sunnuntaina, marraskuuta 28, 2010

Viimeisiä fiilstelyjä

Viimeinen sunnuntain näissä merkeissä Vallilan lautalattioilla. Istun tyynyllä, kone sylissäni koska sohvan lähti eilen uuden kodin varastoon. Pöytänä toimii väärin päin käännetty muuttolaatikko ja sisustus on muutenkin hyvin riisuttu ja hmmm..kirpputorimainen.
Muuttaminen työpaikan pikkujoulujen jälkeen, ei ole ideaali ajatus. Ei ainakaan, jos on vielä solidaarisesti osallistunut jatkoille aamu viiteen.. Mutta kaikkien todennäköisyyslaskelmien vastaisesti iso osa irtamistosta siirtyi kuntarajojen välilä. Kiitos ystävien, jotka tulivat täällä ja siellä päässä jeesaamaan.
"Enää on jäljellä kaikkea pientä". Kaikki vähänkään muuttaneet tietävät, että se tarkoittaa vielä toista kokonaista päivää. Mutta parempi näin. Koska aikataulukapeikko on  todellinen, helpottaa kun tietää jo tässä vaiheessa, että ne suuret tavarat joista ei omin voimin selviydy, ovat pois urakasta.
Nyt pakkaamaan.
Hyvää mieltä kaikille pian lähestyvälle vuoden viimeiselle kuukaudelle!

torstaina, marraskuuta 25, 2010

Aamukampa harvenee

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Asunto on täyttynyt muuttolaatikoista ja aikataulut kuristavat kurkkua. Milloin itse asiassa voi muuttaa? Mitä vielä tarvitsee tässä kodissa? Mistä kaiken löytää perillä?(ei niin  mistään, voin kertoa) Ja mihin kaikki menee?...Samaan aikaan kun tunkee lenkkitossujaan ja puutarhakirjojaan harmaisiin muovilaatikoihin, pitäisi miettiä kylpyhuoneen kalusteita ja mahdollisia muita remonttitarpeita. Ei onnistu. Asia kerrallaan. Ensi muutetaan, sitten mietitään. Tai noh..
Vuodenaika on mitä sopivin muutolle. Jo viimeksi muuttaessani, uuden vuoden aattona, unelmoin, minkälaista olisi muuttaa kesällä. Kantaisi paitahihasillaan laatikoita, voisi pitää ovia auki, tavaroita voisi koota pihalle ja muuttoväki voisi iloisesti rupatella lintujen visertäessä ja nauttia kesätuulen pehmeästä virkistävyydestä... Mutta ei - nyt kun muutto on ajankohtainen, on luvattu parinkymmenen asteen pakkasia, lumikasojen vuoksi muuttoautoa ei edes pysty ajamaan oven lähelle ja muuttolaatikoita kantasessa sormet jäätyvät kiinni kanttoaukkoihin ennen kuin on edes ehtinyt liukastumaan sen ensimmäisen "särkyvää"-laatikon kanssa..

päätöksestä se vaan on kiinni,
että päättää kuulua jonnekin,
omaksua jonkun paikan omakseen niinkuin
alkukankean takin ylleen ja saada se mukautumaan
ruumiiseensa, nämä talot, kujat ja portinpielet
          Kaarina Valoaalto 
Ei muuta kuin hiukset päässä, 1980

keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010

Elämme jännittäviä aikoja


Syksyn jälkeen kasveihin ja kukkiin liittyvät bloggaukset ovat jääneet säälittävän vähiin. Aiheet ovat olleet tiukassa. Pari viherkasviani ovat kasvaneet, ja pysyneet vihreinä. Se on ollut jännittävintä mitä kasvimaailmassani on tapahtunut.
Mutta nyt ainoat kukalliset ovat päättäneet ryhdistäytyä. Orkidea II on heräämässä näin kaamoksen tullen henkiin. Pitkän mielenosoituskautensa jälkeen näyttää että kukintoja tulisi useampiakin. Eikä yhtään liian myöhään. Voiko olla ankeampaa kasvia kuin orkidea ilman kukkia? Pari tikkua töröttää pystyssä muutaman isomman lehden keskeltä.
Toinen yllätys on ollut Turun läheltä Kauselasta tuodut joulukaktuksen pistokkaat. Nyt näyttäisi, että myös sillä saralla saattaisi olla väriloistoa luvassa. No, eihän tässä nyt jouluunkaan ole ylenpalttisesti aikaa, sikäli mikäli kyseinen kasvi yhtään haluaa olla nimensä veroinen.

sunnuntaina, marraskuuta 21, 2010

Avaimet puussa, ystävät koossa

Ihanaa, että tänä päivänä asioita voi saada onnistumaan vielä spontaanistikin. Muutama puhelinsoitto ja tekstiviesti, ja 12 hengen glögiseurue oli koolla. Eikä myöskään mennyt kuin hetkinen, niin kotiavaimet olivat todella spontaanisti pihapuussa. Käytännön vinkkinä kaikille; kannattaa tiputtaa ikkunasta avaimet alaovella odottaville hillitysti, ja välttää reippaampaa heittoliikettä, jos lähistöllä on pihapuita. Neljän metrin korkeudella olevat kotiavaimet voivat olla hetkellinen haaste. Onneksi suomalainen mies on toimelias. Muutama lumipallo ja ongelma oli ratkaistu.
Jännittävästä alusta huolimatta ilta oli onnistunut. Osa vieraista kysyi jo eteisessä  toisiltaan että "mitä te täällä teette?!", sohva tuli uudistettua, pari vierasta otti jopa välitorkut, pipoja testailtiin, emäntä heitti päälleen kahvit ja vanhojen muistelun lomassa sovittiin ainakin viidestä eri reissusta/matkasta mitä tullaan tekemään. Kerrankin samoissa juhlissa oli myös asunnon entinen ja nykyinen omistaja, ja kyllä, lupaan jättää oveen sen Varovasti -teipin. 

torstaina, marraskuuta 18, 2010

Ystävällinen palaute loskan keskeltä

Vaikka aamuyö valkeni Helsingissä kauniin valkoisena, ehti lumipeite päivän pidetessä muuttua armottomaksi loskamereksi. Tämä tuli myös aivan konkreettisesti koettua.  Astuessani Mannnerheimintiellä raitiovaunusta ja odottaessani tien ylitystä, ymmärsin ettei lähestyvä auto todellakaan aio hidastaa suojatien kohdalla. Olin toki turvallisesti jalankulkusaarrekkeella mutta autosta roiskuava likainen loska suihkusi päälleni kuin tykillä ammuttuna. (" yksi, kaksi, kolme...")
Auto oli MTK:n Saab. Kuskilla oli varmasti kiire. Ehkä hän oli myöhässä tärkeästä kokouksesta, jonne kaikki kokoontuivat siisteinä, kurattomina ja kuivina.
Muutamia tunteja myöhemmin, vaatteeni puhdistettua ja kuivuttua, laitoin MTK:lle ystävällistä palautetta. En tiedä tavoittaako palautteeni koskaan auton kuljettajaa tai vastaavatko he sähköpostiini mutta pienellä kaasun löysäämisellä, olisi moni auton ulkopuolella jatkanut päiväänsä huomattavasti puhtaampana ja iloisempana.
************
jk. Vastaus, jonka sain:

Kiitos viestistäsi. Ajoin aamulla tuota mainitsemaasi autoa ja pyydän nöyrimmästi anteeksi tapahtunutta - kuulostaa todella ikävältä (ja tiedän viime talven kokemuksesta miltä tuntuu). Huomasin oikein hyvin loskatilanteen Manskulla ja yritin vielä ajaa mahdollisimman kaukana tien reunasta mutta olisi pitänyt ajaa vielä hiljempaa. Pahoitteluni - voinko korvata jotain pesulakuluja tms?

Ei, en vaatinut pesulakuluja tms kompensaatiota. Olin vain iloinen, että me ihmiset halutessamme pystymme myös kommunikoimaan asioista fiksusti.

tiistaina, marraskuuta 16, 2010

Tuulettuva alapohja ja höyrysulut

Kondenssiveden tiivistyminen, ryömintätilan tuuletus, höyrysulut, vesikatto ja yläpohjan lisäeristys...tässä vain muutama asia mitä olen viime päivinä miettinyt. Olen miettinyt myös ekologista eristämistä, kestävää energiankulutusta sekä esim. pellettikoreja, tehokoivua ja takkasydämiä. 
Pohdinnassa ovat olleet myös kimppakyydit, työmatkan kohtuullinen pituus ja asumispaikan luoma identiteetti(tähän palaamme varmasti vielä). Olen myös viettänyt  elämäni ensimmäisessä neljän tunnin (talon)kuntotarkastuksessa ja yrittänyt tulkita rakennuspiirustuksia parhaan ymmärrykseni mukaan. Eikä tässä vielä kaikki. Samaan aikaan on pitänyt suorittaa perinteinen pankkikierros marginaalikyselyineen.
Täytynee myös tunnustaa että lainhuudatukset, rasistustodistukset sekä maakaari ja kiinteistön saato ovat myös vaatineet hieman sisäistämistä.  Kaikki tämä kätevästi parin viikon sisällä muun puuhastelun ohella. 
En haluaisi housua. Ihmisellä on loppuelämänsä aikaa. On se sitten minkä pituinen tahansa. Sanokoot sananlaskut aikaisen madon nappaamisesta mitä tahansa. Kyllä haukalle aamuvirkku peipponenkin menee haukkapalasta. Onneksi on vielä kaksi päivää aikaa miettiä miten lisäeristäminen vaikuttaa ilman vaihtuvuuteen ja pitääkö harkita esim. LTO:ta..

nimm. eikö riitä että talossa on puuhella ja kasvimaa?

sunnuntaina, marraskuuta 07, 2010

Kaupat on nyt tehty

Nyt se on sitten virallista. Kotini ja omistamani asunto-osakkeet on myyty. Perjantaina allekirjoitimme kauppakirjan ja kävimme vielä juhlistamassa molemminpuolista onnea lasillisella pankin vieressä sijaitsevassa ravitsemusliikkeessä. Tai no, ehkä oma onneni puhkeaa kukkaan kun löydän paikan minne seuraavaksi pääni kallistaa.
Kannatti myydä itse. Missään vaiheessa ei ollut tilannetta mistä olisi mennyt sormi suuhun, tai olisi yleensäkään tarvittu välittäjän apua. Näytöt sujuivat helpommin koska ei tarvinnut lähteä pois kotoa, eikä sopassa ollut kolmatta osapuolta, jonka mukaan aikataulu olisi pitänyt sovittaa. Kuulin juuri myös tuttavalta miten välittäjä mm. hukkasi heidän kotiavaimensa ja toisesta välittäjästä eilen, joka väitti ostajalle, että asunto on jo myyty, vaikka välitettävä kohde oli erittäin vapaana.
 Itse olen etsintäprosessin aika todennut miten sovittuja tapaamisia peruutaan, sähköposteihin ei vastata, tiedot ovat puutteelliset - ja mikä hämmentävintä, koskaan et tiedä mikä sammakko sillä kertaa sieltä myynnin ammattilaisen suusta putkahtaa.. Nämä toki vain omia päällinmäisiä tunteita. Varmasti monella on myös muita kokemuksia mutta olen halunnut kyseenalaistaa toimialaa, jolla on erittäin suuri vaikutus ihmisten suurimpiin raha-asioihin ja tulevaisuuteen, enkä ole aina varma suhtaudutaanko niihin asian vaatimalla huolellisuudella.
Olisiko asunnostani saanut välittäjän kanssa enemmän. Ehkä - ehkä ei. Olisinko päässyt vähemmällä vaivalla. Ehkä - ehkä en. Oman asunnon myynnissä ehkä tärkeintä on, että selvittää mikä on asunnon käypä hinta ja päättää mikä on se neliöhinta, mihin on tyytyväinen. Enemmänkin saa pyytää. Monet pyytävät varmuuden vuoksi huomattavastikin enemmän. Ja varmasti joku tarjoaa huomattavasti vähemmän. Tärkeintä on, että miettii rauhassa ja tekee päätöksen sen perusteella miltä itsestä tuntuu.
Tarvittavat asiakirjat saa isännöitsijältä tilaamalta ja kauppakirjapohjan  netistä. Kun sen katsoo läpi, huomaa ettei ole myöskään mitään syytä maksaa montaa sataa euroa sen kirjoittamisesta kenellekään ulkopuoliselle.
Parasta koko prosessissa on, että omistamansa omaisuuden saa myydä kenelle haluaa. Tuli tavattua myös hahmoja joille ei olisi pystynyt luovuttamaankotinsa avaimia, vaikka asunnon myynnissä kyse onkin kaupanteosta, eikäTykkäämis-kerhon jäsenluettelon kasvattamisesta.
 Itselleni kävi loppujen lopuksi niin, että tapasin asuntoni ostajan teatterin aulassa. Olin samana iltana jo sopimassa kaupoista toisen ostajan kanssa mutta emme päässeet yhteisymmärrykseen yksityiskohdista. Siinä vaiheessa en ollut valmis tinkimään ja seurassamme ollut ystävän ystävä kiinnostui kodistani.  Seuraavana perjantaina tämä viehättävä nuori nainen tuli tutustumaan myyntikohteeseen. Annoin hänelle kuohuviinilasin käteen ja istutin hänet sohvalle nauttimaan Vallilan lämpimästä ja sympaattisesta tunnelmasta. Vietimme hauskan illan myös muiden kylään saapuneiden ystävien kanssa ja näin kohtasi kysyntä ja tarjonta.
Tämä siis oma kokemukseni kahden huoneen asunto-osakkeen myynnistä Helsingin Vallilasta, syksyllä 2010. Saa nähdä minne päätyy ponnistuslankulta ilmaan pyrähtänyt norppa. Tuleeko yliastuttu, oma ennätys vai yritetäänkö tässä sätkiä ilmassa tyhjän päällä pitkäänkin.

perjantaina, marraskuuta 05, 2010

Ihmiset poistuvat hiljaa kuin valo (caj westberg)

Keitin kahvia ja sytytin kynttilät. On hautajaispäivän aamu. Tuntuu kuin aika olisi muuttanut muotoaan. Yhtäkkiä ei ole enää "puolen tunnin päästä pitää", vaan on vain hiljaista läsnäoloa, jossa valmistautuu jäähyväisiin. Pesee hampaat, pukeutuu. Varmistaa ettei sukkahousuissa ole reikää ja että kotiavaimet ovat mukana. Juo kupin kahvia toivoen, ettei koko aamua kahvikuppineen olisi, tietäen, ettei toivominen näissä asioissa ole ennenkään auttanut. On vain läsnäolo ja jäähyväiset.

Ei sitä vielä tiedä, miten
muiston varjo kasvaa.
Puun kuvajainen kasvaa
sateiseen veteen.
Mutta älä sure. Niinkuin surit:
ei maailma minua vie.
Minä kuljetan maailmaa.
Niinkuin rakkauden voima kuljettaa,
ottaa syliin eikä päästä.
Niinkuin maailmankaikkeus
on rajaton ajassa ja tilassa,
niin minä nukun 
rakkauden sylissä.

Sirkka Turkka
Vaikka on kesä, 1983
  

tiistaina, marraskuuta 02, 2010

Viikko nutrausta

Tie helvettiinhän on kivetty hyvillä aikeilla. Olen varma, että olen jo aikoja sitten  iskenyt myös reunakivet omaan polkuuni ja ehkä jopa asentanut katuvalotkin menoa siivittämään. Mutta mitenkäs se Irwin lauloi aikoinaan; " kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan.."?
Työkaverini päättivät nutrata eli hankkia Nutriletin Quick Start -paketin viikoksi ja hieman pudottaa painoa. Minähän olen jo aikoja sitten päättänyt jättää väliin kaikki kuurit, vedonlyönnit ja muut itsekidutuksen muodot mutta niinpä vaan kävi, että huomasin nyökkääväni kun osallistumistani kysyttiin.
Nyt on menossa toinen päivä. Aamu alkoi mukavasti suklaa"pirtelöllä". Ei hassumpaa. Eikä eilisessä päivässäkään ollut tiukkoja kohtia. Nutrauksen lisäksi saa "ruokaansa" lisätä kuitenkin esim. makua antamaan vaikka rucolaa, versoja, salaattisipulia yms, joten aivan pelkkien jauhojen ja veden varassa ei tarvitse sinnitellä.
Ehkä ikä tuo tietynlaista varmuutta ja rentoutta tekemisiin. Ei ole yhtään sellainen "apuaaa, en saa mitään ruokaaaa" -olo, vaan ihan hyväntuulinen "tätä nyt tämä päivä" -tunnelma.
Lounaaksi on luvassa hieman epäillyttävä juustopasta mutta välipalaksi saa vielä kasvisliemen ja illalla kotona jopa jälkiruokavanukkaan. Eilinen päivällispasta oli hieman haastava. Pussisekoitus tehdään maitoon, eikä kotona ollut muuta kuin aina varalla olevaa hylamaitoa. No, hylamaitohan ei ruuan seassa yleensä niin ihmeelliseltä maistu mutta annoksesta tuli hieman...möhnäinen..Ei kaunis arvio ruuasta mutta sitä se suu- ja makutuntuma vain oli.
Ai, mikäkö on tavoitteeni? Se voisi olla kahden kilon tiputtaminen mutta sehän tulee takaisin heti seuraavalla viikolla kun ns. "normaali ruokailu" alkaa. Tavoitteeni on katkaista rutiinit. Kun vähitellen valuu arkirutiineihin, jotka eivät ehkä ole niitä parhaimpia - on äkillinen kuuri hyvä herätys. Kun normaalisti tulisi kotiin töistä pää himmeänä valon vähyydestä, alkaa suhtautua ruuankin laittamiseen ajattelematta. Mitä kaapista löytyy, on aivan hyvä. Myös annoskoko saattaa näin kaamoksen lähestyessä(vai onko se jo täällä?) nousta. Pieni herätyskuuri tähän väliin, osuu ajankohdallisesti juuri nappiin, ennen kuin mopo alkaa kokonaan liusua ojan puolelle. Lisäksi vielä Möllerin tuplaa ja kirkasvaloa niin ehkä marraskuustakin selvitään hengissä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...