maanantaina, tammikuuta 30, 2012

Palautetta blogista

Koska "näinä aikoina" palautteen antaminen ja palautteen saaminen on noussut myös yleisellä tasolla keskustelun aiheeksi, nostetaan täältäkin yksi aiempaan kirjoitukseeni tullut palaute:

"Juu,
olisihan se pitänyt arvata blogia lukiessa. Vihreys on itseisarvo ajattelematta Presidentin roolia suomen keulakuvana.
Pekan poikaystävä, tuo juopuneena ajanut ja pahoinpitelystä syytetty. Kyllä sen on oltava hyvä presidentin puoliso! Jokainenhan meistä hakkaa vastaantulijoita ja juotuaan GT:itä, hyppää auton rattiin.
Niin, onhan Haavisto ollut ulkomailla ja osaa ajatella... Kuten 5,3 M suomalaista."

En ollut yllättynyt. Politiikka on yksi niistä asioista, joka saa ihmisen kommunikoimaan hyvin suoralla ja suppealla tavalla. Silti.
Vihreys. En tiedä mitä kirjoittaja sillä tarkoittaa mutta on se minulle arvo. Niin kuin solidaarisuuskin, toisten ihmisten, ja luonnon tai yleensäkin elämän kunnioittaminen. Se, että Haavisto "on ollut ulkomailla" ei ole ainakaan presidentin työssä haitaksi, tai että hän osaa ajatella.
"Jokainenhan meistä hakkaa vastaantulijoita ja juotuaan GT:itä, hyppää auton rattiin."(?!)
Tämä blogi on ollut minulle kuluneina vuosina yksi tapa ajatella puoliääneen, toisinaan jakaa tunnelmia valokuvien välityksellä, joskus taas välittää tietoa tai muuten vain fiilistellä ajatusten olavivirtaa. Mutta se, että tätä blogia lukiessa tulisi mieleen, että kritiikittömästi ihailisin mitä vain, väkivaltaisuudesta tai rikoksista huolimatta, on minusta melko epäreilu tulkinta. 
  Kiinnostavampaa kuin se, että kummasta tulee seuraava preseidentti on se, että mitkä seikat yhteiskunnassamme saavat ihmiset niin äärinmäisen suvaitsemattomiksi tai ahneiksi. Mistä tulee viha, katkeruus ja pelko - ja minkälaisia konkreettisia tekoja hallituksemmme pitäisi tehdä, jotta meillä kaikilla olisi täällä helpompi elää ja olla.
Toivoisin myös, että kouluissamme harjoiteltaisiin väittelyä. Oman mielipiteen perustelua ja toisen mielipiteen kuuntelua sekä kommentointia. Tyylikkäästi.
Peace.

torstaina, tammikuuta 26, 2012

Kovaa tuomarointia

Iloista rauhanaikaa! Tänään sain tuta mitä tarkoittaa kun menee rähisevien tappelupukareiden väliin. Verihän siinä alkoi tirskua. Ja nimenomaan minun. Ilmassa oli melko maskuliinista ärhentelyä, joka yltyi yleisen syyttäjän tasolle ja alkoi olla yhtä rakentavan näköistä kuin vaalikeskustelut sosiaalisilla foorumeilla. Eikun peli poikki ja pukareihin kiinni. Sillä seurauksella, että toisen kaverin naskalihampaat osuivat minun peukalooni. Olettaisin, että homma oli vahinko. Sen verran tunteet kävivät kavereilla kuumana mutta olenpa iloinen, ettei kyse ollut isommasta rodusta, sillä peukalo on kuitenkin mukava olla olemassa. Etenkin kun pitää sormikkaita. Tämän jälkeen oli hyvä miettiä, että olisiko se jäykkäkouristusrokotus kannattanut sittenkin päivittää viime syksynä..

tiistaina, tammikuuta 24, 2012

Uskalla osallistua!

Eipä kestänyt kauaakaan, että alkoi valitus siitä, että miten ihmiset jotka eivät aiemmin olleet poliittisesti aktiivisia, nyt yhtäkkiä vaahtoavat presidentistä. Miksi kukaan ei valittanut silloin kun samat ihmiset eivät olleet yhteisten asioiden hoidosta kiinnostuneita, eikö se ole huolestuttavampaa?
Hienoa että ihmisillä on intohimoja ja hienoa, että kiinnostus herää ja muuttuu toiminnaksi. Ehkä se kantaa vielä näiden vaalien jälkeenkin ja muutama aktiivinen jää mukaan ruohonjuurentason toimintaankin.

torstaina, tammikuuta 19, 2012

Voihan Salsa

Kävin tänään elämäni ensimmäisellä salsa-tunnilla. Muistaakseni. Muutama askelyhdistelmä oli kyllä tutun tuntuinen joiltakin nuoruuden jumppahairahdustunneilta mutta muuten kyllä ei ollut harmainta aavistustakaan mitä tuleman piti. Mutta menin kun kysyttiin, ja ajattelin, että hyvähän se on jotain tehdä. Salsatunnille en olisi kyllä osannut veikata päätyväni tänä vuonna. Tai ehkä ikinä. Niin se elämä taas yllätti. Kaksi yhden hinnalla tarjouksella.
Mitään kovin kummoista ahaa-elämystä ei syntynyt mutta annetaanpa lajille mahdollisuus. Tai pakkokin antaa, koska 10-kortit olivat tarjouksessa, ja 9 kertaa on vielä jäljellä.
Viereisessä pikku salissa edistyneet flamenco-tanssijat taputtivat käsiään ja paukuttivat kenkiään lattiaan. Haikailin heidän joukkoonsa.

Salsan perusaskel

Tanssiasento: suljettu tanssiasento
Askelten  rytmitys: nopea-nopea- hidas, nopea- nopea- hidas nopea  (hidas = kaksi 1/4-iskua, nopea = yksi 1/4 –isku)

Mies:
Askel eteen, vasen jalka (nopea askel)
Askel paikalla, oikea jalka (nopea askel)
Askel yhteen, vasen jalka  (hidas askel)
Askel taakse, oikea jalka  (nopea askel)
Askel paikalla, vasen jalka  (nopea askel)
Askel yhteen, oikea jalka (hidas askel)

Nainen:
Askel taakse, oikea jalka (nopea askel)
Askel paikalla, vasen jalka (nopea askel)
Askel yhteen, oikea jalka  (hidas askel)
Askel eteen,  vasen jalka  (nopea askel)
Askel paikalla, oikea jalka  (nopea askel)
Askel yhteen, vasen jalka (hidas askel)

keskiviikkona, tammikuuta 18, 2012

Kuppeja kerrakseen


Yksi asia usein johtaa toiseen. Työpöydälleni ilmestyi Väyrys-kuppi. Tilaamatta ja pyytämättä. Mutta epäkaupallinen ja ekologinen. Itse tuunattu. Mutta voi miten "Onks sulla tollanen?!" -huudahduksia on riittänyt. Kädestä pitäen on pitänyt vakuuttaa että "tämä ei ole aito".
Ja onhan noita kuppeja maailmallakin ja jotta tästä työkaverini viehättävästä eleestä olisi poikinut jotakin elämää suurempaa - piti itsekin osallistua.

keskiviikkona, tammikuuta 11, 2012

Ja toinen mielipide - nyt ruuasta

Mitenköhän tämän nyt ilmaisisi - sillälailla rakentavasti ja kauniisti.. No, vaikka niin, että se on aivan sama syötkö ilkeitä hiilareita, hyviä hiilareita, tosi tyytyväisiä rasvoja vai pelkkiä proteiinipatukoita mutta jos et syö etkä liiku järkevästi - sinulla varmastikin voi olla huono olo.
En itse usko karppaamiseen vaikkakin se ilmeisesti toisille sopii. Enkä kylläkään muihinkaan "ihmekuureihin" koska paastoamallakin pystyy pudottamaan painoaan mutta takaisinhan se sitten paukahtaa. Kun hyvistä perusruoka-aineksista tekee tavallista perusruokaa, juo riittävästi päivän aikana nesteitä ja nukkuu vuorokaudessa tarpeeksi, pitäisi siitä jo olo parantua.  Ei tarvitse olla täysin ilman leipää, tai täysin ilman perunaa -mutta ei myöskään tarvitse vetää joka ilta puolikasta limppua tai täysinäistä pastakattilallista. Tai keksipakettia..
Usein helpoin tie ruokavalionsa skarppaamiseen on se, että viikon verran kirjaa mitä syö ja milloin. Siitä yleensä jo näkee jäävätkö aamiaiset välistä, tuleeko syötyä välipaloja vaan jääkö kaikki yhden aterian varaan. Elikä vähemmän sekoiluja erilaisten kuurien kanssa ja enemmän panostusta raaka-aineisiin ja panostusta tavallisiin rutiineihin.
Oma skarppaus tähän pimeään aikaan tapahtui kaivamalla pitkästä aikaa esiin blenderin. Karpaloita, viinimarjoja, vadelmia, mansikoita ja turkkilaista jugurttia - pyörryttävän hyvää. Työkaveri käyttää jugurtin tilalla soijamaitoa ja lisää myös leseitä. Itselläni on tilauksessa uusi tuttavuus Saskatoon, jonka makua innolla odotan. Linnan tila sijaitsee täällä Lohjalla, toimitukset onnistuvat ilmeisesti myös Helsinkiinkin ja mukavaa on, että itse tilallisena toimii entinen työkaverini perheineen. Erittäin hauskaa - ympäri mennään ja yhtään tullaan!
Saskatoon tuotteita

sunnuntaina, tammikuuta 08, 2012

Blog Your Opinnion - äänestäisin Pekka Haavistoa

Kävin eilen iltakylässä Karjaalla. Oikein linja-autolla menin. Tiesittekö, että Lohjalta Karjaalle pääsee bussilla puolessa tunnissa ja alle kympillä, ja että matkalla yksi pysäkeistä on Mustion Muonituksen edessä? Minä en tiennyt. Mustion Muonitus näytti sympaattiselta.
Karjaalla asuu ystäväni, jonka olen tuntenut parikymppisestä asti. Voinen todeta, että jo tovin siis. Valitettavasti emme onnistu tapaamaan kovinkaan usein mutta laatuhan korvaa määrän.
Hauskaa oli, että hyvä kun istumaan ehdin, niin hän jo tivasti, ketä aikoisin äänestää. Tai oikeastaan kysynyksen ydin oli, että "et kai sä Lipposta äänestä". Tämän eilisen kysymyksen sekä Scott Hanselsmannin kirjoituksen innoittamana päätin kiroittaa alla olevat pari riviä.
Minusta kiinnostavin presidenttiehdokas on Haavisto. Kun klikkaa itsensä hänen teemojaan esittelevälle nettisivuille, törmää rauhaan. Jo se saa toivomaan, että kyseinen henkilö edustaisi maamme ajattelutapaa sekä arvoja maailmalla.
Pelkkä ajatuskin, että Pekka Haavistosta voisi tulla maamme presidentti, on innostava. Se virittää toivoa uudesta aikakaudesta. Minun Suomeni on avoin. Se on solidaarinen sekä arvostaa rauhaa.
Asiasta bloggailee myös täällä usein piipahteleva Joku.

Image: Tehtävä Suomessa, Pekka Haavisto

perjantaina, tammikuuta 06, 2012

Voihan sitä kukkia loppiaisenakin



Ostin jouluksi amarylliksen sekä kaksi hyasinttia. Yksikään ei auennut aatoksi. Sen sijaan nyt loppiaisena, kun joulu on aika pakata laatikoihin ja kaappeihin, on ilmeisen hyvä aika aukeamiselle ja kukkimiselle. Hauskaahan oli, että luulin vielä olleeni liian innokas ja ajoissa. Pelkäsin, että kukat ehtivät jo kukkia ja kuihtua ennen joulua. Turhaan.

Universumi vastaa

Viime aikoina meillä on työhuoneemme puhekielessä käytetty erityisen paljon universumi sanaa. En tarkalleen muista mistä se alkoi mutta nykyään kun asiat onnistuvat ja solahtavat paikoilleen - sen on universumi hoitanut.(usein näihin asioihin pitää kyllä itsekin vaikuttaa, pelkkä tuolilla istuminen ei siis universumillekaan riitä.)  Hauskaa tässä on, että se alkaa tarttua. Organisaatiokulttuuria voi olla luomassa mutta aina siitä jotain tarttuu myös itseen. Halutessaan. Tietysti omista tehtävistä ja luonteenlaadusta riippuen, voi myös pysytellä immuunina ja  antaa ns. työminän hoitaa hommat. En ole koskaan kunnolla ymmärtänyt, että on työminä ja privaattiminä. Etenkin kun ne ovat samassa kropassa. Ymmärrän kyllä, että töissä tehdään eri asioita kuin kotona, siksi niistä maksetaan mutta koska omassa työssäni työvälineenä joutuu käyttämään myös persoonaa, olisi todella outo ajatus kehtittää jostakin puskista "työminä" joka päiväsaikaan touhuilisi erillään siitä oikeasta minästä.
Takaisin universumiin. Universumilta voi pyytää ja universumi vastaa. Usein se menee niin, että ajattelet aktiivisesti jotakin asiaa, tartut siihen ja *humps* asiat loksahtavat paikoilleen. Tai saatkin yhtäkkiä puhelinsoiton asiasta josta olet juuri edellisenä viikkona ottanut selvää, koska itse olet ollut innostunut ja kiinnostunut - universumi on sitten järjestänyt, että tälle tahtotilallesi tulee käyttöä.
Perjantaina seurasin kun varsin skeptisesti kaikkiin ns. hömpötyksiin suhtautuva kolleegani pitkin päivää hoki miten: "tää on niin universumi-päivä". Asiat joiden piti alunperin vaatia runsaasti paperitöitä ja paljon aikaa, hoituivat puhelinsoitoilla ja muutamalla tapaamisella. Parasta oli nähdä mikä fiilis tästä koitui ihmiselle itselleen. Mahtava tekemisen meininki. Valoisa ilme ja onnistumisen iloa. Onnistumisen ilo on muuten aivan aliarvostettu. Sehän se kantaa jos mikä. Eikä sen aina tarvitse olla maailmanennätys. Se voi olla vaikka vanha elvytetty taito(vieläkö osaat soittaa nokkahuilua) tai soitto ystävälle josta et ole kuullut pitkään aikaan(wink, wink) Pääasia, että hieman tönäiset ajatustasi joka aina silloin tällöin tulee mieleesi. Universumi kyllä hoitaa loput.



tiistaina, tammikuuta 03, 2012

Enemmän kirjoja, vähemmän ylimääräistä haahuilua.




Vuosi vaihtui Istanbulissa, niin kuin viimekin vuonna. Vaikka matkan aloitus oli värikäs; loppu hyvin, kaikki hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni ehdin kentälle kun check in oli(muka) suljettu, eikä koneeseen enää (muka) päästetty. Inhoan anelemista mutta muukaan ei auttanut. Virkailija totesi: "Tämä ei ole mikään metro." Koska ei ollut ostajan markkinat, siihen ei voinut sanoa mitään niistä asioista, jotka ensimmäisenä olivat kielen päällä..
Palvelu koheni onneksi kohteessa. En tiedä niinkään muusta Turkista mutta Istanbulissa ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja avuliaita. Kaikki onnistuu. Toki sovitusta hinnasta. Mutkatonta kauppiaskansaa jolla nauru on herkässä. Ruoka on hyvää ja tarjonta hemmottelee kalaruuasta pitäviä. Tuoretta, maistuvaa ja kohtuullisen hintaista.
Aamuisin heräsimme rukouskutsuihin. Jostain syystä ne kuullostavat kotoisilta ja kauniilta. Istanbul tuntuu muutenkin hyvin helpolta, sympaattiselta ja juuri noh, kotoisalta, vaikka esim. arkkitehtuurissa ei ole mitään yhtenäistä omamme kanssa.
Uuden vuoden lupauksina taisin luvata vastustaa kansanedustajien sopeutumiseläkettä(mutta sehän onkin mukavasti jo työn alla), puolustaa pientä ihmistä vallan käyttöä vastaan ja muistaakseni oli myös puhetta kirjoituskurssista..Lisää ehtii luvata vielä vuoden mittaan. Tällä nyt alkuun. Paitsi että, lukeminen kannattaa aina, joten siinä voisin ryhdistäytyä. Enemmän kirjoja, vähemmän (ylimääräistä) haahuilua. (Kaikki haahuilu ei ole pahasta. Toisinaan se tekee ihmiselle ihan hyvää.)
ps. oletteko muuten jo tutustuneet Pinterestiin - visualisteille paikka jonne voi uppoutua tunneiksi tai hakea vaikka pikaisesti inspiraatiota sistukseen tai muihin tee-se-itse -projekteihin

maanantaina, tammikuuta 02, 2012

Vuosi on vaihtunut. Olkoot se meille armollinen, kohtuullinen, tasa-arvoinen, iloinen, toiveikas, opettavainen, hyvä, anteeksi antavainen, lohduttava ja  tasapainoinen.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...