin järjen mukaista, että jos ns. ammattilainen tekee rakennukseen kuntotarkoituksen, niin maallikko voi siihen luottaa. Miksi muuten kyseisiä tarkastuksia tehtäisiin ja niistä maksettaisiin? Näennäistutkimuksesta 600 euroa on aika paljon.Eikä meillä ainakaan Loimaan kauppaoppilaitoksessa ollut tuntiakaan opetusta vesieristyksestä..
Kaikkein tärkeintähän on oma terveys. Oireet voivat olla aluksi epämääräisiä, ja vielä pitkittyessäänkin pysyä . Kun suomalaisella on jalka poikki, kaikilta tulee sympatiaa. Mutta kun päätä särkee, niveliä kolottaa ja hengitys ei oikein kulje, tulee helposti määriteltyä luulotautiseksi tai muuten heikkoluonteiseksi. Vuosittain arvioidaan n. 300 perheen jäävän hometaloloukkuun. Se on aika monta aikusta ja lasta sairastuneena, ja niin turhaan.

Apu-lehti:
– Liian monet firmat tekevät kosteustarkastuksia ja kuntoarvioita ilman riittävää asiantuntemusta ja taloudellista voittoa tavoitellen. Niiden asiantuntemukseen ei kuulu tilojen käyttäjien terveysvaaran arvioiminen, Reijula sanoo.

Terveyden ja hyvinvointi laitoksen hinnasto hometutkimuksista
Paljon hyvää tietoa asumisterveysliitosta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...