maanantaina, joulukuuta 26, 2011

lauantaina, joulukuuta 24, 2011

tiistaina, joulukuuta 20, 2011

Ihanaa, Ihmiset, ihanaaa!

Torstai-illalla se iski. Halu auttaa. Järkevä puoli sanoi, että "ei tässä nyt oikein enää ehdi" mutta tunne puoli potkaisi sitä persauksiin. Olin lukenut Hopen sivuilta siitä miten isommille pojille toivottiin lahjoja, koska pienemmille lapsille ja tytöille ilmeisesti helpommin löyty lahjoituksia.
Niinpä laitoin muutamalle ystävälle viestin ja kerroin, että jos muukin haluaa osallistua niin mielelläni vien paketit perille.
Pari "heikointa lenkkiä" vastasikin,  kiitos myös työyhteisöni, ja saimme supernopealla aikataululla kasaan kuusi lahjakorttia, kymmenisen pakettia ja useampia lupauksia tulla mukaan ensi vuonna.
Tuntuu hyvältä. Järkevältä. Vaikka nämä lahjat eivät ketään pelasta, ne saattavat vaikuttaa siihen miltä useammalta lapsesta jouluaattona tuntuu. Nämäkin pienet kädenojennukset saattavat antaa myös vähänvaraisille vanhemmille voimia jaksamiseen ja uutta toivoa kun näkevät omien lastensa ilahtuvan. Lapsia on sijoittettuina ja vähävaraisissa perheissä niin monesta syystä. Toisenkin vanhemman pitkäaikainen sairaus saattaa romuttaa talouden niin, ettei perusselviämisen lisäksi riitä rahaa enää muuhun.
Tänään tapaamani Hopen toiminnanjohtaja Eveliina myös kertoi, että avunpyyntöjä tulee vieläkin. Vaikka mekin olimme myöhään liikkeella, hän hymyillen vain kuittasi pahoitteluni ja sanoi olevan ihanaa, että näile avunpyytäjille voidaan vastata, että lahjoitettavaa on. En halua miettiä miltä tuntuu vastata väsyneelle pyytäjälle, ettei mitään helpotusta pystytä lupaamaan.
Olen niin kiitollinen siitä, että sain tehdä edes jotakin mutta olen myös ylpeä niistä ihmisistä jotka tarttuivat tähän toimintaan mukaan. Kun vapaaehtoisia ja hyvällä tsempillä osallistuvia vastauksia tuli ja asiat konkretisoituivat teki mieli vaan tuulettaa kuinka Hienoja Ihmiset ovat! Kaikki hyvä minkä teemme toisille, tulee kyllä moninkertaisena itselle takaisin. Hyvän kiertämään laittaminen on erinomainen tapa kiittää kaikesta siitä mitä on itsekin saanut. Ehkäpä tämä oli joululahja itselleni.



lauantaina, joulukuuta 17, 2011

Post it!

En edes muista onko tässä blogissa kurkattu näinä vuosina koskaan Norpan työmaailmaan mutta tämän kuvan kautta ikkuna viime viikkoon. Kerroinhan vaihtaneeni työpaikkaa kesän jälkeen. Niissä tilanteissahan kaikki menee uusiksi. Työtehtävät, ihmiset joille ja joiden kanssa teet työtä tekee jne. 
Minulla kävi tuuri. Pääsin tekemään töitä fiksujen, kiinnostavien ja luovien ihmisten kanssa.
Luovuus ei ole itseisarvo, eikä se tee ketään paremmaksi tai arvokkaammaksi. mutta se tekee monta asiaa mahdolliseksi. Luovuus on parhaimmillaan työkalu, joka tekee mahdottomasta mahdollista ja auttaa löytämään vastauksia, jotka muuten jäisivät piileskelemään mielen sopukoihin. Luovaenergia pitää myös hengissä, käynnissä, vauhdissa ja pakottaa miettimään maailmaa eri kanteilta. 
Se voi esiintyä ylivoimaisena ongelmanratkaisuna - tai vaikka Post it -lappu joulutähtenä.

keskiviikkona, joulukuuta 14, 2011

Oi (joulu)kuusipuu!

No tulihan se joulukuusi. Ja ennen joulua. Tietysti. Sitäpaitsi pihalla on vähemmän lunta kuin viime vappuna, niin täytyyhän tässä jokin tasapaino luoda.
Mutta myönnettäköön. On ristiriitainen olo. Kuusi on tuhlausta. Puita kasvatetaan ja hakataan vain viihteen ja huvin vuoksi. Eikä se ole millään tavalla tarpeellinen tai välttämättömyyshyödyke. Ehkä ensi jouluna, taas vuoden ihmisenä kasvaneena, ymmärrän lopullisesti miten luonto on tarkoitettu ulos, eikä sisään mutta tänä vuonna piti vielä hankkia oma aito kuusi. Olen siis samaan aikaan iloinen ja hieman pettynyt(itseeni). Onpa kyllä nihkeää. Ihminen ei voi edes vapaasti riemuita joulukuusestaan! 
Myönnän myös, että ajatus joulukuusen hakemisesta metsästä myös houkutteli. Onneksi hyvin vähän. Ensinnäkin epäilen, että homman työläys olisi yllättänyt minut ja toiseksi kuinka äärettömän noloa olisi jäädä näin "ei enää teini-ikäisenä" kiinni kuusivarkaudesta. Sitäpaitsi näillä keleillä edes luvallisesti metsässä kirveen kanssa rämpiminen iltapimeällä ei houkuttele järjettömyydestään huolimatta.
Parastahan oli, että Plantagenista, josta (jalo)kuusi piti hakea, löytyi mukaan myös kuusenjalka. En vain ymmärtänyt, että se olisi hyvä testata paikan päällä. Tämä kuusenjalkahan oli luonnollisesti se maanantaikappale. Vettä reilulla kädellä kuusen tyvelle jalan sisään, kunnes hetkisen kuluttua voi todeta lattian lainehtivan kasteluvedestä. Tietysti. Haavehan on ajaa toiseen kaupunkiin vaihtamaan viallista kuusenjalkaa, etenkin jos edellisenä päivänä on juuri vartavasten lähtenyt hakemaan sitä ensimmäistäkin. Käytännön vinkki siis kaikille joulukuusen jalkaa ostaville. Testatkaa kaupassa pitääkö se vettä. 
Mielelläni olisin kyllä ottanut vastaan vaikka jonkun hyvityskupongin kyseiseen kauppaan palautusvaivasta. Jos toisena päivänä ajat 40 kilometriä hakemaan kuusta ja jalkaa, ja seuraavana päivänä joudut ajamaan saman matkan vain siksi, ettei kauppa ole varmistanut tuotteidensa virheettömyyttä, niin olisihan siitä voinut jollakin muulla tavalla kompensoida kuin "No hm-hm" kassan kommentilla. 

sunnuntaina, joulukuuta 11, 2011

Mitä jää äänettömälle ihmiselle?

Jokin siinä, että naapurissa kansa elää pelon ja mielivallan ikeen alla on viime aikoina tunkeutunut ajatuksiini uudestaan ja uudestaan. Me puhumme tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta enemmän kuin koskaan rajan tällä puolen mutta vähän siitä miten voisimme osoittaa solidaarisuuttamme kanssaihmisille rajan toisella puolella. Historiamme - sehän sen tekee - mutta hekin maksoivat kovan hinnan "voitostaan" ja olisivat varmasti mielummin valinneet rauhan, jos heiltä olisi kysytty. Sotaan lähtevältä ei kysytä.
Viime sunnuntaina Venäjällä järjestettiin parlamenttivaalit. Meillä naureskeltiin niille. "Kyllähän ne venäläiset vaalit tiedetään." Tiedämmeköhän? Toki meillä on mielikuva siitä, että vaalit ovat järjestettyjä
mutta tiedämmekö miltä tuntuu äänestää vaaleissa, joilla omalla tai kenenkään äänellä ei ole merkitystä? Mitä tiedämme mahdottomuudesta vaikuttaa omaan yhteiskuntaan? Miltä tuntuu olla vain pelinappulana, resurssina?
Aleksei Navalny, tunnettu bloggeri kirjoitti "Emme ole karjaa emmekä orjia"(hs.11.12.) Kun ihmiseltä ottaa pois hänen äänensä, mitä hänelle jää? Mikä hänestä tulee?

lauantaina, joulukuuta 10, 2011

Ystäväni melankolia

On luotettava. Ei koskaan jätä saapumatta. Jää joskus asumaan. Toisinaan vai piipahtaa. Tekee itsensä näkyväksi. Tulee liki. Hengittää iholla ja ihon alla. Pysyy vierellä. Seuraa kuin varjo. Ei koskaan väsy, ei koskaan luovuta. Joskus jos vain juoksee ohi, kuitenkin aina hipaisee.  Sellainen on. Ystäväni melankolia.

keskiviikkona, joulukuuta 07, 2011

Hyvä asiakastietojärjestelmä ja palkitseminen

Kaupan bonus- ja asiakasjärjestelmät voivat olla hyödyllisiä ja käteviä. Kysymys on vain tahdosta, ja siitä halutaanko asiakasta oikeasti palkita.
Edellispäivänä piipahdin Humppilan Lasitehtaan Iittalan myymälässä. Löysinkin jotain Korvatunturin lahjasäkkiin ja menin kassalle. Kassalla myyjä totesi, että "sinulla on täällä 20 euron arvoinen voucher-käyttämättä".  Kuinka mukava yllätys - 20 euroa pois ostoksista noin vain, enkä tosiaan olisi muistanut/tiennyt sitä, ellei tieto "bonuksista" olisi tallentunut myös sähköiseen järjestelmään. Mitään korttia tai lippulapuketta ei tarvinnut olla mukana vaan kaikki onnistui ilman helposti myyjän ja hänen ruutunsa tietojen perusteella.
Peukku Iittalalle tästä  ja terveisiä myös Humppilaan Outlet -pisteeseen - olen saanut teiltä ennenkin ystävällistä ja hyvää palvelua, sekä paikan pällä, että puhelimessa.

tiistaina, joulukuuta 06, 2011

Lukijat ja Kirjoittajat

Meille monelle huvin vuoksi kirjoittajalle tai muuten vain välähdyksiä arjesta tallentajalle blogien tuleminen on ollut uskomaton mahdollisuus tehdä sitä mistä on iloa itselle, ja ehkä joskus jollekin muullekin.
Blogit yhdistävät tuttuja ja tuntemattomia. Toiset jäävät seuraamaan sivuille pitkäksikin aikaa, joku toinen taas piipahtaa sattumalta ja saattaa ohjautua linkkien kautta toisten tuttujen sivuille. Ilman lukijoita ei olisi kirjoittajia, eikä ilman kirjoittajia voisi olla lukijoita. Teitäkin käy täällä päivittäin yli sata vierailijaa ja minulle se on huikean paljon.

Tähän liittyen, ja halusta myös jollakin tavalla laittaa hyvää kiertämään,  avasin Joulupata-keräykseen yhteistön nimellä: Readers & Bloggers ja haastan kaikki blogien lukijat ja kirjoittajat osallistumaan Pelastusarmeijan keräykseen:


Joulupata: Readers & Bloggers

Toivon myös ettei kukaan ahdistu tästä haasteesta. Kaikki tavat auttaa ovat yhtä hyviä ja jokaisella on oikeus osallistua tai olla osallistumatta oman tahtonta mukaan. Halusin vain luoda yhden helpon mahdollisuuden lisää. Mutta niille jotka osallistuvat, SuurKiitos teille jo etukäteen, muistakaa laittaa haastetta myös kaikille tutuille blogeile ja niiden lukijoille myös eteen päin!

Tänään(kin) - Itsenäisyyspäivänämme -  olen äärinmmäisen kiitollinen, että saan kirjoittaa ja lukea suomeksi. Tämä kieli on niin rikas ja kaunis. Hinta siitä on ollut mittaamaton ja sen puolesta taistelleet joutuivat maksamaan siitä perheineen liikaa.
Kiitos.

torstaina, joulukuuta 01, 2011

Vihreän kuusen kaiho

Joulukuusi. Mistä puskista se nyt tuli? No, tuli mistä tuli - mielessä käväisi, että huomenna voisin sen jostain hakea, tai - ehkäpä, jopa odottaa lauantaihin.
Tai tiedänhän minä mihin tämä liittyy. Joulu on lyhyt. Paras aika on sitä odotusta ja rauhtoittumista. Kun pitkien päivien keskellä ei oikein ehdi rauhoittua, eikä oikein odottaakaan sitä rauhtoittumista - yrittää ennakoida. Että jos vaikka sen kuusen toisi sisään nyt, ja pari joulukukkaa ja polttaisi kynttilöitä, niin ehkä siinä olisi sitä loppuvuoden juhlaa kerrakseen. Ylimääräisiä vapaapäiviä ei ole vielä kertynyt ja aatto muine pyhäpäivineen taitaa mennä hieman ympäriinsä ajeluksi. Kaiken lisäksi huolestuttaa norppaisoäidin kunto - Grand Old Lady ei ole aivan parhammaissa terässään. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Kun vanha rouva on heikossa kunnossa, on nuoremmalla sukupolvella joulupallo hukassa.
Ajattelin siis ratkaista tämän mieltäni kaihertavan asian konkreettisesti. Menen ja haen kuusen. Jostain. 
Jalkaa ei taida olla..eikä koristeitakaan mutta eihän tässä niitä ollakaan hakemassa, vaan kuusta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...