lauantaina, joulukuuta 28, 2013

Kitara - taivas ja tähdet?

Joululahjaksi tuli kitara. Oikea kitara. Kyllä, sellainen mitä soitetaan. Lahjan antaja taisi vähän naurahtaa mutistessaan, jotakin "niin musikaalisesta ihmisestä."
Yllätys se ainakin oli. En olisi ikimaailmassa arvannut, että saan joululahjaksi kitaran. Todennäköisyyttä on mielessäni vähentänyt vielä se, että kaikki tietävät minun olevan..hmm..kröhöm..musikaalisesti haasteellinen.. Laulunumeroni taisi olla koulussa kuutosta tai säälistä seiskaa, enkä myöskään ole ollut jonon alkupäässä, kun rytmitajua on jaettu.
Mutta nyt minulla on ikioma kitara millä soittaa. Ohjevihkonenkin tuli mukana. Yritin sitä pari sivua tankata. En pysynyt kärryillä.
Olin kuulemma yli parikymmentä vuotta sitten sanonut, että olisi hauska oppia soittamaan kitaraa. Tälloin minulle on varmaan vastattu ettei siitä kuitenkaan mitään tulisi, enkä osaisi soittaa koska en ole musikaalinen. Nyt sitten tämä toive oli ilmeisesti muistunut mieleen ja konkretisoitunut lahjaksi. Ongelmana vain on se, että näiden vuosien aikana se omat taidot ja vähäiset lahjat ovat hyvinkin konkretisoituneet. En ole lainkaan varma, että edes erittäin taitavan opettajan avulla saisin taiottua kitaran lisäksi ylleni taivaan ja tähdet, niin kuin Eppu Normaali aikoinaan.


sunnuntaina, joulukuuta 22, 2013

Iloa ja valoa!

Viettäkäähän ihmiset mukavia vapaapäiviä ja tehdään yhdessä ensi vuodesta entistä hienompi! <3 br="">

torstaina, joulukuuta 19, 2013

Piparilla töihin!

Viime tiistaina matkahuolto tarjosi hauskan mahdollisuuden vaihtaa pipari matkalippuun! Vähän pipariksihan homma meni siltä osin, että kampanja ylitti odotukset ja kaikki halukkaat eivät saaneet ilmaista lippua. Idea oli kuitenkin sympaattinen ja toi hauskan lisän monen työmatkalaisen arkiaamuun. Oli siinä sumplimista kun yritti päästä pipari ehjänä perille asti.
Omasta tuotoksestani ei tullut kovinkaan hehkeä(yllä). Yllättävän vaikea saada kuorrutuksesta siistiä harjoittelematta. Onneksi muutama taidokkaampi matkustaja oli nähnyt vaivaa ja tehneet hienot pipariliput vielä jouluntoivotuksineen(alla). Varmasti oli mukava aamu olla töissä myös Matkahuollon tiskin takana.

Kaikki valmista?

Joko on lahjat paketissa, koti siivottu ja viimeinen kauppalista huomiselle tehty? Huomisen jälkeenhän sitä jo hiljennytään jo juhlan odotukseen, soitellaan joululevyjä ja virittäydytään tunnelmaan. 
Kortteja kyllä tuli ostettua. Nipullinen. Osa lähti Lontoon lentokentältä postiin..osa taas jäi itselle matkamuistoksi kassiin. Edellisvuotinen joulumerkkiarkki löytyy korkkaamattomana piironginlaatikosta..mutta voihan ne sitten postittaa aina  e n s i  vuonna.
Maailma pitää aina saada valmiiksi ennen joulua. Kaikenlaista on. Töissä ja vapaalla. Kaikki samaan aikaan. Joulumarkkinoilla sentään tuli käytyä. Mukaan lähti suolakurkkua ja sieniä. Ei kovin jouluista mutta hyvää. Yritin juuri myös kuunnella joululauluja Spotifystä. Ei onnistunut - vielä.
Kaikki on siis mukavasti kesken mutta tuleehan se joulu joka tapauksessa. Olipa valmis tai ei. Kaikille mukavaa loppuvaa vuotta ja rentoa mieltä vapaa päivien odotukseen. Täällä jännitetään säilyykö The Joulunalle tänä vuonna ehjänä juhlapyhien yli.


tiistaina, joulukuuta 03, 2013

Lontoo kutsuu

Kesälomaa oli pari viikkoa. Näin joulukuun alussa se alkaa tuntua. Pää alkaa painaa. Niinnpä piti ottaa pari vapaapäivää ja edullinen majoitus Lontoosta. Tähän aikaan vuodesta pitäisi tosin päästä valoon, ei niinkään välttämättä aurinkoon mutta sillä mennään mitä on.
Lontoossa on tarjolla uusia ja vanhoja ystäviä. Vanhat ystävät on parinkymmenen vuoden takaa ja uudempien kanssa ei taida olla vielä parikaan vuotta tuttuutta täynnä.

sunnuntaina, joulukuuta 01, 2013

sunnuntaina, marraskuuta 17, 2013

Aurinkoa ja tuulta

Marraskuun pitäisi olla harmaata ja pimeää. Nyt ollaan jo yli puolen välin kuuta mutta sunnuntai oli täynnä aurinkoa. Täydellinen sää saaripatikoinnille. Ehkä "hivenen" tuulinen mutta huppu päässä siitäkin selvittiin. Reitti ei ollut aiemmin tuttu mutta kun sinnikkäästi jatkoi vain kävelyään, osui mukavalle laavulle. Tunnin patikoinnin jälkeen oli hyvä haaveilla eväistä, joita olisi voinut siellä nauttia, jos olisi etukäteen tiennyt laavulle päätyvänsä.

lauantaina, marraskuuta 16, 2013

Enemmän happea

Viime viikolla kysyttiin sekä kotona, että töissä onko kaikki hyvin? Ei tarvinnut olla kummoinenkaan Einstein, jotta pystyi päättelemään, että ilmeisesti jokin naamassa ei ollut hehkeimmillään. Minkäs teet, kasvoistahan sen näkee, kun päivät lyhenee ja illat pimenee.
Kotiuduttuani työviikon jälkeen perjantaina, otin ison lasin vettä ja lähdin Vaihto-oppilaamme kanssa tavallista pidemmälle lenkille. (Vaihto-oppilas oli muuten esillä viime viikonlopun Ilonassa ja IL:n netti-TV:ssä. ) Näinkin nuorta ihmistä ei voi väsyttää muu kuin liika istuminen ja hapen puute. Vettä tarvitsee aina.
Lisätäkseni happea viikonloppuun ajelin aivan vieraan ihmisen luokse ratsastamaan. Matkalla mietin, kuinka hienoa on, että elämässä voi kommunikoida täysin vieraiden ihmisten kanssa ja lapsena opittu taito kantaa vielä aikuisenakin. Eikä parempaa ulkoilua olisi voinut toivonut. Aurinko paistoi, reitti sivusi järvenrantaa ja taivas oli kirkkaan sininen.
Vaihto-oppilas ja groopie IL Ilona.
Seuraava kerta sovittiin jo ensi lauantaiksi.

torstaina, lokakuuta 17, 2013

Tanssia, tanssia, tanssia!

Helsingin dance company juhlisti eilen ja edellispäivänä 40 -vuotista taivaltaan juhlagaalalla. Gaala järjestettiin Helsingin kaupunginteatterin isolla lavalla ja ilmassa oli suuren urh..taiteilijajuhlan tuntua.
Iltaan oli kerätty esityksiä ja videotervehdyksiä entisiltä taiteellisiltajohtajilta. Se oli hieno läpileikkaus. Mukana oli huumoria, haikeutta, yhteisöllisyyttä - ja ymmärrys siitä, ettei mikään jää paikoilleen. Niin kuin elämä, tanssikin on koko ajan liikkeessä.
Illan huipennus oli Jorma Uotisen koreografia teoksesta Ballet Pathique, jonka alkuperäiskokoonpano esitti höystettynä taiteellisella johtajallaan. Esitys oli huima. Jos on kova jätkä, voi pitää hamettakin.  Ensimmäisestä kertaa esitys oli ensi-illassa 24 vuotta sitten.  Välillä sai nauraa ääneen, välillä taas täytyi pidettää hengitystään pelkästä ihailusta.
Taputimme seisaaltaamme. Hakkasin käsiäni niin, etten enää jaksanut. Tanssiessa ihminen antaa oman kehonsa kommunikoinnin välineeksi. Se on hyvin paljasta mutta antoisaa. Ilta hymyilytti vielä pitkään ja muistutti kuinka tanssienkin huippuammattilaiset pystyvät välittämään asioita toisille ihmisille. Lisää tätä! 

keskiviikkona, lokakuuta 16, 2013

Viesti parinkymmenen vuoden takaa

Sain tänään facebook-viestin, jossa nuori kaunotar kysyi, mitä tuumisin, jos hän tulisi käymään Suomessa. On parhaillaan Pariisissa mutta alunperin polkumme ovat kohdanneet ison meren tuolla puolen, amerikan itärannikolla.  Ilahduin ehdotuksesta ja laitoin vastaukseeni vielä pari huutomerkkiä innostukseni tueksi vaikka yleisesti olen sitä mieltä, että yksikin riittää.
Olemme viimeksi nähneet parikymmentävuotta sitten. Silloin tyttönen on loogisesti kasvanut nuoreksi naiseksi. Minä tietenkään en ole muuttunut yhtään. Kannatti herätä tänäänkin.

maanantaina, lokakuuta 07, 2013

Törmäillään

Viikonloppu sujahti kotikonnuilla Loimaalla. Täsmäiskulla tuli nähtyä niin kummityttöä, isoäitiä kuin äitiäkin. Bonuksena eno antoi kauneusvoiteen vanhenevalle ja energiaa tarvitsevalle iholle, mistä tulikin mieleen, että kyllä perhe on paras.
Isäpuoli-norppa oli hankkinut huonekalujen kuninkaan. Biljardipöydän. Kun 40-vuotiaana pelaa äitiään vastaan 8-palloa, tulee helposti epätodellinen olo. Sen jälkeen kirkastuu ajatus, että "tällainen pitäisi saada kotiinkin." Nykyisellä tv-tarjonnalla tuohan on jo kehittävää tekemistä.
Isoäiti-norppa tuntui olevan hyvässä vedossa vaikka ikää jo onkin ja näkö haastaa. Koekäytössä oli uusi äänikirjojen kuuntelulaite. Loistava vehje. Lyhyessä ajassa kirjoja on ilmeisesti mennyt lähemmäs kolmeakymmentä ja kiitosta tuli muun muassa valikoiman laajuudesta. Ville Virtasen uusin oli kuulemma vähän tylsä, Sofi Oksasen uusinkaan ei sykähdyttänyt, vaikka kyllä kuuntelijalle oli selvinnyt, että saksalaiset ne kyyhkyt söivät mutta Kalle Isokallion Aunen ketjureaktio oli ihan viihdyttävä. Ihmiselle, joka on lukenut paljon, eikä pysty enää seuraamaan televisiota, tällainen palvelu vaikuttaa elämänlaatuun. Kerrankin kysyntä ja tarjonta kohtasi.
Lähtiessäni isoäidiltä huikkasin, että "Nähdään!" Johon isoäiti huikkasi takaisin, että "..ja jos ei nähdä, niin törmäillään!"

Daisy-soitin ja julkaisut 

Näkemistä auttavat apuvälineet täällä

Lisätietoa näköpalveluista täältä

maanantaina, syyskuuta 16, 2013

Huomiota ja vastine

Sain viime viikolla kyseenalaisen kunnian tulla mainituksi nimeltä paikallislehden tekstiviestipalstalla. Kyse oli tietysti kunnallisesta päätöksenteosta. Kahta muuta ja minua syytettiin takin käännöstä. Vihjaisu oli sen verran epäselvä, etten tänäkään päivänä ole aivan varma mitä viestittäjä tarkoitti, eikä kuulemma kaikki muutkaan lautakunnan jäsenet mutta kirjoitin aiheesta lyhyen vastineen, jonka ystävällisesti lehtemme myös julkaisi. Kyse oli siis lautakuntaäänestyksestä ja julkisen liikenteen järjestämisestä.
Tyhjästä on paha nyhjästä. Kunnat ympäri Suomea ovat siinä tilanteessa, että rahaa ei ole, ja jos on, niin sekin on velaksi otettua. Siinä tilanteessa ei paljon alennuksiksi muututa. Yhtä hauskaa oli olla päättämässä oman työmatkalipun hinnan korottamisesta - minkäs teet - parempi sekin kuin, että ensi vuonna tilanne on vielä huonompi.
Vastoin perisuomalaisia tapoja sain myös palautetta, tosin vain parilta ihmiseltä, mutta kun odottaa haukkuja, on kaksin verran iloisempi myönteisestä palautteesta. Mistä tulikin mieleeni, että hyvänen aika, antakaa positiivista palautetta niin kotona kuin töissä tai koulussa tai harrastuksissa - se tulee varmasti kymmenkertaisena takaisin.

torstaina, syyskuuta 05, 2013

Teatteri tekee syksyn - Eila, Rampe ja Suolaparta

Syksyn alkaessa koen usein kulttuurinnälkää. Mitä vähemmän valoa ja huonompi ilma, sitä mukavampaa istuutua pehmeälle tuolille lämpimään saliin nauttimaan kulloisistakin lavalle nousevista maisemista.
Eilen ei vielä keleissä ollut moittimista mutta pääsin katsomaan Helsingin Kaupunginteatteriin komediaa; Eila, Rampe ja Suolaparta. Olin utelias. Ensinnäkin en ole käynyt Arena-lavan esityksissä vielä ja komedia on aina vaikea laji.
Sinikka Nopolan tekstit ovat minulle etäisesti tuttuja. Tiesin, että manse-tyyppisellä huumorilla mennään ja meininki on  maanläheistä ja ehkäpä arkista ilottelua.
Esitys oli kyllä hauska ja nauratti useasti ihan ääneen. Luulenpa, että siitä tulee pikkujoulujen aikaan monelle ykkösvaihtoehto. Juonessa ja asetelmassa ei ole mitään liian monimutkaista tai kikkailevaa, pikemminkin katsojan on lupa rauhassa nauttia sympaattisten hahmojen hässäköinnistä. Parituntinen vilahtaa ohi nopeasti, ja sen aikana saa nauraa niin itselleen kuin lavan tapahtumillekin. Heidi Herala tekee roolinsa Eilana vahvan ammattilaisen osaamisella, eikä Pertti Koivula jää toiseksi. Kumpaakin seuraa mielellään.

Nopolan teksti ei päästä meitä suomalaisia vähällä. Lavan hahmoista voi löytää itseään, vanhempiaan tai vaikka naapurin hienompaa rouvaa. Pääasia kuitenkin, etteivät kulissit romahda.
Ennen teatteria kävimme syömässä viereisessä Cafe Talossa. Paikka näyttää ennemminkin baarilta kuin ravintolalta mutta ruoka oli jopa yllättävän hyvää. Vegeburgeri oli maustettu ja tarjoiltiin tulisen majoneesin kera ja ystäväni syömä lohipastrami wardolfinsalaatin kera maistui kuulemma myös. Pisteet myös siitä, että kummatkin annokset oli asteltu astetta perusmättöä paremmin. Tulee varmasti testattua toistekin.Kaiken kaikkiaan tunnelma oli esityksen jälkeen virkistynyt. Sehän se teatterissa onkin hienoa.  Ei siitä menemisestä kannata "tehräny niin suurta numeroo".

sunnuntaina, syyskuuta 01, 2013

Sain ohjeet

"Kippari pidä ruori suunnassa
Yöllä tähtien suuntaan
Päivällä auringosta poispäin
Pilvisellä mielen muutoksissa
Aina valmistautuen muutoksiin
tuulien muuttuessa "

Kiitos Kauko, yritän tämän mukaan navigoida parhaan kykyni mukaan. Ehkä taito karttuu ajan myötä. 

lauantaina, elokuuta 31, 2013

Karvaton koiran

Kävin nypityttämässä vaihto-oppilaamme pari päivää sitten. Koska en ole aiemmin ollut tämän rodun "omistaja" niin minulla ei ole aavistuskaan miten koiraa "nypitään". Harjannut olen, joskus pessytkin mutta kaikki rodut, jotka olen tavannut, on jäänyt nyppimättä.
Paikka missä kävin oli ystävälliset ja selkeästi koirasuuntautuneet työntekijät. Jäin istumaan ja seuraamaan operaatiota. Nopeasti se käy, kun sen osaa. Vaihto-oppilas ei ollut moksiskaan. Huomasi kuulemma, että yksilö oli asunut ensimmäset vuotensa kasvattajalla. Ne koirat tottuvat pienestä asti nyppimiseen, puunaamiseen ja muuhun hoitamiseen, kun taas yksilö, joka kerran vuodessa pakotetaan siistittäväksi -venkoilee minkä kerkee ja hyvässä lykyssä hädissään vielä puree. Ei ole yksi, eikä kaksi koiraa, jotka viedään trimmattavaksi kuonokopan kanssa. Ihmiset tuovat koiriaan siistittäväksi myös uskomattomassa kunnossa. On todella suloisia rotuja, joiden turkkia pitäisi jatkuvasti hoitaa ja harjata - mutta omistaja ei viitsi - niin sitten trimmattavaksi tuodaan joka kerta takku kasa, jonka kanssa ei voida muuta kuin leikata turkki pois. Meillä valitetaan, että Suomi on holhousyhteiskunta, ja että kaikkea valvotaan mutta jos ihmiset eivät edes hoida eläimiään, niin tuntuu toisinaan, että sitä valvontaa pitäisi lisätä - ei vähäntää.

keskiviikkona, elokuuta 28, 2013

Seinien lehmät

Poikkean usein Turku-Hämeenlinna tieltä pienemmälle tielle, joka vie Somerolle. Tämän tien varressa sijaitsee suuri navetta- tai muu maatilarakennus, jonka seinässä on tanssivia lehmiä. Aina nämä lehmät nähdessäni minua hymyilyttää ja mietin, kukakohan nuo lehmät on tehnyt ja miten ajatus niistä on syntynyt? Hyvä kuitenkin, että on.

maanantaina, elokuuta 26, 2013

Kansien väliin valmista

Kirjoituspiirillä, johon olen täällä "uudella paikkakunnalla" päässyt osallistumaan, on keskiviikkona  kirjoituskokoelmamme julkaisutilaisuus. Kirjoituskokoelma on syntynyt yhteisen puurtamisen tuloksena. Olemme joka toinen maanantai kokoontuneet kirjaston ryhmätilaan lukemaan kirjoituksiamme ja kommentoimaan toisten. Välillä aiheet ovat olleet annettuja, useinmiten tapaamisiin on tultu niiden kirjoitusten kanssa, mitä on syntynyt. Nämä tapaamiset ovat olleet innostavia ja opettavaisia mutta paljon niihin on liittynyt omalta kohdaltani vain pelkästään läsnäoloa. Aktiivista läsnäoloa.
Ylihuomenna järjestämme tilaisuuden, jossa luemme tekstejämme ja toivottavasti saamme myös muutaman kokoelmakirjasen eteenpäin maailmalle muidenkin luettavaksi. Tuntuu erikoiselta. Jotain konkreettista on syntynyt ja kirjan voi joku halutessaan lainata vaikka kirjastosta.
Huomisessa paikallislehdessämme on arvostelu. Olen utelias toimittajan tekstin suhteen. Häneltä sain myös hyvän runon aiheen; Kiukkuinen laama. (anteeksi, mutta käytöksesi oli epäkohteliasta)

Nettilakossa

Aloitin tänään ma-pe kestävän työajan ulkopuolisen internetlakon. Tänään lakko kesti muutaman tunnin. Hyvä puoli nettilakossa on, että teki heti mieli tulla kirjoittaman blogiin. Hankalaa kun blogikin sijaitsee internetissä. Mutta koska kirjoittaminen tuottaa iloa ja on hyötytekemistä, niin rajasin tämän muun lakon ulkopuolelle.
TV-lakko pitää vielä. En ole lakossa siksi, että koko elämä menisi netissä tai tv:tä tuijottaessa mutta aina tekee hyvää rikkoa rutiinejaan ja miettiä mitä asioita tulee tehtyä automaattisesti. Sitä paitsi, tv:tä katsoessa alkaa usein keittää. Jos ei harmita jonkun puhetyyli, niin sitten mainoksissa on jotain vikaa. Pitämällä toosan kiinni ei tarvitse nostattaa verenpainettaan turhasta.

perjantaina, elokuuta 23, 2013

Lounaalla

Kävin entisen työkaverin kanssa lounaalla. Aika hujahti ja oli pakko vielä ottaa kahvi, vaikka sitä kyllä toimiston pannusta olisi varmaan saanut ihan ilmaiseksikin. Keskusteluaiheiden suppeudesta ei voi meitä syyttää. Aloitimme tietysti suoraan asiasta. Siitä missä elämässä on järkeä ja mikä on toisarvoista. Sen jälkeen oli hyvä laventaa aiheita Huvilatelttaan ja ANTHONY JOSEPH & THE SPASM BANDiin, siirtomaavallankumouksiin, mummojen tapaan säilöä rahaa lipastonlaatikkoon ja venäläisiin kirjallisuuden hahmoihin.
Erotessamme totesimme, ettei tässä nyt oikein ehtinyt edes kuulumisia vaihtamaan. Lounaan jälkeen tuli vielä tekstari: "Saahi, oli sen Iranin feikkikunkun nimi." Lukusuositukseksi tuli kirjattua Kuningas Leopoldin elämänkerta. Taisi olla aikamoinen sisäinen sankari tuo Leopold:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuningas_Leopoldin_haamu

maanantaina, elokuuta 12, 2013

Se arki

Iloa ja aurinkoa oli. Nyt sataa vettä. Ihan hyvä sekin.
Huomenna töihin. Parempi laittaa päälle jotain sellaista minkä kangas vähän venyy. Siitä se sitten taas lähtee. Ainakin jos muistaa työkoneensa salasanan. Tällä hetkellä en muista.

perjantaina, elokuuta 02, 2013

Vähän iloa ja aurinkoa, kiitos!

Äitikin sanoi lähtiessä, ettei lomalla tarvitse olla niin vakava. Ei olla.

lauantaina, heinäkuuta 27, 2013

perjantaina, heinäkuuta 26, 2013

Kukkia kuvia on hyvä olla aina

Olen huolissani. Kuvavarasstoni täyttyvät kukka- tai koirakuvista. Missä ovat Ihmiset? No. Luonto tekee Ihmisellekin hyvää ja jaksain vain kerta kerran jälkeen ällistyä väreistä, muodoista, kasvun ihmeestä ja siitä lempeästä tunnelmasta, joka kasvien kanssa puuhastellessa vallitsee. En minä tiedä, mitä näillä kaikilla kukkakuvilla teen. Tuskin mitään. Kuvata vain täytyy. Katsoa linssin läpi. Nähdä ja taltioida. 
Dahlia jaksaa kukkia runsaana.

Krassin kukat kelpaavat myös syötäväksi!

Tähkäpää vasta alkutaipaleella.

Sinipiikkiputki on mehiläisten suosikki.

keskiviikkona, heinäkuuta 24, 2013

Toimistokoiria

Meillä on toimistolla koiria. Monikossa. On venhäterrieriä, borderterrieriä, espanjanvesikoiraa, kultaistanoutajaa ja novascotiannoutajaa. Löytyy eriroutuisia, eri-ikäisiä ja eri sukupuolta.
Miten töissä voi olla koiria? No siten, että koirat ovat sen luonteisia, että ne voivat olla yhteisissä tiloissa keskellä työpäivää. Se vaatii myös sen ettei toimistossa ole allergikkoja ja sen että paikan kulttuuri ei ole tiukkapipoinen.
Koiran ottaminen toimistolle voi olla omistajalle, sekä koiralle, iso arjen helpotus. En tiedä miten meidän vaihto-oppilaallemme olisi käynyt, jos en voisi välillä ottaa sitä mukaan töihin. Pari päivää kotona viikosta koira pärjää vallan mainiosti mutta en osaisi ajatella, että pitäisin sosiaalista yksilöä, joka ikinen päivä kotona tyhjässä talossa odottamassa, että ihminen palaa kotiin.
Eläimen läsnäolo tuntuu vaikuttavan myös ympäristöön. Pienellä tassuttele voi kummasti nostaa ilmapiiriä, ja joskus huomaan, että koiraa tullaan silittämään, koska ollaan väsyneitä ja halutaan pitää pieni tauko. Eläimen kanssa ei tarvitse keskustella, silittely riittää.
Asiakkaita koirat ovat tuntuneet myös ilahduttavan, tosin ne harvoin ovat asiakastiloissa mutta lasineukkarin takana ohimennen häntää heiluttava tarkastaja on saanut ihastuneita huudahduksia aikaan. 
Ylhäällä kuvassa oleva Nala on uusimpia tulokkaita. Epäilen kyllä, ettei Nalakaan saa kauaa noista koiranpäivistä nauttia. Neiti kasvaa vauhdilla ja päiväunipaikaksi tullaan tarjoamaan lattiaa. Kolleegan työpöydän ohi ei kuitenkaan voinut kävellä ohi hymyilemättä. 



tiistaina, heinäkuuta 23, 2013

Melkein verta luovuttamassa

Olimme verenluovutuksessa. Tänään. Kolme henkeä. Yksi luovutti, kaksi muuta söi jäätelöt. Yhdellä oli liian alhainen hemoglobiini. Toiselle tuli taas karenssi Kroatiasta. Hyvän tekeminen tulee päivä päivältä vaikeammaksi. Yritä tässä sitten olla parempi ihminen kun lähetetään kotiin kolmeksi kuukaudeksi nostamaan hemoglobiinia. Enkä muuten ymmärrä, miksi siitä pitää saada kolmen kuukauden pakollinen tauko, jos hemoglobiini ei ihan yllä raja-arvon yläpuolelle. Eikö kuukausi riittäisi?
No parempi kai, että yksi luovutti, kun ei yhtään.
Jos et ole koskaan käynyt luovuttamassa verta, niin suosittelen käymään. Se on paljon pienempi ja nopeampi toimenpide kuin mitä luulisi. Henkilökunta on ystävällistä ja ammattitaitoista.
Kesällä verta tarvitaan paljon. Onnettomuuksia sattuu, eikä pitkäaikaissairaidenkaan tarve katoa loma-ajaksi. Verenluovutuksessa ei itse tarvi tehdä mitään. Riittää kun menee paikalle. Ei, se ei satu. Eikä veren antaminen tunnu. Helppo tapa olla hyödyksi ja avuksi sellaiselle, joka sitä todellakin kipeästi tarvii.
Olen maininnut tästä aiemminkin mutta verta kannattaa käydä luovuttamassa porukalla. Samalla käynnillä tulee hoidettua sosiaalisia suhteita ja lähdettyäkin tulee helpommin, kun joku muistaa, että "viime kerrasta alkaa olla jo kolme kuukautta". Ystäviään voi toki, ja kannattaakin, nähdä muissakin merkeissä mutta ei tämä ole ollenkaan niitä huonoimpia vaihtoehtoja.
Iloinen luovuttaja.
Iloiset kesäystävät.

maanantaina, heinäkuuta 22, 2013

Piipahdus Porissa

Mitä enemmän vuosia tulee, sitä enemmän arvostan perinteitä - siis niitä hauskoja ja mukavia perinteitä. Tänä vuonna tuli kutsu jo toisen kerran Poriin majoitukseen ihmisten kanssa, jotka tapasin ensimmäistä kertaa viime vuonna päivää ennen Poria, ja jälleen näkeminen tuntui jo perinteeltä.
Pori tarjosi vettä, aurinkoa ja musiikkia. Yllätyksekseni kuulin monen tutun olleen siellä työasioissa jo viikon alusta. Näyttivät vähän väsyneiltä. Ilmeisesti Suomi-Areena vie veronsa. Vähän kuin juhannus..
Yhdeksän aikuista kimppakämpässä toimi loistavasti. Kun arjen keskellä muuten tuntuu näkevän niin vähän ihmisiä niin sitten tällaisina "juhlaviikonloppuina" sitä nauttii puheensorinasta, naurusta ja yhdessäolosta. Eikä haitannut yhtään vaikka porukassa oli myös pari uutta tuttavuutta - ja kielikin vaihtui lennossa tarvittaessa englanniksi.
Viikonlopun jännittävin hetki koettiin kuin huomasin hukanneeni käsilaukkuni. Kyllä. Laukussa oli luonnollisesti sekä puhelin, että kukkaroni. Ei naurattanut. Olisi tehnyt mieli kajauttaa itseään puhelinluettelolla päähän. Tiesin vielä tasan tarkkaan mihin laukkuni jäi ja millä hetkellä mutta rynnistäessäni takaisin penkeillemme, oli laukkuni jo tipotiessään.
Olimme tullessamme festarialuueelle jo piipahtaneet ns. festivaaliteltassa, joten päätin käydä kysymässä minne mahdolliset löytötavarat toimitettaisiin. Pöydällä olikin printattuna iso kasa lappusia, mihin oli painettuna Satakunnan löytötavaratoimiston puhelinnumero. Onneksi älysin vielä erikseen tiedustella, että olisiko sattunut näkymään laukkuani. Nuorisolle myös kiitos, koska kahdesta paikalla olleesta asiakaspalveluhenkilöstä juuri nuorempi tuntui olevan hereillä. Hän pyysi vanhempaa henkilöä katsomaan, josko heidän löytölaatikostaan löytyisi kassini. Ikä liikkui etanan innolla ja vauhdilla. Penkominen kesti mutta ilokseni - sieltä se löytyi! Ystävälliset vieruskaverimme penkeiltä olivat ottaaneet laukkuni ilmeisesti nopeasti talteen ja tuoneet löytötavaratoimistoon. Valitettavasti eivät jättäneet puhelinnumeroaan, olisin mielelläni kiittänyt heitä. Mutta huh huh ja puuh - kyllä hetken jo kirpaisi.



tiistaina, heinäkuuta 16, 2013

Kadonnut borderterrieri

LÖYTYNYT - KOIRA ON JÄLLEEN OMISTAJALLAAN! (PÄIVITYS 22.30)

Tänään tiistaina klo 18.00 omistaja on kommentoinut ettei koiraa ole vielä löydetty, joten:



KADONNUT 13.7. pihasta Riihimäki/Hausjärvi, Erkyläntie, Suonummenmäki n. klo 17! Borderterrieri narttu, jolla kaulassa musta puolikuristava nahkapanta. Tulee ihmisen luokse ja on ystävällinen eikä ole arka. Rähisee vieraille koirille. Epäilynä, että joku on houkutellut koiran pihasta viereiselle pururadalle. Ei ole riistaverinen, eikä jahtaa lintuja eikä rusakoita.

Koira ei karkaile! Ei ole kolmeen vuoteen jahdannut edes pihassa pyöriviä fasaaneita. Se rakastaa autoajelua ja hyppää mielellään auton kyytiin, jos oven aukaisee.

Tottelee terrierimäiseen tapaansa päivän fiiliksellä joko hitaasti tai vauhdilla, mutta karkuun ei lähde TÄÄLLÄ=tänne käskyä. Makupalasta tekee vaikka mitä temppuja.

Havainnoista voi viestiä FB tai puhelimitse 0407585755
Tai Onnentassuun 0503384698

Saa jakaa!

Käyttäjältä: Sari Laaksonen

perjantaina, heinäkuuta 12, 2013

Normaali on hyvä

Ilmaa haistellessa tuntuu, kuin tuulen mukana olisi nousemassa "normaali voi ollakin ihan hyväksi"-trendi. Muutama ulkonäkö/fitness/terveys-bloggaaja on jo kirjoittanut siitä, miten koko elämän ei pidäkään pyöriä ruokakuurien ympärillä ja miten pelkkien taulukkojen tuijottaminen voikin olla ahdistavaa ja elämänlaatua heikentävää. Kahdeksan eri jauhosekoitssmoothien sijaan voikin aamulla syödä puuroa ja ehdottoman "ei voita-eikä sokeria-eikä hiilareita-eikä vaaleita jauhoja-eikä ainakaan kahvia" -kuurin sijaan voi tavallista perusruokaa kuulemma syödä kohtuullisesti - ja ihminen saattaa silti voida hyvin ja olla: terve.
Olenkin joskus ihmetellyt, että jos lopettaa leivän syömisen ja laihtuu kahdeksan kiloa, niin kuinka paljon sitä leipää oikein syö? Tai että tarvitaanko siihen sykemittaria, että ymmärtää kuntonsa nousevan, jos liikumattomuuden sijaan aloittaa säännöllisen ja kohtuullisen liikkumisen.
Muutokset terveellisempään suuntaan ovat aina kaikille hyväksi ja superpisteet kaikille, jotka hoitavat itseään ja terveyttään. Aina se vain tarvitse uusinta häkkyräväkkyrää tai maailmalla paljon suosiota saanutta litkuvalmistetta vaan olo voi parantua jo kävelemällä enemmän ja juomalla vettä.

Ajatukset suuntautuvat Portugaliin

Kesäloma-ajatukset suuntaavat kohti Portugalia ja Lissabonia. Olen pitkään jo halunnut käydä siellä mutta ajatus ei ole koskaan konkretisoitunut toiminnaksi. Nyt lennot on varattu, majoitukset buukattu ja jopa pieni opaskirja lainattu työkaverilta. En ole koskaan tainnut olla näin ajoissa. No, loma on tänä vuonna lyhyt, joten se on pakko käyttää johonkin muuhun kuin kotinurkissa pyörimiseen, muuten syksyllä tuntuu "ettei sitä kesälomaa ollutkaan". Useamman kerran muistan kyllä ostaneeni opaskirjan lentokentältä ja vasta koneessa katsoneeni "mihin sitä sitten oikein ollaankaan menossa." Mutta nyt yritän kokeilla tuota etukäteenvalmistautumisen iloa. Jos lomassa se odotus on parasta, niin pitäisihän siihen sitten satsata. Vinkkejä Lissabonista saa vapaasi heitellä!
Suunnitelmissa on olla ensin muutamia öitä Lissabonissa, sen jälkeen viettää pari yötä Sintrassa, josta sitten siirtyä muutamaksi yöksi Cascaisiin.  Portugali taitaa olla maailman kuudenneksi puhutuin kieli, ja vaikka kuinka pinnistelen, omasta sanavarastostani ei löydy yhtään portugalinkielistä sanaa - eihän, kun löytyy yksi: Paz eli rauha. Sillä nyt ei voi kovin vikaan mennä missään.

Mutta Portugalin matkasanakirja löytyy täältä

torstaina, heinäkuuta 11, 2013

Kultainen kiuas

Eilen oli taas hankalaa. Katsoa uutisia. Vihtavuorta vyörytettiin hiitaaastiii mutta tasaisen tappavasti. En tiedä miten se saadaankin näyttämään niin ei dynaamiselta ja koti-TV:mäiseltä. Pääasia ihmisten kannalta kuitenkin, ettei mitään räjähtänyt.
Vilkaisin myös muita uutisia - ja kappas, Narvia on valmistanut kullatun kiukaan. Kyllä. Kullatun kiukaan. Oli pakko jo etsiä kuvakin siitä. Kivet eivät sentään ole kultaa, "vain" kiukaan kehykset.
Mitä saunassa, jossa on kullattu kiuas, on kiukaan ympärillä? Kullattu kiulu? Kullattu suihku? Entä pukuhuoneessa ja pihalla? Kullattu kukkaamppeli? Kullattu autotallin ovi? Kullattu postilaatikko? Kullattu koira? Hesarissa postilaatikossa on kullatut otsikot..
Suomalaisessa saunassa - kullattu kiuas. Huomaan tulleeni vanhaksi. Sitähän tämä on. Ei meinaa ymmärrys riittää. Kysyn miksi, vaikka tiedän sen olevan turhaa. Miksi naisilla on kymmeniä korkokenkiä kaapissa, miksi moottoritie on täynnä ylihintaisia metsämaastureita, miksi lasillisesta juomaa maksetaan 24 euroa terassilla, miksi...Siksi.

tiistaina, heinäkuuta 09, 2013

Huippu-urheilu ja yleisö

Tiedättekö Wimbledonin tenniskilpailun? Tuon yhden maailman arvostetuimman ja perinteikkäämmän urheilukilpailun. Naisten kaksinpelin voitti tänä vuonna Marion Bartoli. Osan tennistä seuraavan yleisön harmiksi, Bartoli ei ole missityyppiä. Tämä on aiheuttanut niin suurta huolta, että aihetta on pitänyt purkaa sosiaalisessa mediassa. Melko karkein sanakääntein.

Sosiaalisessa mediassa "kaikki kukat voivat kukkia" mutta tähän keskusteluun saatiin kommentti myös viralliselta medialta. BBC:n kommentaattorin oli pakko lohkaista Marion Bartolista, että hänen isänsä ilmeisesti kannusti tyttöä kovin pelaamaan tennistä, koska hänestä ei tullut kaunotarta.
Linkki HS BBC pahoitteli tapahtunutta.
Näitä viestejä luettuani oli hetken aikaa pöllähtänyt olo. Mikä saa ihmiset näin vihaiseksi ja arvostelemaan jonkun ulkonäköä näin ala-arvoisella tavalla? Kyse on u r h e i l u s t a. Ei ulkonäkökilpailusta. Tosin tämän tason arvostelu ei puolla paikkaansa missään.



Koko kooste täällä: Women’s Wimbledon Champion Marion Bartoli Deemed “Undeserving Ugly Fat Slut" By Sexists Because She’s Not A Tall Skinny Blonde 

Tuli maalattua

Hyvät vai huonot uutiset ensin? No hyvät uutiset, että parikymmentä metriä aitaa sai maalia pintaansa. Huonot uutiset; ensimmäinen kerros maalia on sisämaalia.
Voi elämän kevät  - tai tässä vaiheessa kai pitäisi sanoa - kesä - tuli sitten se päivä, että osui vapaita tunteja ja tarpeeksi pitkä vedetön jakso samaan hetkeen. Pensselit sannasta ja työn touhuun. Aika hyvä tuli. Vaaleampikin harmaa olisi voinut olla mutta "eipä sitten heti näy kaikki pienet kuraläiskät  yms."
 Ensimmäinen maalipönikkä riitti juuri ja juuri yhteen kerrokseen, joten maalikauppaan ostamaan lisää. Siinä sitten kävikin ilmi, että vuosi sitten hankkimani olikin s i s ä m a a l i a.  Niille, jotka eivät ole maaleihin perehtyneet kerrottakoon, että harmillista tässä on se, että sisämaalia ei ole tarkoitettu niin koviin olosuhteisiin mitä meillä suomen ulkotalvessa on - ja on todennäköistä, että maali kuoriutuu aidasta talven jälkeen. Jei..
No. Yhdeksän litraa maalia oli jo aidassa ja useampi hikinen työtunti takana. Piti päättää, vetääkö samaa maalia toinen kerros, vai esim. ulkomaalia päälle. Soitto Tikkurilan maalilinjalle ja RTV:stä pönikkä ulkomaalia. Sävytyksen sain kaupan päälle tunarialennuksena kun kerroin heille käyneestä kämmistä. Mikään ei harmita niin paljoa kuin turha työ.

torstaina, heinäkuuta 04, 2013

Uutta virtaa

Tökkiikö? Tuntuuko kesästä huolitamatta, että jotain muutosta pitäisi saada vireeseen? Ehkäpä tämän kissan vinkki auttaisi uuteen nousuu: Linkki: Be more dog.  Crab the frisbee!

ps. linkki ei nyt nähtävästi enää toimi - kun laitoin "kissavideon" katseluita oli alle pari sataa - seuraavana päivänä oltiin menty jo oli 150 000 katsojan - ja sen jälkeen esim. suomalaisten mahdollisuus katsoa tätä filmiä oli estetty. Höh - sanon minä.

tiistaina, heinäkuuta 02, 2013

Snowden - tule meille

Mietin aamukahvia juodessani, että yläkerrassa olisi kyllä tilaa Snowdenille ja hänen perheelleen tulla vaikka vähän pidemmäksi aikaa kyläilemään. Puoli vuotta sitten tuli nelijalkainen "vaihto-oppilas" joka näyttää kotiutuneen ällistyttävänkin hyvin, niin kyllähän sitä saman katon alle menisi myös yksi maailmankarkulainenkin.
Edward Snowdenin tilanteesta ei voi olla kateellinen. Jos Yhdysvaltain presidentti on lähettänyt viestiä muille maille "ettei olisi oikein kiva, jos sille Snowdenille turvapaikan annatte", niin ei niitä tarjokkaita ole silloin pilvin pimein. Putin nyt luonnollisesti on sanonut, että heillehän aina mahtuu mutta ajatteliko Edward Snowden elää loppuelämänsä venäjällä vai haikaileeko hän
Kaikkea ei sentään jenkeiltäkään hyväksytä. Nyt ollaan pahoitettu mieli kun ovat jääneet kiinni eu-virastojen vakoilusta. Stubbkin joutui kommentoimaan, ettei kaveria ole ollut yleensä tapana vakoilla.
Kiinni on jääty ja selvityksiä pyydetään. Selitysten mentyä joten kuten läpi, maailman kauppaneuvottelut jatkuvat. Snowdenin arki vain ei enää jatku. Hän tulee aina olemaan se, joka paljasti Yhdysvaltojen nettiurkinnan laajuuden - ja maksaa siitä kovan hinnan.
Snowdenin toivottaminen tervetulleeksi omaan kotiin, osoittaa naivia pelastamisen halua. Pieni poika pulassa ja isot jahtaavat. Totta kai sitä haluaa pelastaa pienemmän pulasta. "Mutta mitä siitä sitten tulisi, jos kaikki rikkoisivat sääntöjä?" -> Olen aina inhonnut tuota perustelua. Se on täysin turha. Koska kaikki eivät tee niin, eivätkä kaikki ole samassa tilanteessa ja eikä kaikkia ihmisiä tulla laittamaan samaan tilanteeseen - niin mitä väliä tuolla kysymyksellä on. Maailma ei ole muuttunut koskaan paremmaksi sääntöjä noudattamalla - sen sijaan niiden kyseenalaistajat ovat saaneet paljonkin hyvää aikaiseksi. 

lauantaina, kesäkuuta 29, 2013

Kenkä- vai ikäkriisi

Ostin matalakantaiset kengät. Heräteostoksena. Niin kuin kesäksi. Ajattelin, että sellaiset pitää ihmisellä olla. En ole kuitenkaan ole aivan varma. Matkalla kaupasta tuli ihan kriisi - ja piti ottaa puhelu Minkki P:lle. Sieltä tuli käsky palauttaa kauppaan tai korkeintaan pitää puutarhassa. Tosin puutarhassa useinmiten pidän puukenkiä - niissäkin on korkoa ja ne toimivat myös etanakilpinä. Ohuemmilla tai pehmemämmillä pohjilla on erittäin epämiellyttävää astua etanoiden päälle. Eikä se puukengilläkään hauskaa ole.
Jäin hetkeksi oikein pohtimaan, että ovatko kaikki kenkäni tosiaan korollisia kesät-talvet. Ovat ne. Lenkkarit erikseen mutta viime talvikin meni joko korollisissa talvikengissä tai ns. piilokorkolenkkareissa.
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei pidä ostaa mitään sellaista, mitä ei usko käyttävänsä. Tämä hankinta ei taida tukea linjaa, vaikka kaupassa ajatus tuntui vielä hyvältä - tai ainakin järkevältä. En ole koskaan ollut hirmuinen
"järkikenkien" ystävä. Yleensä yhtä mukavat on löytänyt myös korolla, kunhan muoto ja koko vain on ollut itselle juuri sopiva.
Tässä sitä nyt ollaan. Matalakantaisten kenkien omistajana, joka miettii, että tästäkö se elämän alamäki nyt alkaa. Seuraavaksi postaan mukavavista kangashousuista joustovyötäröllä, käyn leikkauttamassa tukkani kätevän lyhyeksi ja ostan monikäyttöisen beigen jokasään takin.


sunnuntaina, kesäkuuta 23, 2013

Hujahtanut juhannus

Juhannus suorastaan hujahti ohi. Ensi vuonna pitäisi ymmärtää ottaa sekä torstai että maanantai vapaaksi, jotta tästä keskikesän juhlasta ja päivän lyhenemisestä voisi nauttia antaumuksella. Ehdin lukeman vain kaksi kirjaa, ampumaan (hyvin) ilmapistoolilla, syömään sekä savu- että voissa paistettua silakkaa ja mikä parasta, tapaamaan pari veneellistä ihmisiä.
Ei, enkä mennyt uimaan. Tiedän, että se oli mahdollisuuden hukkaan heittämistä mutta olen kasvanut jo niin aikuiseksi, että kehtaan olla menemättä uimaan jos vesi on liian kylmää tai kaislikossa vaaniva tappaja-hauki on liian lähellä. Ehkä sitten elokuussa. Kaakelilta.

torstaina, kesäkuuta 20, 2013

Iisiä ja Iloa


Kävin elokuvissa

Kun kerran kirjan kannet saatiin auki, oli seuraava looginen askel käydä elokuvissa. Pääsin hyvässä seurassa katsomaan Sofia Coppolan The Bling Ringin. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja kertoo nuorista, jotka ihailevat rikkaita julkkiksia, kaivavat netistä heidän tietojaan ja käyvät ryöstämässä heidän kotejaan. Väliin mahtuu sitten nuoruuden kaikkivoipaisuutta, juhlintaa ja merkkivaatteita.
Suosittelenko? Voin suositellakin - mutta kevein odotuksin. Paras syy ehkä olisi mennä katsomaan, että näkee "no minkälaisen elokuvan se Sofia Coppola on nyt tehnyt". Itselleni elokuva oli ehkä pienoinen pettymys mutta koska "Lost in Translation" on yksi elokuvamaailman lempilapsiani, niin ehkä odotukset olivat ylimitoitetut. Mukaan mahtuu toki kaunista kuvakerrontaa, tiiviitä tunnelmakohtauksia ja osittain vahvaa fiilistäkin mutta henkilöt ja heidän suhteensa tuntuvat jäävän ohuiksi ja pinnallisiksi.
Yhdentoista aikaan illalla seisoin ystäväni kanssa Nummelan bussiasemalla. Kesäilta oli lämmin ja valoisa. Neljä vuodenaikaa. Talvella tuohon aikaan ei yleensä jaksa kuin raahautua pesemään hampaat mutta kesän koitettua samaan aikaan käy elokuvissa ja tapaa ihmisiä. Neljä vuodenaikaa, totta tosiaan.
Totuus on aina tarua ihmeellisempää..

torstaina, kesäkuuta 13, 2013

Luin kirjan

Sain pitkästä aikaa kirjan käteeni. Se oli jo odottanut tovin lukemista mutta junamatka Turkuun ja takaisin aktivoi lukemaan. Kirja oli Piin elämä. Työkaverini keskustelivat siitä talvella ja suosittelivat, joten lainasin sen "viihdyttäväksi lukemiseksi." Kirjahan on julkaistu jo vuonna 2001 mutta onneksi tarinat ja tekstit eivät kärsi trendituulista.
Lukeminen teki hyvää. Vähän kuin olisi venytellyt pitkästä aikaa. Tai käyttänyt korvatippoina Kodin Putkimiestä.
Teksti tunkeutuu väksisinkin pään sisään. Sitä ei voi "vain lukea" vaan se käynnistyy ajattelunkin. Samaan aikaan teksti tuntuu. Naurattaa. Itkettää. Puistattaa. Saa toivomaan ja ajatuksen karkaamaan. Kuitenkin samaan aikaan ymmärtää lukevansa täysin keksittyä tarinaa käänteineen ja henkilöhahmoineen.
Piin elämän teksti on  paikoin nokkelaa ja tosiaan viihdyttävää. Vaikka kirjan takakansi paljastaa, että päähenkilö selviää, niin loppuun on silti saatu rakennettua ovela käänne, jonka tulkitseminen jää lukijalle. Tarina syleilee eri uskontoja, maalailee kuvia ihmisluonteesta, saa miettimään suhdettamme eläimiin ja vie toivon äärelle. Yann Martelin luomassa seikkailussa on vahvuutta ja rohkeutta. Kukapa ei sellaista välillä kaipaisi elämäänsä.


Linkkejä:
Katri 23 v. Turusta hieman pettyi kirjaan
Kaisa Saalasti taas rakastui siihen
Tarinasta/elokuvasta: pastori Timo Nisula täällä
Elokuva-arvio NYTissä

torstaina, toukokuuta 30, 2013

Kirkkoveneellä kotiseutu tutuksi

Onneksi kotiin tulee paikallislehti. Monestakin syystä, mutta edellipäivänä tuli aamusella bongattua ilmiotus, jossa kerrottiin mahdollisuudesta lähteä soutamaan kirkkovenettä. Nerokas idea. Tutustu kotikaupunkiisi vesiltä.
Oli myös toinen syy ilmoittautua soutajaksi. Totaalinen liikunnan puute. En ole saanut takamustani lenkille tai hauiksiani rautatangon jatkoksi. Kun jotain on vähitellen pakko tehdä, niin soutu järvellä kuullosti hyvältä alulta. Sitäpaitsi aina tekee hyvää lähteä kokeilemaan asioita. Vieraiden ihmisten kanssa ja vieraaseen paikkaan.
Eikä se niin vaikeaa ollut. Kyllähän suomalainen soutaa osaa. Selkä suorana, leuka ylhäällä, jalat koukkuun, mela veteen, kädet suorana - ja "lähteee". Tunti oltiin vesillä, 8 kilometriä tuli täyteen ja rakko käteen.

keskiviikkona, toukokuuta 29, 2013

Omenankukissa lunta

Omenan kukissa lunta; on tv-ohjelman nimi. Tuo yhdistelmä on tullut mieleeni viime viikkoina ainakin kymmenisen kertaa. "Omenankukissa lunta." Ajattelinkin, että kirjoitan sen tänne niin ehkäpä pääsisin siitä eroon. En muista itse sarjasta muuta kuin hämärästi, että se kertoi perheestä ja yhdistän sen saunaan, joten oletan sen tulleen lauantaisin.
Talvi ei ole siis  yllättänyt omenapuun katselijaa, ihmettelen vain mistä tuon sarjan nimi on yhtäkkiä putkahtanut päähäni.

Tilanne Syyriassa edelleen vaikea

Syyria. Sitä saa elämässään olla kiitollinen niin monesta asiasta. Yksi on sekin, ettei ole joutunut asumaan viimeistä paria vuotta Syyriassa. Asia muistui mieleen kun selasin Saunakirjaa, jonne on tullut aina raapustettua pari riviä kuluneesta päivästä.Yksityiskohdat ovat vaihdelleet säästä urheilutuloksiin. Selatessani kirjaa katsoakseni miten omenapuut ovat olleet kukassa viime vuonna, osui silmiin lause; "Tilanne Syyriassa edelleen vaikea."
Syyriassa käydään sisällissotaa, joka puhkesi arabikevään mellakoista 2011. Sotaa on nyt käyty yli kaksi vuotta.



maanantaina, toukokuuta 13, 2013

Terde on avattu

Talvi on ohitse kun ensimmäinen kahvi on juotu ulkona. Tuli se sitten kuitenkin. Kevät ja lupaus kesästä. Ihana vaalean vihreys ja lempeä tuuli.

lauantaina, huhtikuuta 27, 2013

Viidellä kerrottuna

Rouva G ystävällisesti haastoi minut kertomaan 5 elämän tärkeää asiaa, vaikka en ole vielä tainnut selviytyä edellisestäkään, aikoja sitten, heitetystä haasteesta. Nyt ryhdistäydyn ja aion selviytyä tästä voittajana kerralla. 
Kun pyydetään nimeämään suosikkiasioita tai tärkeimpiä asioita elämässä, heittäydyn helposti liian suureelliseksi. Vastaukseksi tulee tietysti aina lähimmäiset, rakkaus, turvallisuus - ja yleensäkin kiitollisuus elämää kohtaan. Sen jälkeen tuntuu ylivoimaiselta listata, että "tykkään kirjoittaa ja lukea"(kumpikaan ei muuten ole sujunut moneeen kuukauteen) tai että "pihalla puuhastelu tuottaa yllättävän paljon iloa".
Mutta jos nyt jätän suureelliset taivaanrannan maalaukset ja yritän miettiä muuta kuin, että arvostan todella paljon, sitä että voin elää rauhan ajan Suomessa. Sitäpaitsi tämä haaste tuli erinomaiseen aikaan tuuppaamaan minua taas oikeaan suuntaan, mistä kiitos Rouva G:lle.

Viisi elämänviisautta

1. Ei se ole niin vakavaa
Oikeasti ihmiset. On se virhe tapahtunut sitten työelämässä, sisustusvalinnoissa, sukupäivällisillä tai ensitreffeillä - niin se ei ole niin vakavaa. Just get over it. Itselleen pitää nauraa - tosin monelle muullekin asialle mutta murehteminen tai itseruoskinta ei ole koskaan vienyt mitään - eikä ketään - eteenpäin. Unohda, ota opiksi ja anna mennä. Elämä ei yleensäkään ole niin vakavaa kuin luullaan.

2. Juo vettä ja nuku tarpeeksi. Useinmmat ihmiset jotka tunnen ja jotka kärsivät epämääräisestä epämukavuuden tunteesta elämässään, eivät ole nukkuneet tarpeeksi, eivätkä myöskään juoneet vettä tarpeeksi päivän aikana. Kun järjestää väkisin asiansa niin, että saa enemmän unta ja juo päivällä useamman lasin vettä, alkaa hetken kuluttua ajatuskin kulkemaan paremmin.

3. Hulluttele. 
Tiedän. Aina ei tunnu siltä. Voi olla ettei pitkään aikaan ole tuntunut siltä, mutta jos vaan saat tuupattua itsesi sen pienen kynnyksen yli niin, johan helpottaa. Energia virtaa ja elämisessä on mielekkyyden tuntua kun yllättää itsensä. "Jeeeeee!"
 Hyvä fiilis tulee ympäristöstä myös tuplaten takaisin. Pienellä hassuttelulla voit auttaa itseäsi näkemään - ja tuntemaan asioista eri tavalla. Hassuttelu on haasteellista. Se voi vaatia myös älyä ja osallistumista. Sehän siinä niin hauskaa ja palkitsevaa onkin. 

4. Auta
Ihminen joka auttaa toisia, on vahva perheen-, yhteiskunnan-, tiimin- tai vaikkapa lähiympäristönjäsen. Meillä kaikilla on velvollisuus auttaa. Se on osa ihmisyyttä. Auttamistapoja on miljardeja. Elämäänsä tai voimavarojaan ei tarvi uhrata toiseten hyysäämiseen mutta jollakin tavalla me ihmiset ehdimme kyllä jeesaamaan. 

5. Aina kannattaa
Edesmenneellä ystävällä oli tapana vastata kysymykseen, että "No, kannattiko?" että "Joojoojoo, AINA kannattaa." Tuota on vuosien aikana tullut jaettua ja hoettua. Eikä koskaan turhaan. Aina kannattaa. Sittenhän sen näkee. Ei kaikki reissut onnistu, eikä jokainen yritys palkitse - mutta aina kannattaa yrittää. Kyllä sieltä ojasta aina joku tulee vetämään ylös  ;)

Viisi asiaa joita tarvitsen päivittäin:

1. Valoisan ajatuksen  2. Ystävällisen hymyn  3. Mielekkyyden tunteen  4. Aikaa ajatella 5. Unta


Viisi kirjaa joita suosittelen:

1. Markus Zusakin: Kirjavaras  2. Kai Niemisen Todellisten kysymysten äärellä 3. Sara Gruen: Vettä elefanteille  4. Marquerite Duras: Kirjoitan  5. Julia Cameronin: Tie luovuuteen.


Viisi materiaalista toivetta: 

1. Kesäksi keltaiset kengät ja laukku  2. varaava takka  3. pihaterassi 4. grafiikan teos 5. Uudet kesärenkaat 

Viisi paikkaa jonne haluaisin matkustaa:

1. Pietari  2. Israel  3. Japani 4. Islanti 5. minne vain missä voisi viettää aikaa ystävien kanssa

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:

1. Kuunteleva  2. Reipas  3. Ajatteleva 4...voisiko joku täydentää..? 

Viisi lempiruokaani:

1. isoäidin kesäkeitto  2. mikon savukalasalaatti 3. ulkona grillattu kala ja kasvikset - Yleensäkin kaikki ruoka minkä tekemiseen joku on nähmyt vaivaa maistuu hyvältä. Ruuasta tulee  yleensä "ei niin maistuvaa" silloin kun sitä ei ole voitu valmistaa kunnolla ajan ja ajastusten kanssa.


Ja niin mielelläni kuulisin myös Teille tärkeistä asioista, elämänohjeista tai vaikkapa kirjoita joita suostittelisitte. 

Valoisaa huhtikuuta, innostavia ajatuksia ja insprioivia hetkiä!











sunnuntaina, huhtikuuta 07, 2013

Ruokaa kupongilla

Tänään katsoin taas kerran isoäitini ruokakuponkeja.Itseasiassa Valtion yleisostokorttia. Vuodelta 1949. Päätin kehystää ne, koska niiden näkeminen muistuttaa siitä kaikesta runsaudesta mitä ympärillä on.  Samaan aikaan se muistuttaa siitä miten erilaisessa maailmassa omat läheiset ihmiset ovat eläneet. "Siis näilläkö te haitte ruokaa?"  
Myös rikkaille kaupunkilaislle myytiin voita ja lihaa. Itseasiassa suora lainaus taisi olla: rikkaille turkulaisille kaupunkilaisille. Matka tuolta pienestä pirtistä ja pieneltä navetalta on vain ollut todella pitkä Turkuun. Kehys on matkalla keittiön seinälle. Ettei vain vahingossakaan tule ääneen sanottua "ettei ole mitään ruokaa."

keskiviikkona, maaliskuuta 20, 2013

Koira ja hammaskivi

Olin tänään elämäni ensimmäistä kertaa eläinlääkärillä ns. "omistajan roolissa." Omistaminen on kyllä vaihto-oppilaan kanssa väärä termi. Enemmin koen, että isäntäperheen roolissa sitä tarjoaa majoituksen, ruuan ja virikkeitä mutta loppu on melko itsenäisesti perheenjäsenenen itse päätettävissä.
Eläinlääkärillä oli hyvä ja ystävällinen palvelu. Asiakas oli huomion keskiössä ja myös saattajan palvelu oli asiallista ja selkeää. Viime kokemus julkisen puolen ihmisterveydenhoidosta ei yltänyt samalle tasolle.
Vaihto-oppilas ei ole aivan nuoremmasta päästä. Ikää tulee toukokuussa kymmenen vuotta, joten siinä on ehditty luu jos toinenkin kaluta. Nyt huoltoa kaipasivat hampaat. Hammaskiveä oli kertynyt. Ei muuta kuin kaverille nukutuspiikki ja hammaskiven poistoon. Piikkikammoisille tiedoksi, että kun poikakoiraa rapsutetaan korvien takaa ja kikkelin läheltä piikittäessä, niin eihän siinä mitään rokotusta ehdi huomata. (Kaikkea sitä oppii.)
Aivan ilmaista terveydenhuolto ei ole eläimillekään. Parin hampaan ja hammaskiven poisto ja perusverikoe kustansi muutaman euron vajaa kolmesataa euroa. Hintaan sisältyi vielä viikon antibioottikuuri, makukipulääkkeet sekä myöhemmin annettava madotustabletti. Aikaa koko hommaan meni pari tuntia, ja jos ajattelee, että kaksi ammattilaista työskentelee yhden potilaan kanssa, niin järkevältähän tuo työkustannus tuntuu. Mietin vain, että miten perheissä, joissa vaikka työttömyyden tai sairauden vuoksi on perheen talous tiukalla, voidaan hoidattaa lemmikkiä sen sairastuessa.
 Nyt kaveri makaa lattialla sammahtaneena, kuin paremmankin puudutuksen saaneena. Jos on nähnyt piirretyn missä bambi on jäällä, niin olemus on kutakuinkin samaa luokkaa. Tosin bambin katse taisi kyseisessä pätkässä  olla hivenen tarkkaavaisempi.

sunnuntaina, maaliskuuta 03, 2013

Kullerolla kevättä kohden

Ostin itselleni kukkia. Koska halusin. Kukkakaupassa vieras rouva ihasteli  valintaani ja kerroin ihan vain itselleni ostaneeni. "Vaikka ei ole edes naistenpäivä."; hän totesi. Hymyilytti. "Vaikka ei edes ole  naistenpäivä."; totesin takaisin. Niin kauan kuin kukkia myydään, niitä kannattaa ostaa - ja kun itselleen ostaa, niin voi valita kuinka kummallista tai epäsopivaa tahansa, eikä pukettiin tarvitse välttämättä tuhlata koko kuukauden ruokarahoja, jo muutamalla eurolla saa värejä ja muotoja ihailtavakseen.

Kannattaa pyytää piikki pakaraan

Sain viime viikolla jäykkäkouristusrokotuksen. Olkapäähän. Valitettavasti. Sen olisi voinut tuikata kuulemma pakaraankin mutta en osannut kysellä. Nyt osaisin.
Olkapää on ollut kipeä noin viikon. Käden nostaminen on sattunut, olkapää on ollut kosketusarka ja yöllä on saanut herätä useampaankin otteeseen kipuun. Tämä on ilmeisesti aivan normaalia. Työpaikalla monikin tunnisti oireet, netistä löytyy kohtalotovereita ja tuttu terveydenhoitaja tokaisi, että "ennen se aina laitettiin pakaraan, koska se aiheuttaa niin usein reaktioita."
No niin. Kymmenen vuoden tiedän tämänkin.

perjantaina, maaliskuuta 01, 2013

Viime yönä

Viime yönä olin itä-eurooppalaisen hotellin kanssa lumivyöryssä. Hetkeä myöhemmin ajoin pohjois-korealaisesta tullista läpi pysähtymättä. Merkinantolaitteet piippasivat, näkymä oli 70 -lukulainen. Piti tehdä uukkari.Virkailijat olivat naisia.

tiistaina, helmikuuta 19, 2013

Kannustusta tähän hetkeen

" Sisko, älä luovuta vielä
me ollaan vihdoin oikeella tiellä
matka on pitkä ja kivinen
mutta älä pelkää
mä otan sut vaikka reppuselkään
ja puolet sun huolistasi kannan
säkin tekisit mulle niin
älä luovuta vielä
älä anna uskoasi ihmisiin
vielä tulee muutokset murheisiin

Kerto:
Jottei kellään olis orpo olo
tarvis enemmän duoo ku sooloo
tää menee niille jotka yksin kulkee
koti siellä missä sun ei tarvi ketään pois sulkee
Jottei kellään olis orpo olo
tarvis enemmän duoo ku sooloo
tää menee niille jotka yksin kulkee

Tää menee sulle ja sulle ja sulle
ja omistettuna mun koko suvulle
joillain menee välit
jotkut lisää siihen tää
neuvojenne takii en suuntaa karikolle
minä, mutsi, faija
kolmistaa, yläalamäet
aina pystyy jaksaa
ne opetti et kukaan ei oo suurempi sua
kaikki saman arvosia
tsiigaa samaa aurinkoa
ja mitä näitä ajatuksia kätkeä
kun ei huolenpito toisist vaadi verisidettä
ei sen kummempaa
me oltiin vaan ihmisii
eli peace and one love, eiks nii"

maanantaina, helmikuuta 18, 2013

Keskeltä elämää

Rikoin viikonloppuna kaksi lasia ja yhden lautasen. Kömpelyyttäni ja huolimattomuuttani. Sirpaleita riitti. Onnea siis meille kaikille tähän viikkoon ja kevääseen. Nykyään ajattelen astioiden rikkoontumisesta, että se on pienin paha, jos jokin onnettomuus pitää päivän aikana tapahtua. Mielummin kristallilasi kuin solisluu.
Päästin myös kaksi koiraa karkaamaan, mikä nostatti pulssia hetkeksi yhtä hyvin kuin sadan metrin aidat. (ei minkki p, en ole koskaan kokeillut - tiedäthän palautteen minkä sain suomalaiselta aiturilta..) Onneksi joukossa tyhmyys tiivistyy, eikä parivaljakko osannut hyödyntää yllättävää vapauttaan. Kaksikko löytyi muutaman kadun päästä jolkottelemasta peräkkäin, eikä sen kummempia houkutuksia tarvittu edes kotiin palaamiseen. Jälleennäkemisen ilo oli tarpeeksi innostavaa oikean suunnan ottamiseen.
Sankarikaksikon lisäksi oli muutakin vilskettä kun itsetietoinen ranskanbulldoggi tuli pitkästä aikaa kyläilemään ja sulake oli jäädä käteen samoilla tonteilla hääräilevän "vaihto-oppilaan" kanssa. Tällä kerralla minulla oli hanskat kädessä. Sain kuin sainkin 15 kiloisesta ärisevästä otuksesta kiinni, ja siirrettyä viilenemään hieman kauemmaksi hankeen ja toisen ärinäpussin kaappattua syliini rauhoittumaan, jotta suuremmilta veren vuodatuksilta säilyttäisiin. Ja säilyttiinkin mutta vaikuttavan ääniesityksen pojat saivat aikaiseksi. Mikäs siinä, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

ps.Jos pyykinpesukoneenne ei oikein tunnu huuhtelevan, käykää ostamassa apteekista pussillinen sitruunahappoa. 100 g maksaa alle kolme euroa, ja laittakaa pesukoneenne päälle kuumimmalla mahdollisella ohjelmalla. Puhdistaa koneesta kalkkijäämät. Toimii myös astianpesukoneelle sekä kahvinkeittimille.

torstaina, helmikuuta 14, 2013

Yllätystoimitus

Lahdesta tuli tänään lähetys. Melkein pyytämättä ja tilaamatta. Henkinen tilaus oli mutta itse ei olisi haku onnistunut piiiitkään pitkään aikaan. Kotiin toimitetut laatikot sisältävät ikkunoita. Tavallaan. Oikeammin ne ovat pienien kylmäkaappien läpinäkyviä ovia..ja kuten kuvasta näkyy, niitä on paljon.
Oikealla puolella malli mitä näistä ikkunoista voisi esimerkiksi rakentaa.

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2013

Tintti osuu omaan nilkkaan

Asioilla ei saisi pelleillä eikä vitsailla. Aina se osuu omaan nilkkaan. Yleensä enemmin kuin myöhemmin. Nyt katselen talitinttejä syömässä lähipuussa, eikä mikään ole enää entisensä.
"Tappaja-tintit" ovat tulleet jäädäkseen. Jos joku onnellinen  välttyi näkemästä viime viikon iltapäivälehtien linkit urpiaisiin, joille oli käynyt "vähän ikävästi", kiitos talitinttien,  niin en linkitä kyseistä luonnonmittelöä enää tänne. Kommentoinpa vaan, että ei se Hitckokin linnut tainnut sittenkään olla kovin mielikuvituksellinen.


torstaina, helmikuuta 07, 2013

Milloin uutiset muuttuivat ei uutisiksi..?

Olen tipahtamassa pois suomalaisen uutisgenren kärryiltä. Ensin kesti tottua, että Peter Nymanista tuli uutisankkuri mutta nyt kun Marco Bjurström ja Katja Sthål ovat kertomassa uutisia, en ole vielä sisäistänyt tätä uudistusta.
Vanhanaikainen mikä vanhanaikainen. Minulle riittäisi, jos uutiset olisivat huolellisesti taustoitettuja ja toimitettuja. En kaipaa uutisten keskelle kepeää jutustelua enkä odota viihtyväni. Haluan vain kuulla uutiset. En myöskään halua kuulla, että "lisää tästä ja tästä netissä". Jos ihminen haluaa tietää jostakin asiasta lisää, hän varmasti osaa sen internetistä etsiä.
Tämä kirjoitus masinoitui siitä kun Nelosen uutisissa kerrottiin miten "Kimin ja Jennin ero puhuttaa sosiaalisessa mediassa! ja kirsikka kakun päälle tuli kun uutisten loppuun Katja Sthål toivotti "Kimille ja Jenille kuitenkin kaikkea hyvää." Kyse oli kuitenkin uutislähetyksestä.

torstaina, tammikuuta 31, 2013

Enemmän rautaa, vähemmän haahuilua

Mikä ihmisen saa käyttäytymään järkensä vastaisesti? Siis tiedämme kyllä mitä pitäisi tehdä ja miten elää - mutta sitten vaan arki valuukin toiseen suuntaan.
Olin eilen luovuttamassa verta. Tai - yritin. Ei onnistunut, hemoglobiini oli liian alhainen 118 ja 123, josta saatiin laskemalla keskiarvo 120, mikä alittaa sallitun rajan. Kaikenlisäksi pelkästä hemoglobiinin mittauksesta lävähti kolmen kuukauden karenssi ja seuraavan kerran saa luovuttaa 1.5. No sinä päivänä voi olla hiljaista.
Mutta tuosta järjen käyttämisestä. Tiedän aivan hyvin, että talviaikaan pitäisi eritysesti tsempata, jotta saisi kaikki tarvittavat ravintoaineet ja vitamiinit. Muuten ei jaksa ja väsyy. Välillä tosiaan on väsyttänyt.
Perusvinkki on tässä, ja erityisesti marjat ovat viimeaikoina jääneet väliin.

  • Päivittäin olisi syötävä lihasta, kanasta tai kalasta valmistettua ruokaa. 
  • Kerran viikossa tai kahdessa olisi syötävä jotain sisäelimistä valmistettua ruokaa.
  • Jokaiseen ateriaan tulisi sisältyä raudan imeytymistä edistäviä C-vitamiinipitoisia kasviksia, marjoja tai hedelmiä.
ps. hemoglobiini =  (l. verenpuna) = punasolujen happea sitova proteiini; sitoo happea keuhkoista ja luovuttaa sitä muille kudoksille.

Tänään otin varmuuden vuoksi annoksen vitamiinilisää ja aloitan taas saskatoon-jauheen käyttämisen, jossa on 100 grammassa enemmän rautaa kuin punaisessa lihassa, joten eiköhän se tästä taas iloksi muutu. Harmittaa vain, että muka kiireessä tulee jätettyä marjat ja hyvät ravintoaineet vähemmälle huomiolle.

sunnuntaina, tammikuuta 27, 2013

Sunnuntaina rakkaudesta

Yläasteen äidinkielen kirjassa oli lainaus Henry Milleriltä. Mietin mitä ja miten 14 -vuotias on tämän käsittänyt. Ehkä hyvin samoin kuin 26 -vuotta myöhemmin.


Älä elä vaisusti

Älä rakasta laimeasti.

Syöksy pää edellä elämään.

Ota riski.

Siinä voi käydä huonostikin.

Rakkaudessa käy usein huonosti.

Mutta mitä sillä väliä.

Elämä ja kuolema ovat kaksosia.

Ihmisen täytyy murtautua

ulos omasta vankilastaan.

Astua aurinkoon

Ja

Hengittää syvään.

Henry Miller 

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2013

Hortomin uusi asetteluehdotus

Ostin tulppaaneita. Kohtuullisesti vain yhden puketin, vaikka kahta teki mieli. Laitoin vain vähän vettä, niin kuin ohjeissa neuvotaan. Matkalta tuotuun maljakkoon. Kaksi roikkuvaa lehteäkin poistin.
Tänään kotiin tultuani huomasin, että asettelussani oli ollut korjaamista.

sunnuntaina, tammikuuta 20, 2013

Onnistumista, arkea ja arvostusta

Onko ollut ikävä? Minulla on ollut teitä. Olen kärsinyt pienestä kirjoitus..hmmm..tukoksesta, joka on heijastunut tänne ja kaikkiin muihin kirjallisiin yrityksiini. Kirjoitustukoksiin auttaa sama kuin tukkeutuneeseen putkeenkin. Se pitää avata. Aloitan siis Mintun haasteella, niin pääsen taas alkuun - ja nauttimaan seurastanne. Kiitos Minttu!

Kahdeksan asiaa itsestäni:

1. Minulla ei ole allergioita.
2. Luen tällä hetkellä kirjaa Ulla-Lena Lundbergin Jää.
3. Silmäni ovat vihreät.
4. En ole ollut vielä tänä vuonna hiihtämässä.
5. Teen syksyisin ja talvisin todella hyvää linssikeittoa.
6. Olen menossa kouluratsastustunnille 2.2.
7. Kävin tänään naapurissa vaa`alla, koska en ole omistanut henkilövaakaa moneen vuoteen.
8. Toinen nimeni on Aliisa.

1. Kiitä haasteen antajaa. 
2. Kerro 8 asiaa itsestäsi.
3. Vastaa haastajan 8 kysymykseen.
4. Keksi 8 uutta kysymystä.
5. Haasta 8 bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa).
6. Kerro bloggaajalle, että hänet on haastettu

Ja alla vastaukset Mintun kysymyksiin:

1)  Mitä sinulle on Onnistuminen?
Että on ajatellut asiaa, asettanut tavoitteen, yrittänyt ja päässyt lopputulokseen, joka on ollut toivottu, tai jopa ylittänyt sen toiveen. Onnistuminen voi olla myös sitä, että uskaltaa yrittää. Uskaltaminen yleensäkin on jo Onnistumista.

2)  Mitä itsessäsi arvostat?
Tuntuupas hankalalta eritellä. Äkkiseltään ei nouse mitään mieleen. Ei siksi, että pitäisin itseäni  arvottomana, ei vain nouse mitään erityistä mieleen. Ehkä sitä arvostaa itsessään, että uskoo ja tietää pärjäävänsä vaikka välillä olisi tasangolla tuulisempaa.


3)  Millainen on "normipäiväsi" arkena?

Kello soi kuudelta, bussi lähtee kohti Helsinkiä varttia vaille seitsemän, olen töissä kahdeksisen tuntia ja palaan kotiin ennen puolta seitsemää. Kotioven avatessa vastaanotto on lievästi sanottuna innokas, päästän vaihto-oppilaamme ulos, sisällä laitan alakerran pönttöuuniin tulen ja lähdemme tekemään pienen kävelylenkin. Normi-illan aikana ehtii vielä syömään ja lukemaan lehden tai puuhastelemaan, jonkun pienen jutun. Sitten onkin aika laittaa pää tyynyyn, mielummin lähempänän kymmentä kuin yhtätoista tai kahtatoista, jos aamulla yrittää herätä vähänkään tajuissaan.

4)  Millainen olisi unelmapäiväsi?

Olen huono näissä "yksi yli muiden" valinnoissa mutta kyllä unelmapäivä on sellainen kun pääsee nauttimaan hyvästä seurasta iloisen tunnelman vallitessa ja herää aamulla siihen samaiseen sydämelliseen ja energiseen puheensorinaan. Tämä ehkä heijastelee sitä, että asuminen kaukana ystävistä ja ihmisten myös asuessa eri maissa, sitä välillä toivoo, että voisi helpommin ja usemmin tavata ihmisiä.

5)  Mikä saa sinut turhautumaan? Useinkin?

Ennen turhauiduin kaikesta. Useinkin. Nyt yritän välttää, etten turhautuisi mistään, mikä saattaa olla yhtä huono vaihtoehto kuin se, että turhautuu koko maailmasta. Tuntuu kyllä turhauttavalta, että maapallon varat jakautuvat niin epätasaisesti ja ihmiset omalla itsekkyydellään ovat haalineet itselleen niin paljon kuin mahdollista, ja jättäneet heikommat ilman.

6)  Mikä rauhoittaa sinut parhaiten? Miksi?

Lempeä kesätuuli, joka kahisuttaa haapojen lehtiä, musiikki tai kirja, josta voi nauttien tietäen ettei aika lopu kesken, venyttely, keskustelu järkevän ihmisen kanssa, ajattelu ja keskittyminen...
Rauhoittumiseen parhaiten auttaa aika. Kiireen ja aikataulukapeikon keskellä on vaikea rauhoittua. 

7)  Mikä biisi / runo / sanonta kertoo sinusta parhaiten? Omasta mielestäsi vai jonkun muun?

Onpa vaikea. Olisi hauska tietää mikä kappale, jollekin muulle muistuttaa minusta. Muistan kun kerran ystäväni Elina sanoi, että hänelle tuli Jonna Tervomaan "Myöhemmin" kappaleesta, niin minut mieleen.  http://www.youtube.com/watch?v=cZm18EUKIbw

Lähi-ihminen vastasi seuraavaa, ja koska se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt, niin laitan vastauksia sensuroimatta:

"Aika monestakin tulee mieleen" Tuli vastaukseksi.  Esim. Edu Kehäkettusen ja Stig dogin Luupista ja Marzi Nymanin Oudosta tytöstä. Sanonta, joka kuulemma muistuttaa minusta:  "V**lla päähän." Luonollisesti pitäisi olla järkyttynyt tai nolottaa mutta en voinut muuta kuin purskahtaa nauruun. Vaikkakin puolustuksekseni yritän kyllä väittää, etten tuota sanontaa käytä. Onneksi muina ehdotuksina biiseistä tuli vielä Egotripin "Älä koskaan ikinä muutu" ja Roy Orbison: In Dreams ja 2. Leevi and the Leavings: Unelmia ja toimistohommia. Hyvin erilaisista kappaleista ilmeisesti ihmisille tulee minut mieleen.

Jos pitäis valita, mikä runo mielestäni kuvastaa minua itseäni - valitsisin Jorma Eton; Suomalaisen:
SUOMALAINEN

Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee
ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin
ja se kaveri on suomalainen.
Eikä  suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.
Jorma Etto, Ajastaikaa, 1964


8)  Missä toivoisit olevasi elämässäsi 10 vuoden kuluttua?

Hassua, että vastaan ettei sillä tunnu olevan niinkään merkitystä, vaan sillä etten miten sinne olen päätynyt. Toivon, että olisin ollut hyvä lähimmäisilleni ja tuottanut iloa. Toivon myös, että 10 vuoden kuluttua voisin katsella taakse päin ja huomata, että olen ollut joissakin asioissa rohkea ja ylittänyt itseni. Oppinut uutta ja hyödyntänyt osaamaani.

Ja nyt pitää enää keksiä omat 8 kysymystä.

1. Mistä tällä hetkellä saat eniten iloa?
2. Jos sinulla olisi enemmän aikaa, mihin käyttäisit
3. Mikä asia yhteiskunnan huolettaa sinua tällä hetkellä eniten?
4. Mistä asiasta olet ollut innostunein viime vuonna?
5. Mitä odotuksia sinulla on tämän alkaneen ja seuraavan vuoden suhteen?
6. Mikä on järkevintä, mitä olet kuullut viime päivinä?
7. Jos sinun pitäisi tehdä tänä vuonna vapaaehtoistyötä 60 tuntia, mitä tekisit?
8. Minkä pienen jutun haluaisit korjatuksi?

Sen verran muokkaisin haastetta, että  jokainen lukija voi vastata kommenttikenttään yhteen tai useampaan kysymykseen. Kertokaa mistä te olette innostuneet tai huolissanne? Tai mikä elämässä on tällä hetkellä kaikkein parasta?
 

perjantaina, tammikuuta 04, 2013

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...