perjantaina, marraskuuta 30, 2012

Lunta tupaan

Tänään tuli esiin taas konkreettinen esimerkki ihmisen viitseliäisyydestä. Katsoin ällistyneenä työpaikalla, kun näytti siltä aivan kun ikkunoiden välissä oli lunta. No olihan siellä. Useamman ikkunan välissä. Kun hetkisen pinnistelin niin muistin nähneeni hieman yli kuukausi sitten, kun joku tuuletti. Tuulettamisen jälkeen ikkunat oli laitettu kiinni. Tai ainakin ulommaiset. Sisemmätkin kyllä mutta ei kovin viitseliäästi, joten nytpä niitä ikkunoita oli sitten mukava aukoa ja sulkea raikkaan talvi-ilman virratessa...tai pikemminkin..puskiessa sisälle toimistoon. Ei näin.

lauantaina, marraskuuta 24, 2012

Kuusi muistoa kesästä

Kukkia. Niitä kuvasin kesällä.

Pitkästä aikaa pääsin pelaamaan tennistä.

Yksi kesäiloista oli eteisen edistyminen.

Porin jazzeista jäi myös iloinen kesämuisto.

Ja kesävieraat ovat aina tervetulleita!
Yksi kesän isoimmista jutuista oli katon maalaus. Huh huh.
Nämä kuvat siis vastauksena Tiinan haasteeseen, jakaa kuusi kesämuistoa kuvallisena. Yllättävän paljon sitä ehtii varastoimaan muistilokeroihinsa. Kuvia selatessa yllättyy "ai oliko tämä jo kesäkuussa?" tai "oho, tämäkin tapahtui viime kesänä." Parasta tietysti on, että huomaa mukavia kesämuistoja olevan. Ehkä sen kunniaksi vielä yksi kesämuisto joka minulla liittyy siihen, että viime kesänä oli kerrankin hieman enemmän aikaa vetää happea ja olla rauhassa.




tiistaina, marraskuuta 20, 2012

Viherpeukalo hunningolla

Reetalta Pellonperältä tuli tunnustus - kiitos! Ja sen alla mahdollisuus osallistua toiseen haasteeseen, minkä kysymys kuului: "Mitä kasvihankintoja aiot tehdä ensi vuonna, kerro yksi tai vaikka sata!" 
Kröhöm. Kulunut vuosi ei ole ollut itselleni mikään hortonominen menestystarina. Valitettavasti. Pihanhoidollisesti se on sujunut ensimmäistä vuotta huonommin.. Taisi olla aloittelijan tuuria kun kasvimaalla perunat ja tillit kukoistivat melko mukavasti. Tämän vuotisten lavakaulusten kanssa on puolestaan olivat todella niin ja näin. Olo on hieman lannistunut. Toivon, että laskusuhdanne on kausittaista. Kriikunapuutkin antavat satoa vain joka toinen vuosi. Ehkä ensi keväänä on taas minunkin vuoroni
Sen verran optimistinen kuitenkin olen, että ensi vuodeksi olen varannut kaupungilta viljelypalstan. Sinne voi sielunsa kyllyydestä istuttaa sitten juuresta poikineen. Ehkä perehdyn hieman paremmin vielä taimien esikasvatukseen. 
Hankinnoista en tiedä. Kirsikkapuuta kaipaan, ehkä myös punaista herukkaa. Kevääksi kukkia ja syksyksi satoa. "Tee se itse"-puutarhani pääsi jonkinlaiseen alkuun tänä vuonna, mutta nyt jo valmiiksi epäilyttää, että mitkäköhän kasvit sieltä ensi keväänä nousevat. Jos mitkään. 
Suunta on siis ensi keväänä vain ylöspäin, vaikka muistelen kyllä kitkeneeni yhden jos toisenkin tunnin vuohenputkea pihalta tänäkin vuonna. 

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2012

Tänään ilahduin

Tänään mina ilahdutti:
villasukat, lasten kuvat jääkaapin ovessa, hoitokoira J joka käpertyi viereen päiväunille, ystävän soitto ja puhelimessa nauraminen, ajatus ja ymmärrys siitä, että on ihmisiä jotka haluavat auttaa toisia ja saavat siitä iloa itsekin, sunnuntaihesari ja kirjoittaminen.

torstaina, marraskuuta 15, 2012

Kummalllinen uni


Kummallinen uni

Hattukaupassa
sahaa soittava tyttö.
Avoin ovi ihmiseen. 
Muodot suoraan sydämestä.
Käsintehty kaupunginosa.
Lasten väriliiduilla piirretty.
Hattarakoneessa
sylin täydeltä metsän rauhaa.


nh

maanantaina, marraskuuta 12, 2012

Lempiasiat piileksivät

Mustikkasmoothien Rouva G tarjosi miellyttävän haasteen kertoa omista lempiasioista. Luulin vain alkavani naputtaa näppäimistöä huumaavaa vauhtia mutta toisin kävi. Ajatus alkoikin harhailla. "Mikä ilahduttaa, mikä on kivaa, mikä on tärkeää..." Kun ajattelee liian monimutkaista, pitää stopata ja keskittyää yksinkertaisempaan. Sekään ei tehonnut. Kirjoitin ruudulle jo villasukat ja ketun juoksun aamulla tien yli mutta eteenpäin en päässyt. Onpa kummallista. Lempiasioistahan sitä nyt aina kirjoittaa koko bittiavaruuden täydeltä. Aiheeseen voi toki vielä palata myöhemminkin, ellen sitten ole hukannut lempiasioitani jonnekin. 


perjantaina, marraskuuta 09, 2012

Alkkarit tänne!

Menin uuden työpaikkani aamupalaverissa sanomaan, että "kerään tällä viikolla sitten alushousuja." Oli hiljaista. Jouduin tarkentamaan. "Uusia. Lapsille." Olisi ehkä pitänyt lisätä nuokin sanat heti siihen aloitukseen mutta uskon kuulijoiden mielenkiinnon herättämiseen heti alusta.
Lupasin vaalien aikoihin naapurustossa asuvalle tutulle, että autan häntä keräämään tarvitseville lapsille sukkia ja alkkareita. Oman kylämme avustushyllystä oli nimittäin juuri lähtenyt viimeinen pari. Se taas kolahti. Sukat ja alushousut. Siinä se kiteytyy. Meidän yhteiskuntamme. Toiset vinkuvat pleikka kolmosta ja toiset kulkevat vanhoissa sukissa.
Laitoin pienimuotoisen keräyksen pystyyn. Paino sanalla pienimuotoinen. Ilmoitin siis acebookissa ottavani vastaan uusia sukkia ja alushousuja tarvitseville lapsille. Ilmoittautumisia ei oikein tullut ja huomasin pettymyksen nousevan. Tervettä ja opettavaista. Eiväthän asiat tapahdu nappia painamalla. Tarvittavia asioita pitää vain reippaasti kerjätä ja pyytää.
Mutta eipä hätää. "Kun kaikilta kysyy, niin aina joku lähtee."; vanha ja kulunut hokemai, mikä onneksi toimi tälläkin kerralla. Alkkareita tuli. Itseasiassa pyyntö tavoitti vain neljä ihmistä mutta nyt näiden neljän ihmisen ansiota hyllyillä on nyt muutamalle pojalle ja tytölle rokkaavia dinosauruksia ja herkkiä bambeja vain odottamassa, että pääsisivät uuteen kotiin.
Kiitos.

maanantaina, marraskuuta 05, 2012

Mistä hyvä asiakaspalvelu tulee?

Ikuisuusaihe asiakaspalvelu on taas pyörinyt mielessäni. Ei vähintäänkään siitä syystä, että jouduin ostamaan lounassalaattia ihmiseltä, joka ei halunnut tervehtiä minua, ei katsonut päin eikä muutenkaan kommunikoinut. Enää en oleta, että tilanteessa olisi ollut mitään henkilökohtaista. Näin se vaan on.
Kuukausi sitten olimme Minkki P:n kanssa Lontoossa. Se oli ihanaa. Asiakaspalvelutehtävissä olevat ihmiset katsoivat silmiin, puhuivat kohteliaasti ja olivat ystävällisiä. Perussettiä. Koska viimeksi joku on ollut ystävällinen kun olet ostanut tai käyttänyt palvelua?
Tänään maailman asiakasystävällisin linja-autoyhtiö jätti yhden vuoron ajamatta. Ennen aamuseitsemää oli pysäkillä vitsit vähissä. Kaikilla. Samaan aikaan lähti myös toinen bussi Helsinkiin, hieman pidempää kautta. Jos me pysäkillä turhaan seisseet olisimme tienneet, ettei bussimme tule, olisimme voineet nousta tuohon bussiin. Mutta kukaan ei välittänyt niin paljon, että olisi miettinyt miten saadaan viesti niille ihmisille, jotka jokainen aamu sillä samalla pysäkillä seisovat. Seuraavakaan bussin kuljettaja ei tiennyt asiasta. Tuntui olevan ärsyyntynyt kyselyistä. "Pitäis varmaan soittaa ja kysyä."
Parasta oli palvelu itse toimistolla kun iltapäivällä soitin ja kysyin, että mahtaakohan huomenna tulla bussia. "Ai miten niin, kyllä siellä on tänäänkin ajettu." Kerroin, että eipä ollut ja meitä seisoi kymmenisen ihmistä aivan turhaan ja ilman mitään tietoa asiasta, mutta keskustelu oli aika hedelmätöntä, koska heidän listallaan näkyi, että kaksi autoa on lähtenyt.
Mistä tämä suomalainen asiakaspalvelu tulee?
Oman asiakaspalvelukoulutukseni sain kauppaopiston palvelutoiminnon tunneilla. Vaikka siitä on jo sata vuotta, muistan vieläkin kehoitukset tervehtiä, kysyä asiakkaalta miten voi auttaa ja kehoituksen ottaa asioista selvää, jos ei heti osannut vastata asiakkaan kysymykseen. Ei sen ihmeellisempää ole.
Asiakas ei ole aina oikeassa. Asiakas voi olla useinkin väärässä. Ei sillä ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä miten hoidat tilanteen. Voit olla itsekin väärässä mutta hyvin hoidettu reklamaatiotilanne voi tehdä asiakkaasta entistä osto- tai kävijäuskollisemman.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...