tiistaina, helmikuuta 28, 2012

Noki lähtee ravistelemalla

Kun viimeksi rikoin jotain itselleni (tunne)arvokasta, kehoitin itseäni miettimään ennen kuin taas seuraavan kerran kun olen ajatuksissani vaarassa jättää sen ajattelun väliin. Mutta Britneytä lainatakseni; Ops I did it again.
Valkoisen sohvani päällä on  beigen värinen peite.  Ikään kuin suojaksi. No, koska en ollut jaksanut laittaa sitä takaisin kunnolla peitteen valahdettua selkänojalta alas, sain tökkäistyä valkoiseen sohvakankaaseen nokitarhran. Onneksi melko pienen sellaisen. Mutta tässäpä kuningaskohta: ajattelin, että pyyhkäisempä kätevänä hihallani irtonaisen noen pois.  (Olin siis liian laiska nousemaan, ja hakemaan esim. nihkeää rättiä tai vastaavaa avukseni.) Hyvä idea..paitsi, että hihastani se noki oli tullutkin, ja pyyhkäistäkseni pienempää jälkeä,  päädyin vetäisemään sen viereen valkoiseen sohvatyynyyn isomman nokijäljen. Kätevää.
Noki ja miten se lähtee by Martat
  1. Ravistelu, harjaus pehmeällä harjalla.
  2. Pese nestemäisellä pyykinpesuaineella ”nyrkkipyykkinä”, jos tekstiili kestää hankausta.
  3. Huuhtele tahrakohta vedellä ja pese tekstiili lopuksi pyykinpesuaineella korkeimmassa hoito-ohjeen sallimassa pesulämpötilassa. Huomioi, että kaikki tekstiilit eivät kestä hankaamista!
ps. ei lähtenyt kokonaan edes pesussa ja sappisaippualla.

maanantaina, helmikuuta 27, 2012

Mitä köyhällä on, tai ei ole?

Että taas eilen korpesi hetkisen. Jäin katsomaan TV1:ltä Tuomas Enbusken Loppukiri ohjelmaa, jossa seurattiin Niinistön ja Haaviston - ja Enbusken - kulkua kohti presidentinvaaleja. Ohjelma oli tehty melko kevyellä kädellä, oli silti paikoittain hauskan itseironinenkin ja osui hyvään aikaan, näin vaalien jälkeen pölyn jo laskeuduttua.
Yksi asia sain vain kierrokset taas nousemaan. Puolihuolimaton keskustelu siitä, että "kai nyt tämän päivän köyhällä yhdet talvikengät on" Enbuske ja Niinistö istuvat kuljetettavana auton takapenkillä ja ylimalkaisesti toteavat jotain siihen suuntaan että "noo, kyllä kai nyt sentään". Hei, tiedoksi uutisosuus: ei ole. Tämän(kään) päivän köyhillä ihmisillä ei ole goretexejä talveksi. Soittakaa muutamalle sosiaalityöntekijälle, ja kysykää mitä tämän päivän köyhällä on. Olen myös lopen kyllästynyt mm. Enbusken tahallaan provoivaan "tämän päivän köyhällä on valokuituliittymät ja citymaasturit" läppään. Ei ole.

Enbuske: Tuloerojen on kasvettava.

Myös täällä pohdittu asiaa

sunnuntaina, helmikuuta 26, 2012

Pitääkö uimahallissa olla uimapuku?

Tunnustan. En omista uimapukua. En edes kunnolla muista, koska viimeksi olen omistanut kyseisen vaatekappaleen. Uikkarini ovat olleet kaksiosaisia tai bikinityyppisiä.
Tämä eritätin tärkeä ja kiinnostava aihe tuli ajankohtaiseksi viime viikolla kun tuli äkkilähtö Saloon uimahallille. Kaapista kaksiosaiset uikkkarit reppuun ja menoksi. Matkalla mieleeni hiipi ajatus, että "käytetäänkö nykyään uimahalleissa pelkästään uimapukuja?" Kieltäydyin ajattelemasta asiaa, koska se oli ensinnäkin myöhäistiä ja asialle ei ollut mitään tehtävissä.
Kukaan ei tullut uloskaan ohjaamaan tai kertomaan että "täällä meillä uidaan vain uimapuvussa" mutta myönnän, että kaikilla näkemilläi muilla naisilla oli yksiosainen kokouimapuku. Tosin en myöskään käyttänyt aikaani siihen, että olisin käynyt tarkastamssa joka ikisen vesijuoksijan asustusta.
Kaikkea sitä joutuukin miettimään mutta ovat sitä muutki pohtineet, että "saako/voiko uimahalliin mennä bikineissä?"

maanantaina, helmikuuta 20, 2012

Savea naamaan

Argital vihreä savinaamio. Jatkoon.



















Sain syntymäpäivälahjaksi savea, jota en ole muistanut hehkuttaa. Se oli menoa Argital -tuubin ensiavaamisesta lähtien. Pitkästä aikaa tuote, joka tuntuu miellyttävältä myös tuoksultaan.
Myös hinta tuntuisi olevan kohdallaan. Vierastan ajatusta, että kosmetiikkateollisuuden valmistavat purkit ja putilot maksavat useita kymppejä,  vaikka ne kuinka myytäisiin luksuksena ja olisivat vuosikausien tieteellisten kokeiden huipentumia.
Uskallan suositella tätä myös siksi, että kaksi muutakin koekäyttäjää ihastuivat tuotteeseen välittömästi ja halusivat hankkia sitä itselleen. 
Putkilo ei ehkä ole muotoilun ja estetiikan huippua mutta ehkä siitäkin syystä tuotteen saa järkevään hintaan.
Pitipä kurkata tietoja kyseisestä sarjasta, josta kerrotaan:
Argital on italialainen luonnonkosmetiikkasarja. Argital tuoteperheeseen kuuluvat vihreä savi-tuotteet, kasvojenhoito- ja vartalonhoitosarjat, pohjaöljyt, eteeriset öljyt, aromaattiset hierontaöljyt, hygienia- ja pesutuotteet sekä vauvojenhoitosarja.


Voi tilata mm. Biodellystä (<-linkki)

torstaina, helmikuuta 16, 2012

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2012

Haloo, kuuluuko, onko radiossa?

Enpäs nyt äkkiseltään muista, milloin viimeksi olen ollut radiostudiossa. Eilen kuitenkin sain tehdä mukavan piipahduksen paikalliseen studioomme haastateltavan ominaisuudessa, kun maakuntaradiostamme soitettiin ja pyydettiin piipahtamaan.
Ollakseni vähemmän itseriittoinen, tarjosin kyllä vaihtoehdoksi lähiruokayhdistyksemme puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa, joilla homman kokonaisuus on kattavasti hanskassa mutta nauroin soittaneelle toimittajalle, että olisin varalla, jos toiset eivät suostuisi. Ja niin se nakki sitten napsahti.
Mikäs siinä. Mukavaahan se oli ja vaikka hujahti siivillä. Tunnustan, että pari minuuttia ennen melkein jännitti mutta aikahan siinä loppui. Niin paljon olisi ollut vielä kerrottavaa. Tänään illalla on yhdistyksemme ensimmäinen vuosikokous. Tänä vuonna teemme taas kaikkemme, jotta tuottajat ja kuluttajat olisivat lähempänä toisiaan.

tiistaina, helmikuuta 14, 2012

Kissapoliisi ja iloa teatterista

Kissapoliisi ja Norppa
Kiitos kaikille tsemppitoivotuksista. On hienoa olla kannustettu. Se on tunne, jota koskaan ei voi arvostaa liikaa. Helmikuun loppupuolta haarukoin läpi avoimin mielin ja hätiköimättä.
Viikonloppuna tuli vietettyä aikaa kulttuurin kanssa. Tai no, kulttuurin ja kulttuurin. Disney on Ice oli lähinnä näyttävä ja hyvin tuotteistettu tapahtuma. Viihdyttävä toki, mutta tuotteistettu. Nautin  lasten ilosta mutta en voinut olla ajattelematta, etteikö yksi prinsessa riittäisi yhteen esitykseen. Tiedän. Olen nuiva. Mutta silti, pitääkö kaikki ympätä yhteen ja samaan showhun(?). Huomasin myös pohtivani minkälaisen roolimallin pienet tytöt saavat siitä, että ainut unelmien kohde on se, että prinssi tulisi ja suutelisi..
Toinen kulttuurielämys tuli koettua pitkästä aikaa Loimaalla teatterissa. Sukulaistyttöni KK otti estradin haltuun veikeänä kissapoliisina. Vaikka olenkin totaalisen puolueellinen, niin aion silti kirjoittaa, että KK suoriutui roolistaan täysin pistein ja ilahduin hänen selkeästä sekä kuuluvasta artikuloinnistaan.
Mahtavaa muutenkin, että nuorten kanssa tehdään teatteria pienissäkin kaupungeissa! Kiitos vapaaehtoisten, jotka jaksavat pitkin vuotta harjoituttaa lapsia ja nuoria. Puvustavat, järjestävät, ohjaavat ja yleensäkin omalla työllään mahdollistavat nämä esitykset.

Loimaan Teatteri

torstaina, helmikuuta 09, 2012

Risteyksessä punaisissa kengissä

Kiire loppui. Ilman nousu- tai laskukiitoja. Sain eilen käteen työsuhteeni irtisanomisilmoituksen. Myös työvelvoite loppui saman tien. Siistin pöytäni, ilmoitin asiasta muutamille yhteistyökumppaneille ja pakkasin tavarani. Tämän jälkeen siirryimme muutaman työkaverini kanssa Loisteeseen lounaalle ja skumppalasilliselle. Kun on lähdön hetki, lähteä pitää tyylillä ja pystyssä päin. Minä lähdin punaisissa korkokengissä.
Ensimmäisen vapaaherrattaren päiväni olen käyttänyt tyypillisesti. Kuvaamalla, kirjoittamalla, järjestämällä asiat - ja käymällä kirjastossa. Kun kalenteriin vapautui aikaa, oli välittömästi tiedossa mihin sitä voisi/pitäisi/haluaisi käyttää. Tiedon hankintaan, sen päivittämiseen ja sisäistämiseen.
Kunnianhimoiseen kirjapinoon kertyi tiedon lisäksi myös kevyempää. Aivot janoavat teoriaa, sydän runoutta. Vai onko se juuri toisin päin?
Tässä sitä kuitenkin ollaan. Risteyksessä.






tiistaina, helmikuuta 07, 2012

Uusin ryhmäliikuntalaji - metron liukuportaat

Muistan kuinka joitakn kuukausia sitten ärsytti luettuani erään valveutuneen helsinkiläisen mainosjuppihippipunkkarin kirjoitus siitä, miten ihmisten pitäisi seistä liukuportaissa. Kirjoittajan mielestä oli aivan naurettavaa, etteivät maalaiset ymmärtäneet, että liukuportaat oli tehty nimensä mukaisesti liikuttamaan ihmistä. Hänen zeniään häiritsi, että portaissa ohitettiin oikealta, kirjoittajan mukaankenelläkään ei voi olla niin kiire.
Tervetuloa hieman erilaiseen maailmaan. Meille maalaisille päivä voi olla juuri siitä minuutista tai sen puolikkaasta kiinni. Kun kaukomatkan bussit lähtevät toisinaan tunnin välein ja aikataulut ovat tiukkoja, saattaa olla, että se portaissa nipistetty 20 sekuntinen tarkoittaa, että olet kotimatkalla tuntia aiemmin.
Viime viikolla koin tämän karvaasti. Missasin bussini - kolme kertaa - alle puolen minuutin verran. Suurin henkinen kasvu tapahtui kerralla kun olin jo laiturilla ja bussi peruutti silti pois. Todella siististi cool.
Periaatteessa voin ehtiä työpöytäni äärestä kotimatkabussiin 10 minuutissa. Se tarkoittaa mm. sitä, että rakennuksemme hissi ei saa olla jumissa, metron pitää kulkea ajallaan, eikä bussikaan saa lähteä etuajassa. Silloin 10 minuuttia riittää. Mutta jos aikaa onkin enää 8 minuuttia - voi olla, että juuri ne Helsingin korkeimmat - ja jyrkimmät -  Kampin liukuportaat on itse kiivettävä, Silloin saattaa rappusissa ajelehtivan hipsterin zen-matka pahasti häiriintyä. 
Tästä onkin tullut mukava ryhmäliikuntamuoto. Metrosta kävellään liukuportaisiin melkoista haipakkaa. Yleensä vähintään 50 ihmistä samaan aikaan. Perässä on aina joku, samoin edessä. Puolen välin jälkeen voi tulla hinku hiukan hidastaa. Jos hidastat, tiedät, että hidastat myös takana kulkevan vauhtia. Niinpä joko toivot, että edellä oleva hieman hyytyy, joka tosin hidastaa omaakin vauhtiasi, tai sitten puret hammasta yhteen ja toivot jaksavasi havujaperkeleellä ylös asti.
Tänään ehdin bussiin jo puoltaminuuttia ennen ja jaksoin peesissä ylös asti. Pysähdy tässä sitten haistelemaan kukkia ja tartu hetkeen.


sunnuntaina, helmikuuta 05, 2012

Kestokyky koetuksella

Koska asiat liittyvät toisiinsa ja omatkin ajatukset muotoutuvat ajan kanssa. Jatkan vielä. Vaaleista. Yhteiskunnasta. Ihmisistä. On nimittäin vaikeuksia. Oman suvaitsevaisuuden kanssa.Vesi ei meinaa valua hanhen selästä. Tuntuu, että se on tervaa ja pelkään, että se tarttuu.
Nämä vaalit ovat tehneet omalle ajatusmaailmalleni hyvää. Myös ikä on tainnut hioa suurinta terää ehdottomuudesta mutta ei silti arvoista. Vaikka nyt on helpompi ymmärtää ja hyväksyä, toisaalta on entistä vaikeampi sulattaa.
Meille ihmisille annetaan paljon sellaista mihin itse emme voi vaikuttaa. Meiltä otetaan myös pois tai jaetaan hyvinkin epätasa-arvoisesti. Se ei ole reilua, eikä millään tavalla oikeudenmukaista. Sivusta on saanut useinkin seurata kun on annettu, enemmän mitä on jaksettu kantaa.
Huomaan, että minun on todella vaikea kestää sitä, että me ns. sivistyneet ihmiset, jotka puhumme oikeudenmukaisuuden puolesta, otamme ja nostamme esiin toisen ihmisen seksuaalisen suuntauneisuuden. Mitä hemmettiä se meille kuuluu?
Ja jos jeesustelu linjalle lähdetään, niin kuin sadoissa yleisönosastonkirjoituksissa on lähdetty, niin kyllä me olemme saaneet poliittisen historiamme aikana useammin kuin kerran hävetä heteroedustajiemme toilailuja. Ulkoministerejä myöden.
Tai nyt itkeään sitä, että kun Venäjäkään ei hyväksyisi.. Saanen huomauttaa Venällä on hieman isompia ongelmia itsellään . Annammeko maan, jossa vauvoja jätetään laatikoihin ja jossa vapaaseen valintaan ei ole mahdollisuutta, vaikuttaa oman maamme valintoihin? Eikö pikemminkin pitäisi ajatella, mitä me ajattelemme, eikä kiinnittää niin paljon ulkokultaisesti huomiota siihen, mitä meistä ajatellaan? Jos meistä edes ajatellaan.
Presidentti on Suomen edustaja. Totta. Enkä minä häpeäisi, jos meitä edustaisi 6. joulukuusta rauhan puolesta puhuva ihminen. Enkä usko, että sotaveteraanit tuntevat itsensä häväistyksi, jos meillä on siviilipalveluksen suorittanut presidentti. Eivätkö he ole juuri niitä, jotka ovat menettäneet elämänsä rauhan puolesta. Armeijan käynyttä ylipäällikköäkö tässä eniten kaivataan? Sitä, että kun sota syttyy niin sitten meillä on puikoissa mies, joka kävi monta kymmentä vuotta sitten intin. Vai olisiko sittenkin turvallisempaa, jos maamme keulakuvana olisi rauhanneuvottelija. Maamme ja eurooppalaisen tulevaisuuden kehityksen kannalta se tuntuu tärkeämmältä, kuin se että virkaa toimittaa - hetero.
Jos/kun yli puolet äänestäjistä haluaa presidentikseen Niinistön, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan. Demokratia on sitä, että meillä on mahdollisuus äänestää ja enemmistö saa päättää. Mutta sitä vastaan, että äänestetään ihmisen henkilökohtaisia ominaisuuksia vastaan, ja käytetään perusteena sitä että, "minä en hyväksy", minulla on. Sitä on vaikea sulattaa ja vielä vaikeampi ymmärtää.
Vielä niille, jotka miettivät tulevaisuudessa, että "Mitä ne muut miettivät, jos meillä on erilainen presidentti?"(<--linkki) Vastaa todella hyvin tuohon kysymykseen. Piste.

ps. Voiko yksi ihminen vaikuttaa?   (linkki)


perjantaina, helmikuuta 03, 2012

Tahkon piipahdus ja aamuherätyksiä

Viime viikonloppuna pääsin nauttimaan taas todellisesta laatuseurasta. Perinteinen Tahkon piipahdus keräsi taas touhukkaan porukan kokoon.Vaikka reissun päälle lähteminen on näin keskellä talvella hieman tahmaista pimeän vaikuttaessa energiatasoon, jo pelkän bussin nähdessään virkistyy. Ja riehaantuu. Sillä jaksaakin taas pitkään. Eikä tullut edes riitaa politiikasta, vaikka niitä saman henkisiä ei muka löytynytkään kuin muutama. Yksi suurimmista iloista on kuitenkin aina ollut mökkikokoonpanomme. Kyllä se Chisukin jäi toiseksi kun saksalaisteemamme räväytti parketille. Ihania naisia, hauskoja, luovia, räväköitä, persoonia, kauniita ja rohkeita, hivenen hulluja...Kiitos ladies, arvostan.
Muuten tällä viikolla kello on soinut 5.30 ja se on kuulkaa aikaisin. Iltapäivällä on väsyttänyt ja parina iltana olen vakavasti miettinyt nukkumaan menoa kahdeksalta. Ensimmäinen yritys päätyi siihen, että otin käteeni Paul Austerin Sunset Parkin ja luin sen siltä istumalta. Toinen yritys päätyi siemenluettelon selaamiseen ja sen tosiasian ymmärtämiseen, että chilien ja orvokkien siemenet pitäisi jo laittaa itämään. Kiirehän tässä taas tulee kevääseen.
Eikä yön pituutta ole ainakaan lisännyt, että Super-Sankari Topi on ollut ottamassa oman tilansa - ja tuonut tapansa - viikkoon. Todella sympaattinen ja hauska kaveri. Ihailtavaa myös miten niin pienellä koiralla pystyy olemaan niin suuri ego. Nyt on sitten sekin nähty, että lenkille lähteäkseen koira pitää kantaa ulos.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...